Foorumin etusivu Tilastot Rekisteröidy Etsi Käyttäjälista

Sekarotuiset.net:in foorumi: Arkisto Ohittaminen

Kirjoittaja Viesti

Joo, samaistun tunteeseen myöskin tuosta penkkoihin hyppimisesta Butter.

Eilen juuri katsoin parhaaksi rämpiä Aatun kanssa tien viereiselle pellolle, kun vastaan tuli poika koiransa kanssa.
Tämä toinen koira kun tuli sillein vinottain vetäen kohti ja pitkällä flexillä. Ei tullut omistajalle sitten mieleen ottaa sitä koiraa lyhyelle hihnalle. *ärsytys* Minä en kyllä ota sitä riskiä, että tappelu tulee. Aatu oli siellä pellolla ihan nätisti vaikka kyyläsikin toista koiraa herkeämättä. Ilmeisesti oli sitten tarpeeksi etäisyyttä, mutta namut ei kiinnostanut tarpeeksi, että kontakti olisi pysynyt.

Minä vaihdan surutta vaikka ajotien toiselle puolelle, jos vain on pienikin mahdollisuus rähinään. Täälläkin kulkee varmaan huhuja mustasta tappajakoirasta, joka rähisee pikku-fifeille. Jostain syystä Aatu ei pidä pienistä räkyttävistä koirista... Sitten kuitenkin käydään kaverin pikkukoiran kanssa välillä yhteislenkillä ja Aatu ei ole siitä moksiskaan. Mutta kaipa se on siitä että tuntee toisen.

Mikä siinä on, että vaikka kuinka yrittää kouluttaa ja opettaa ja panostaa koiraan, niin nuo ohitukset onnistuu niin vaihtelevalla menestyksellä. Kun vain keksisi, että mikä sen rähinän oikein laukaisee. Joskus tuo menee niin mallikelpoisesti ohi ja sitten saattaa yhtäkkiä räjähtää

Allekirjoitus: "Labrott" Aatu 3/2006
- Koira on hymy ja heiluva häntä. Se mitä on niiden välissä, ei ole niin oleellista. -

Topillakin on alkanut joku mahtailu kausi. Nyt on tässä parin päivän aikana yrittänyt muka kaikille haukahtaa, tai jopa murahtaa Mikä hitto tuo luulee olevansa. Ahtailla pyöräteillä tekee tätä juuri. Luovuin niiden namien tai lelujen ohella ohittamisen, kun ei se kuitenkaan toimut. Nyt otan ihan viereen ja raahan ohi, tai vaihtoehtoisesti kävellään yhdessä ohi. Tänään iltalenkilla ehti älähtää jollekki pikkukoiralle, ja toki mulla kiehu. Kohta tuli kultsu vastaan, joka myös mörisi, ja topi oli juuri rupeamassa ärähtään takas, kun karjahin täyttä kurkkua, että ohi. Säikähti koko jätkä. Korvat luimuu ja oikeen sievästi meni ohi Liekkö johtu siitä, että säikähti kun yhtäkkiä karjasin, eikä siitä että olisi ymmärtänyt käskyn.. Tämä taitaa olla sitten seuraava harjoittelu vaihe. Katsokoon ihmiset miten kieroon tahansa. Suuntaa en rupea kyllä vaihtelemaan...

Allekirjoitus: T/10/07 ja pötykkä. Ei minäminäminä, vaan mememe :)

Täältä löytyy kohtalontovereitasi, annna92_. Teillä meininki on lähes sana tarkasti aivan samanlaista, kuin meillä. Onkos teillä rähisty kuinka pitkään? Onko leikattu narttu? Ootko mitä kaikkea jo koittanu?

Omani on rähissy kohta jo 5 vuotta joka ikinen päivä tulee mietittyä miten oon kestäny niin pitkää, kestänkö vielä tänää saati sitten jatkossa. Hieman, kun alkoi valoa näkyä tunnelin päästä niin sekin hävis niin, että kolina kävi. Sterilointi vei viimeisenkin toivoni.

Arkuus on meilläkin suurin ongelma ja luulen, että välimatka on ainoa toimiva keino. Eikä sekään toimi aina, saatika sitten ole mahdollinen...

Allekirjoitus: Rontti, saksanpaimenkoiracocktail -09 sekä pikkusakki.
Iskällä: Donna, kultainennoutaja/karjalan karhukoira cocktail 7.2-03 ja
Lila, suomenlapinkoiracocktail -07.

Tää on niin sieltä ja syvältä kyllä elää tämän asian kanssa. Olin tässä sairaana pidempään ja mies lenkitti hanen suurimmaksi osaa. TADAA! rähisen kaikille kilometrin päässä ja minusta ei enää ole edes pitelijäksi ilman kuonopantaa. Pari viikkoa ollaan tässä harjoteltu uudestaan ja tärkein homma ilmeisesti oli että alan ottaa itte taas rennosti ja sitä välimatkaa. Vesipullonkin otin taas korvakäytävien avaamiseen.
Onneksi ollaan tässä ehkä muuttamassa syrjempään parin kk päästä..Sitten tuo varmaan alkaa karkailemaan tai vastaavaa

Allekirjoitus: Hane (ranskanbulldoggi+husky/karhukoira)
+Maatiaskisut Alma,Jore ja Peppi

Huge: Topillakin on alkanut joku mahtailu kausi. Nyt on tässä parin päivän aikana yrittänyt muka kaikille haukahtaa, tai jopa murahtaa Mikä hitto tuo luulee olevansa. Ahtailla pyöräteillä tekee tätä juuri. Luovuin niiden namien tai lelujen ohella ohittamisen, kun ei se kuitenkaan toimut. Nyt otan ihan viereen ja raahan ohi, tai vaihtoehtoisesti kävellään yhdessä ohi. Tänään iltalenkilla ehti älähtää jollekki pikkukoiralle, ja toki mulla kiehu. Kohta tuli kultsu vastaan, joka myös mörisi, ja topi oli juuri rupeamassa ärähtään takas, kun karjahin täyttä kurkkua, että ohi. Säikähti koko jätkä. Korvat luimuu ja oikeen sievästi meni ohi Liekkö johtu siitä, että säikähti kun yhtäkkiä karjasin, eikä siitä että olisi ymmärtänyt käskyn.. Tämä taitaa olla sitten seuraava harjoittelu vaihe. Katsokoon ihmiset miten kieroon tahansa. Suuntaa en rupea kyllä vaihtelemaan...

Oohan tarkkana "mää sinne haluan!!mun kaveri!"-meininki vaihtui täällä päässä liian äkkiä "tuu tänne niin tapan sut"-meininkiin.

Allekirjoitus: Hane (ranskanbulldoggi+husky/karhukoira)
+Maatiaskisut Alma,Jore ja Peppi

Niinpä.. Niin se usein vaihtuu kun (uros) koira aikuistuu. Siksi on helpompi loppujen lopuksi opettaa pennusta asti, että muita ihmisiä, koiria ym. eläimiä saa tavata vain luvan kanssa eikä koskaan muulloin. Vielä kun luvan saa kontaktilla (ei aina, mutta satunnaisesti, ei kuitenkaan koskaan ilman kontaktia), niin hyvällä mallilla on. Silloin koira ottaa kontaktia, kun haluaa jonnekin siinä toivossa että pääsee. Ilman lupaa yrittämällä menettää haluamansa (+ sanktio).
Mutta toivotaan, ettei Topille tule kunnolla "Tapan!"-asennetta.. Siitä onkin jo hankalampi päästä eroon, ja ihmiset ei ole niin suopeita kuin moikkaamisasenteella tulevalle koiralle ;)

Allekirjoitus: -Tyttö joka unohti hengittää-

Joo, teen kyllä kaikkeni, ettei todellakaan tule. Luon toivoa, että tämä on joku ukistelu vaihe sillä. Ärsyttää vaan ne ihmiset jotka jää keskelle tietä lällyttään, eikä pääse ohi. Ja on niin onnessaan kun koirat voi tutustua... Meillä hankaloittaa myös mies tätä asiaa, sille kun ei mene päähän miten ohitetaan... ...

Huomaa kyllä, että tuo on omasta mielestään aikuistunut. Koirapuistossakin miettii nykyään ennenkö toimii

Ps. Tiedän vaikka mitä, mitä en tule seuraavan koiran kanssa tekemään ;)

Allekirjoitus: T/10/07 ja pötykkä. Ei minäminäminä, vaan mememe :)

No itelläni on tapan -asenteella kulkeva narttu. Että eiköhän tuo oo koirakohtaistakin. Arat koirat ne useesti rähisee, sukupuolesta riippumatta.

Mutta mitä nuorempana asiaan puuttuu, sen parempi. Ei miun mielestä oo välttämätöntä ottaa kontaktia, mutta kyttäämisestä useesti rähinä saa alkunsa. Kyttäämiseen, vaanimiseen, jee ihanaa kaveri -käytökselle kannattaa laittaa heti stoppi. Helpommin tietysti sanottu, kun tehty...

Noi keskellä tietä odottavat on harvinaisen rasittavia. Niistäkin kyllä pääsee eroon, kun tarpeeks äkäsesti sanoo. Jos ei mene jakeluun niin sitten ohitetaan parhaamme mukaan erittäin upeasti irvaillen ja rähisten. Kyllä ne viimistään ens kerralla älyy ottaa turvaväliä.

Allekirjoitus: Rontti, saksanpaimenkoiracocktail -09 sekä pikkusakki.
Iskällä: Donna, kultainennoutaja/karjalan karhukoira cocktail 7.2-03 ja
Lila, suomenlapinkoiracocktail -07.

Sit yks varsin mielenkiintonen juttu, jota on tapahtunu jo muutamaan otteeseen.

Elikkä kävin taas tänää donnan ja isän koiran kanssa lenkillä, joka myös räkyttää. Donna hyökkii lähinnä kimppuun ja antaa sitten olla. Tää toinen tapaus räkyttää lähinnä huvin vuoks niin kauan, kun näkee sen jonkun häiritsevän asian.

Ohitettiin sitten joku koira ja meillä oli ihan suht hyvin välimatkaa. Donna oli tosi nätisti ja kehuinkin sitä, samalla revin mukanani tuota räkyttävää tapausta. Räkytys hetkeks lakkas, mutta bongaskin koiran vielä ja jatkoi. Tähän asti donna oli ollu nätisti, mutta sit hyökkäs isän piskin päälle. Hetken ne siinä ehti rähistä keskenään, kunnes repäsin rakit mukaani ja jatkoin matkaa. Pari muuta nähtiin vielä, jolle vähän räkytti ja donna oli jälleen hiljaa. Ohituksia ei tuon yhden lisäks tehty niin ei huutanu sen jälkeen kurkku suorana.

Häiritseeks donnaa tosiaan toisen rähinä? Vai komentaako pitämään päänsä kiinni, että hän on pomo ja hän rähisee? Mutta syvästi ihmettelen miks donna rähisee ja/tai hyökkii paljon harvemmin kaksin, kun yksin...

Allekirjoitus: Rontti, saksanpaimenkoiracocktail -09 sekä pikkusakki.
Iskällä: Donna, kultainennoutaja/karjalan karhukoira cocktail 7.2-03 ja
Lila, suomenlapinkoiracocktail -07.

Pentuna ei muistaakseni rähissyt mutta yhtäkkiä se vaan alkoi. Ei oo leikattu ja oon yrittäny saada kontaktia koiraan jo ennen kun näkee edes toisen koiran mutta sitten kun koira näkyy niin ei kuule eikä nää mitään muutakun vastaantulevan koiran. Enemmän se räyhää isommille mutta kyllä pienillekkin. Lenkillä ei ikinä anneta moikata toista koiraa vaan pidän sen tiukasti hihnassa. Nyt on sitruunapanta testauksessa ja lenkillä ei oo vielä tullu toista koiraa vastaan niin saa nähdä miten toimii sitten kun tulee. Saa kyllä aina hävetä kun oma koira räyhää niin että kuola lentää. Luulen että rähinä voisi johtua siitä että koirani luulee etten suojele sitä muilta koirilta ja päättää sitten itse suojella itseään ja minua. Mitähän tämmöiselle sitten voisi oikein tehdä että koira luottaisi muhun enemmän?

Allekirjoitus:

Jemina: Ohitettiin sitten joku koira ja meillä oli ihan suht hyvin välimatkaa. Donna oli tosi nätisti ja kehuinkin sitä, samalla revin mukanani tuota räkyttävää tapausta. Räkytys hetkeks lakkas, mutta bongaskin koiran vielä ja jatkoi. Tähän asti donna oli ollu nätisti, mutta sit hyökkäs isän piskin päälle. Hetken ne siinä ehti rähistä keskenään, kunnes repäsin rakit mukaani ja jatkoin matkaa. Pari muuta nähtiin vielä, jolle vähän räkytti ja donna oli jälleen hiljaa. Ohituksia ei tuon yhden lisäks tehty niin ei huutanu sen jälkeen kurkku suorana.

Häiritseeks donnaa tosiaan toisen rähinä? Vai komentaako pitämään päänsä kiinni, että hän on pomo ja hän rähisee? Mutta syvästi ihmettelen miks donna rähisee ja/tai hyökkii paljon harvemmin kaksin, kun yksin...


Voi johtua siitä että (miten nyt hanen kohdalla asian ilmaisen) kiehahti yli. Jännittänyt/Stressannut (tai vastaavaa)
tilanteessa niin paljon, että on pakko purkautua johonkin. Hane purkautuu hihaan/lahkeeseen ja uskoisin, että voisi purkaa agret toiseen koiraankin,jos antaisin asian tapahtua. Osaan jo oikeastaan kyllä ennakoida sitä sen verran, että tiedän milloin se "napsahtaa". Taistelu leikit sun muut kiihdyttävät on aika lailla pois kuvioista tuon takia. Tekee kyllä monesti silloin, kun ohitus on mennyt suht hyvin ja on pitänyt kuikuilla hirveästi tai vaihtoehtoisesti, kun se on ns. ajettu nurkkaan jossain tilanteessa, eli vaikka nää ihanat ohitetaan millin päästä toinen samalla lailla rähisevä koira kapealla jalkakäytävällä.

Allekirjoitus: Hane (ranskanbulldoggi+husky/karhukoira)
+Maatiaskisut Alma,Jore ja Peppi

annna92_: Nyt on sitruunapanta testauksessa ja lenkillä ei oo vielä tullu toista koiraa vastaan niin saa nähdä miten toimii sitten kun tulee

Ei muuten tainnut oikein pelittää ainakaan meidän malli.. Mutta hanen rähinä on 0,001 % haukkumista ettei kai se panta rekisteröi hyökkimisiä örinöitä puhinoita

Allekirjoitus: Hane (ranskanbulldoggi+husky/karhukoira)
+Maatiaskisut Alma,Jore ja Peppi

annna92_: Luulen että rähinä voisi johtua siitä että koirani luulee etten suojele sitä muilta koirilta ja päättää sitten itse suojella itseään ja minua. Mitähän tämmöiselle sitten voisi oikein tehdä että koira luottaisi muhun enemmän?

Oltiin tuosta asiasta yksityiskäynnillä kouluttajan luona. Hänen mielestään ensimmäinen askel on, ettei koiraa aluksi viedä lainkaan näihin koiralle pelottaviin tilanteisiin. Sinä hyvänä ja luotettavana johtajana ohjaat koissulin turvalliseen suuntaan poispäin pelottavasta tilanteesta
Sitten aluksi katsellaan muita koiria niin kaukaa ettei se aiheuta mitään rähähdysreaktioita koiralle ja välimatkaa lyhennetään pikku hiljaa.

Allekirjoitus: karjalankarhukoira/saksanpaimenkoira/pystykorva/ja jotain muuta..

butter: Voi johtua siitä että (miten nyt hanen kohdalla asian ilmaisen) kiehahti yli. Jännittänyt/Stressannut (tai vastaavaa)
tilanteessa niin paljon, että on pakko purkautua johonkin. Hane purkautuu hihaan/lahkeeseen ja uskoisin, että voisi purkaa agret toiseen koiraankin,jos antaisin asian tapahtua

Kierroksilla tuo käy, mutta se ilmenee tosiaan vaan hyökkäilynä ja räyhäämisenä. Yksin ollessaan ei osota mitään merkkejä kimppuun käymisestä (ei roiku lahkeessa tai hanskoissa tms.) siks vähän outoa toi, että käy toisen päälle. Mutta tapa se kai tuokin. Yksin rähistään ja riehutaan, kaksin maistetaan kaveria.

annna92_: Nyt on sitruunapanta testauksessa ja lenkillä ei oo vielä tullu toista koiraa vastaan niin saa nähdä miten toimii sitten kun tulee.
Kerro sitten toimiko. Meilläkin kyllä suurempana ongelmana on kaiken maailman rähinät ja örinät, että liekö tosiaan reagoi niihin. Tuota välimatkaa suosittelen miekin. Palkkaamista hyvästä käytöksestä ja kieltämistä huonosta. Vaikka sumutepullolla, jos kyttääminen on ongelma.

Allekirjoitus: Rontti, saksanpaimenkoiracocktail -09 sekä pikkusakki.
Iskällä: Donna, kultainennoutaja/karjalan karhukoira cocktail 7.2-03 ja
Lila, suomenlapinkoiracocktail -07.

Yhellä koiraleirillä luennoitsija opetti, että koira komennetaan tai tarvittaessa pakotetaan oman seläntaa. Eli annetaan koiran jo ihan fyysisesti ymmärtää, että "mamma hoitaa". Koira ilmeisesti tarvis erikseen opettaa "taakse"-käsky tai sitten pystyä remmillä tai muulla pakottamaan pysymään oman selän takana.

Allekirjoitus: "Life sucks and then you fucking die, you know!" -Ozzy Osbourne-
<3 Spk/rtw/labukka Zera (03/03) ja löytökoira Mishka (11/03) <3

Tuo on kyllä ihan toimiva, jos koira ei rähise taaksepäin. Toimi meilläkin pariin otteeseen, kunnes keksi, että voihan sitä hyökätä rähisten hiukan myöhemminkin.

Alkuvaiheessa pysy takana suht hyvin, mutta nyt sekin kyllä tuottaa ongelmia. Lyhyellä remmillä (vaikka tolla käsilenkki/turvavyöllä) oli kyllä tarkotuskin koittaa miten onnistus. Ehkä sitä jonain päivänä jaksais, jos tuo takana kulkeminen tosiaan toimii joillakin.

Allekirjoitus: Rontti, saksanpaimenkoiracocktail -09 sekä pikkusakki.
Iskällä: Donna, kultainennoutaja/karjalan karhukoira cocktail 7.2-03 ja
Lila, suomenlapinkoiracocktail -07.

Jemina: Palkkaamista hyvästä käytöksestä ja kieltämistä huonosta.

Meillä tuntuu toimivan parhaiten kehuminen hyvästä käytöksestä ja huomioimattomuus huonosta käytöksestä. Tuntuu, että toruminen/kieltäminen ei siinä tilanteessa yksinkertaisesti mene perille, vaan ennemminkin kiihdyttää sitä rähinähenkeä ("Tässä äiskän kanssa yhdessä rähistään").
Jos ei tuosta huomioimattomuudesta muuta hyötyä ole, niin ainakin koira rauhoittuu nopeasti tilanteen jälkeen ja matka voi jälleen jatkua rauhassa. Aikaisemmin kun toruin ja kielsin ja kävin kierroksilla, niin koira oli pitkän matkaa kuin tulisilla hiilillä.

annna92_: Luulen että rähinä voisi johtua siitä että koirani luulee etten suojele sitä muilta koirilta ja päättää sitten itse suojella itseään ja minua.

Tilanne on tosiaan koiralle pelottava ja se suojelee nimenomaan itseään. Tämän takia saat luotua luottamusta, kun ohjaat koiran pois näistä tilanteista. Koiralle ei ole ihan luontaista noin vain kulkea vieraiden laumojen ohi

Allekirjoitus: karjalankarhukoira/saksanpaimenkoira/pystykorva/ja jotain muuta..

Haukkumiselle voi olla monta syytä. Pelko/epävarmuus, itsen/omistajan suojeleminen, samalle sukupuolelle mahtailu ("tää on mun omistaja, tää on mun reviiri, täällä on mun nartut/urokset"), energian purkaminen (turhautuminen kun ei tiedä, mitä vaaditaan ja koira kiihtyy), huomionhaku, kaverin luo haluaminen, omistajan komentaminen, opittu tapa (=saa haluamansa haukkumalla), karkoitus, sijaistoiminto.. Ensin pitäs selvittää oman koiran kohdalla syy, ennen kuin alkaa kokeilla eri keinoja sen selvittämiseksi. Muuten pahimmassa tapauksessa ongelma vain pahenee..
Mutta välimatka ja sen asteittainen lyhentäminen lienee kaikille tyypeille turvallinen vaihtoehto, sillä se ei aiheuta mitään traumoja tai opeta huonoja tapoja koiralle.

Allekirjoitus: -Tyttö joka unohti hengittää-

Katja: Meillä tuntuu toimivan parhaiten kehuminen hyvästä käytöksestä ja huomioimattomuus huonosta käytöksestä. Tuntuu, että toruminen/kieltäminen ei siinä tilanteessa yksinkertaisesti mene perille, vaan ennemminkin kiihdyttää sitä rähinähenkeä ("Tässä äiskän kanssa yhdessä rähistään").
Palkkahan se on kehukin Miun mielestä paljon kätevämpi, kun nami. Mikäli vaan suinkin toimii. Namin kaiveleminen taskusta on loppujen lopuks hidasta puuhaa. Mikäli vielä pitää jossain pussissa niin rapina taas paljastaa kaiken. Kieltona lähinnä meinasinkin pelkkää eitä, olettaen että koira sen ymmärtää. Jos (ja kun) ei mene jakeluun niin tehoste sumutepullolla. Tällön ei tule ongelmaa, että äiskäkin alkaa rähistä. Huomioimattomuus on ihan toimiva ainankin rauhoittamisessa, mutta en usko sen yksinään tuottavan tulosta ohituksiin. Ellei sitten koiran tarkoitus ole hakea huomiota.

Allekirjoitus: Rontti, saksanpaimenkoiracocktail -09 sekä pikkusakki.
Iskällä: Donna, kultainennoutaja/karjalan karhukoira cocktail 7.2-03 ja
Lila, suomenlapinkoiracocktail -07.

Noni, tänä aamuna sitten tuli kaksi koiraa vastaan ja Iines haukkui ja kun tuli suihkaus niin oli aikalailla hiljaa mutta vähän puhisi ja veti. Että kyllä se kova ääninen räksytys lakkasi. Ja panta on hyvin toiminut sisällä kun oveen koputetaan niin Iines ei enään hauku sillekkään yhtään. Pitää alkaa kokeilemaan tuota Katjan juttua. Mitäs sitten jos ollaan kapealla kävelytiellä menossa ja koira tulee vastaan niin käännynkö takaisin päin?

Allekirjoitus:

Minä yleensä kuljeskelen sellaisilla paikoilla, missä ei toinen koira pääsee ainakaan ihan yhtäkkiä eteen tupsahtamaan. Sitten kun on välimatkaa niin katson tilanteen ja oman koiran mielentilan mukaan, että jatkanko matkaa vai käännynkö takaisin. Useimmiten käännyn tai ainakin vaihdan suuntaa ja jos koira on nätisti niin annan (kaukaa) katsella toista koiraa.

Yleensä sitten jos se vastaantuleva pääsee ihan liki niin ei ole enää merkitystä sillä meneekö eteen vai taaksepäin. Sitten kun tulee rähinämölinäkohtaus niin koitan itse pysyä tyynenä, pitää koirasta kiinni ja rauhoittaa koiran mahdollisimman nopeasti. Yleensä kävellään pikkaisen eteenpäin ja jäädään istumaan ja rauhoittumaan tien viereen.

Tiedä sitten onko oikea tai väärä tapa, mutta enemmänkin tuo rähinä on rauhoittunut kuin kiihtynyt

Allekirjoitus: karjalankarhukoira/saksanpaimenkoira/pystykorva/ja jotain muuta..

Mää olen huomannut Elviksessä muiden isompien ongelmien ohella vähän tarkkailtuani ja mietittyäni tilannetta myöskin tuota tuollaista ohittamisongelmaa ja remmissä rähisemistä. Lähinnä silloin kun tulee muita koiria vastaan, mutta vähän yrittää urista myös silloin kun tulee vastaan pelkkiä ihmisiäkin. Meillä ollaan kyllä käytetty kolinapurkkia ja se on ollut ihan kätsä ja auttanut jonkin verran, mutta se on jotenkin tosi vaivalloista kuljettaa mukana joka hemmetin lenkillä ja etenkin, kun se ei missään nimessä sais kolista silloin kun koira kulkee nätisti eikä tee mitään väärää. Esim. kaljatölkistä on tosi vaikeaa tehdä sellaista joka ei päästä ääntäkään ilman, että sitä ravistaa. Niinpä se kolisee taskussa kun itse kävelen ja koira älyää purkin mukanaolon ja kävelee kuin Herran enkeli. Se mielestäni ei ole tavoiteltua käytöstä, että koira käyttäytyy hyvin vain silloin kun tietää purkin tai muun kiellon tehosteena käytettävän esineen olevan mukana. Mielestäni esimerkiksi juuri kolinapurkin täytyisi olla piilossa koiralta niin kauan kuin koira sitten todella "kaivaa verta nenästään" eikä tottele, silloin voidaan kiellon vahvistukseksi nakata purkkia päin ja sitten kerätä se äkkiä pois jolloin kaikki koirat ei kyllä edes välttämättä älyä mistä ääni tuli ja minne se meni. Homma on pilalla, jos koira tietää jo kun asutaan ovesta ulos, että purkki on mukana.

Toiseksi ihan toimivaksi konstiksi olen havainnut koiran siirtämisen omistajan taakse silloin, kun näen vastaantulijoita. Käytännössä olen siis käskenyt Elvistä siirtymään taakseni heti kun nään että joku on tulossa vastaan ja kun lenkkeilijät ovat menneet ohi, käsken koiran takaisin eteeni. Tällöin Elvis on aina yrittänyt kurkkia molemmilta sivuilta eteen ja taakse ja yrittänyt päästä ärisemään vastaantulijoille, mutta tiukasti olen kieltänyt ja on se sitten lopulta aina ihan suht koht uskonutkin ja pysynyt siellä takana. Näin menetellessämme tuo ei ole ainakaan niin paljoa ärissyt ja örissyt ja matka on taittunut melkeinpä mukavasti.

Bellahan nyt on tuollainen kouluttamaton vanharouva, joka on elellyt koko elämänsä vapaana juosten metsän keskellä, joten sen hihnakäyttäytymisestä en uskalla edes puhua

Allekirjoitus: Elvis - jämtlanninpystykorva & suomenlapinkoira
Bella - kultainennoutaja, labradorinnoutaja & berninpaimenkoira
+ maatiaismirrit

^Tuohon ongelmaan kolinapurkin kanssa vois auttaa, että jos sen vois korvata jollan heittoketjulla tai vaikka vaan avainnipulla. Ne ei pahemmin helise taskussa. Eivät kyllä vaan ole yhtä voimakkaita "pakotteita" kuin kolinapurkki, että niiden toimimista täytyy ensin testata.

Allekirjoitus: "Life sucks and then you fucking die, you know!" -Ozzy Osbourne-
<3 Spk/rtw/labukka Zera (03/03) ja löytökoira Mishka (11/03) <3

ÖÖÖöö.. onkohan mulla oikeesti jotenkin koira toiselta planeetalta. Kun puhutaan tuosta että pitää koira selän takana kun ohittaa. Hanen selän takana pitäminen on siinä tilanteessa jotakuinkin mah-do-ton-ta. Paitsi jos sitä roikottaa puoli metriä ilmassa kuonopannasta selän takana, samalla kun hane repii ja riekkuu. Herra-H:n sisällä asuu edelleenkin härkä jos toinenkin.

Allekirjoitus: Hane (ranskanbulldoggi+husky/karhukoira)
+Maatiaskisut Alma,Jore ja Peppi

Vaikeeta se on. Viime kerralla pysähdyin eteen ja donna ei edes hyökänny. Tätä sattuu todella harvoin. Yleensä kuitenkin yrittää joka paikasta tulla eteen, jonka voi kyllä hihnalla estää. Haba kasvaa tällasen sonnin kanssa väkisinkin. Mutta hyökkäystä se takana kävely ei estä ja takanta hyökkäävä koira on astetta hankalempi saada takas hanskaan, jos ei sitten ois todella lyhyt remmi, jota pitäs tässä joku päivä koittaa.

Donnan kanssa tuo tosiaan aluks muutaman kerran toimi, kun pysyi takana ja kurkkarista nyppi pysymäänkin siellä eikä kuikuilevan joka ilmansuuntaan. Vaan äkkiäkös tuo päätti hyökkimisen ja rähinän onnistuvan yhtälailla sieltäkin.

Kunhan ei oo enää näin liukasta niin jatketaan. Tuo osaa kyllä olla takana ja saa luvan siellä vielä pysyäkkin, kun saan jaloillakin maasta varmemman otteen! Raportoin sitten lisää tästä systeemistä, mutta ennen kevättä täytynee jatkaa kiertelyä, kaartelua tai pannasta kantamista...

Allekirjoitus: Rontti, saksanpaimenkoiracocktail -09 sekä pikkusakki.
Iskällä: Donna, kultainennoutaja/karjalan karhukoira cocktail 7.2-03 ja
Lila, suomenlapinkoiracocktail -07.

VähänKÖ meillä on hieno vesipullo ohituksiin Kulutin juuri loppuun tuon lorealin hiusten-suoristus möhnä pullon ja se on tähän hommaan just passeli sopivan pieni (pinkki ) pullo jossa on juoma-pullo tyyppinen korkki jonka saa yhdellä kädellä auki. Tuumas tässä yks päivä vähän hymyilyttää, kun ohituksessa toisella osapuolellakin oli vesipullo käytössä.

Allekirjoitus: Hane (ranskanbulldoggi+husky/karhukoira)
+Maatiaskisut Alma,Jore ja Peppi

TwoDogs: ^Tuohon ongelmaan kolinapurkin kanssa vois auttaa, että jos sen vois korvata jollan heittoketjulla tai vaikka vaan avainnipulla. Ne ei pahemmin helise taskussa. Eivät kyllä vaan ole yhtä voimakkaita "pakotteita" kuin kolinapurkki, että niiden toimimista täytyy ensin testata.

Joo, tuota ollaan muuten kokeiltu sisätiloissa, mutta ulos en olekaan älynny sitä ottaa. Voishan se vaikka toimiakin! Pitää ens kerran lenkille ottaa se matkaan ja kokeilla pelittääkö. Toisaalta, ulkona ei oo lattiaa mitä vasten se sitten kolahtaa ja koira säikähtää, ulkona se vaan kevyesti helisee kun sitä heiluttaa ja heittää sen sitten.. Mutta pitää kokeilla, melko herkkä tuo Elvis on ollu yleensä äänien suhteen ja uskonu pienemmälläkin kolinalla, että ihan mahdollista on että tuokin pelkkä avainnippu vois toimia

Allekirjoitus: Elvis - jämtlanninpystykorva & suomenlapinkoira
Bella - kultainennoutaja, labradorinnoutaja & berninpaimenkoira
+ maatiaismirrit

Itse en kyllä koskaan koittaisi tuota kolinapurkkia ohitustilanteessa.. Aiheuttaisi vaan entistä pahemmat traumat ohituksiin. Miten se mahtaa auttaa, jos koira on jo ihan ylikierroksilla ja sitten vielä heitellään kolinapurkkia?

Meillä pyritään ihan vaan rauhoittamaan tilanne. Hidasta se on, mutta toimii. Ja meidän terroristi rähisi tässä yhteen aikaan kaikki koirat, ihmiset ja autot ja välillä ihan yleisesti vaan.. Kaikki lenkit oli ihan tuskaa ja koira koko ajan ylikierroksilla.

Eilen tuli vastaan kolmen koiran kopla, kaarrettiin sivuun ja vähän matkan päästä katseltiin ja iloisesti heiluttiin häntää. Ihmeitä tapahtuu

Allekirjoitus: karjalankarhukoira/saksanpaimenkoira/pystykorva/ja jotain muuta..

Riippuu aina, että mistä se rähinä johtuu. Mikäli pelosta ja epävarmuudesta, niin kolinapurkki aiheuttaa lisää pelkoa ja epävarmuutta. Meidän tapauksessa se saattas kyllä toimia, koska meillä ongelma johtuu lähinnä mahtailusta ja isottelusta, kolinapurkki ja muu pakote olisi lähinä voimistus sille "EI"-kiellolle.

Allekirjoitus: "Life sucks and then you fucking die, you know!" -Ozzy Osbourne-
<3 Spk/rtw/labukka Zera (03/03) ja löytökoira Mishka (11/03) <3

Olen samaa mieltä TD:n kans. Arkaa rähisijää tuskin kannattaa kolinapurkilla viskellä, mutta mahtailujätkille voisi toimia. Kokemusta ei ole, vielä.

Allekirjoitus: T/10/07 ja pötykkä. Ei minäminäminä, vaan mememe :)
Tämä aihe on lukittu. Siihen ei voi lähettää vastauksia.
Paikalla on: 1 vierasta ja 0 jäsentä Eniten käyttäjiä paikalla: 84 (11 Maalis 2010 11:32)