Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 1 Tammi 2009 21:01

En kyllä yhtään osaa sanoa.. Ajattelin vaan että jos joku muu osaisi antaa tähän järkevän selityksen.

• Lähetetty: 11 Tammi 2009 03:13

Ollaan käytetty nyt reilut kuukauden päivät nylonisia Y-valjaita, ja hyvällä menestyksellä.
veto on loppunut tyystin, ja ohitukset sujuu melko kivuttomasti (tähän lasken sen opitun tavan että uroksille rähjätään, mutta silti päästään eteenpäin eikä jähmetytä).
valjaat on melko "heppoisen" näköiset, n. 2,5cm leveät, mutta oikein hyvin pitää pojan ruodussa.
meilä on silti AINA panta kaulassa hankalia ohituksia/tilanteita varten, jotta jos koiruus päättää käydä makuulleen vaanimaan, en sitä valjaista saa läheskään yhtä tehokkaasti ylös kuin nappaamalla pannasta.
usein riittää pelkkä "no pitääkö nostaa?" ja jo koira kohoaa, kun tietää, että sen tosissaan hilaan sieltä maasta ylös.

• Lähetetty: 7 Helmi 2009 02:05 Muokkasi: Jemina

Huoh. Meillä taas viimeaikoina menny ohittamiset ihan totaalisen persiilleen. Sillontällön ennen vielä onnistu, mutta nyt ei tunnu paria tuttua koiraa lukuun ottamatta onnistuvan millään. Alkaa pikkuhiljaa...

Tänäänki sama pieni koira nähtiin pari kertaa, ensin ohitettiin ja toisella kertaa tuli risteyksestä ja käänty edelle kulkemaan. Senkin perään piti huutaa monta kertaa. Kyl alkaa nää lenkit olemaan vaan aina enemmän herkkua.

Pitäs varmaan kaivaa tiukka kurkkariketju kaapista. Sekin on niin rasittava, kun hikiseen mahtuu pään lävitse. Sillä sais lomaa edes pari päivää, kun ei pääse hyökkimään niin ei rähise, kai. Täytyis testata, että oisko siitä hyötyä enemmän, kun pari päivää tällä kertaa.

Meillä on jokke pallas y-valjaat. Niissä on muovilukko, mutta ovat kyllä tosi kestävät. Kestäneet pahimmatkin sekoomiset. Käytän kyllä erittäin erittäin harvoin, ettei ne oo juuri kuluneetkaan. Voi olla, että päivittäisessä käytössä sanois päivänä eräänä naps.

• Lähetetty: 10 Helmi 2009 21:01

Nyt tää sai kyllä tarpeekseen. Heti tossa tiellä likimain jonku cavalierin kurkussa. Ihanan liukas tiekin oli ja kunnon raivohullun sonnin hyökkäys erittäin kauniilla rähinällä säestäen. Kyllä mahtaa tehdä hyvää muille ohittajille. Tää hankkii kyllä kopan oli sitten mitenkä julmaa tahansa!

• Lähetetty: 10 Helmi 2009 21:32 Muokkasi: Huge

Meillä Topi on ruvennut vaanimaan... Kun on tarpeeks lähellä se rupee hiipimään, eikä enää kuule mitään, ja sitten kun ollaan ihan lähellä, se tempaisee ja vinkuu. Etenkin tutuille se tätä tekee. Siis hihnassa, ei irti. Monista näyttää olevan hyvinkin hauskaa, mutta ei minusta

Koskaan ei mikään herkku ole voittanut, kun koira ollaan ohitettu, mutta tänään iltalenkille otin kokeeksi mukaan kebabsuikaleita. Kun kaksi koiraa tuli yhtä aikaa vastaan, laitoin suikaleen käteen ja työnsin topin nokan eteen.. Kylläpä kiinnosti.. vain kerran lopetti nuuskuttelun, mutta aloitti lähes heti uudestaan.. Kerrankin ei vaaninut.. vaikka toinen koira vielä murisi ja rähisi, niin ohi mentiin lähes täydellisesti. Olisin halunnut vielä ilmasen uusinnan, mutta ikävä kyllä ei muita enää vastaan tullut. Tätä täytyy kokeilla uudestaan!

• Lähetetty: 10 Helmi 2009 21:41

Donnakin aikoinaan harrasti tota vaanimista. Joskus muinoin, kun sillä ei viirannu vielä samassa mittakaavassa, kun nyt. En kyllä tiedä kuinka se pois jäi, ehkäpä keksi jotain kivempaa. Vieläkin kyllä kyttää, vaikkei vaani.

Tuota lahjomista en ite järin paljon arvosta. En halua lahjoa vaan palkata. Varsin moni kyllä tuota tuntuu tekevän eikä vielä oo täällä yhtä hullua koiraa vastaan tullu, kun donna. Joskus sitä donnallekkin koitin, mutta nameja sais syöttää älyttömiä määriä yhtä toisen perään ja siltikin halutessaan rähisee johonkin väliin.

• Lähetetty: 10 Helmi 2009 22:00

Niin.. Lähinnä ajattelinkin opettaa sanan OHI, ensin tietenkin pitää namusta nokassa kiinni, ja ohituksen jälkeen palkata. Ohia on turha karjua, jossei siihen saa mitään kontaktia. Sitten tulevaisuudessa vain palkata, ilman lahjomista.. Tai hmm niin.. tämä olisi tarkoitus.

• Lähetetty: 10 Helmi 2009 22:06

Kuulostaa ihan fiksulta, jos koira ei vaan ota tavaks totella mammaa vaan namin ollessa nenän edessä. Tätä lähinnä oman huligaanini kanssa pelkäsin ja siks tuota koitin välttää.

• Lähetetty: 10 Helmi 2009 23:26

No mutta toisaalta, eikö myös tuota lahjomista kannattaisi kokeilla, jos koira joka tapauksessa rähisee? Aluksi vaikka palkkaisi aina kun koira tulee vastaan muutaman viikon ajan, muuten ihan samoin, niin koira voisi ehdollistua, että koira=namia. Kun osaisi tuon, alkaisi koira iloisesti odottaa namia ja ottaa kontaktia namin toivossa. Parempi vielä, jos ruokkisi vain lenkillä niin ruoka toimis kunnon palkkana.
Opetetaanhan usein istuminenkin lahjomalla/houkuttelemalla, mutta myöhemmin ei tarvitse kuin sanoa Hyvä istumisesta. Miksei tämä pätisi ohittamiseenkin?
Tosin itse en lahjo koiraa ohituksissa, koska ei ole tarvetta. Vaikka on niissä meilläkin parantamisen varaa: nyt maalta takas kaupunkiin muuton jälkeen on alkanu katsoa toisia koiria jos en ota kontaktiin. Aiemmin ohitti suht neutraalisti ja katsoi vain lyhyen aikaa, nyt saattaa katsoa koko ohituksen ajan jos en komenna Täällä tai ota käskyn alle. Hihna löysällä hiljaa kuitenkin ohi mennään eikä moikkaa ilman lupaa. Mut kontaktiohitus ilman käskyä ois komia. Vaan tiedän että pitäs tehdä töitä sen eteen. Mä palkkaan koiraa satunnaisesti siitä, kun se reagoi välittömästi käskyyn ja pitää hyvän kontaktin. Koira ei voi koskaan tietää, saako se jonkin käskyn ohituksessa. Niinpä se on kuulolla, vaikka toinen koira kiinnostais kovin.
Mitä kaikkea oot Jemina Donnan kans kokeillu ja miten pitkään kutakin?

• Lähetetty: 11 Helmi 2009 00:48 Muokkasi: Jemina

Lumipallukka: No mutta toisaalta, eikö myös tuota lahjomista kannattaisi kokeilla, jos koira joka tapauksessa rähisee?
Totta. Eipä tuon kanssa kai paljon menetettävää enää olis. Ei vaan hirveesti houkuta lahjoa sitä nameilla kyttäämisestä saatika sitten rähinän jälkeen. Johan se keksii jostain ruveta entistäkin hullummaks, kun siitä oikeen palkankin saa. Eli en tosiaan tiedä toimisko tuo ehdollistaminen niin, kun pitäs. Enkä kyllä tiedä uskaltaisko sitä kokeilla.

Onhan meillä namejakin ollu lenkillä aikoinaan aina. Kyllähän tuo suorastaan nuolee persettä, jos on jotain tosi hyvää. Ohituksissa ne kuitenkin unohtuu. Vertaa tuohon, että namia tulee suuhun koko ajan, mutta yhteen väliin on pakko rähistä ja sen jälkeen vois jatkaa syömistä ja kuvittelee vielä saavansa jotain...

Lumipallukka: Mitä kaikkea oot Jemina Donnan kans kokeillu ja miten pitkään kutakin?
Tätä en oikeesti ees jaksa ja kykene ajattelemaan kunnolla. Namit, lelut, suunnan vaihdot, kiertämiset, remmillä ja ilman, remmi tiukalla ja löysällä, olevinaan käskyn alla, tekemättä mitään, kuonopanta, kurkkari, sumutepullo... Ajasta ei ole mitään havaintoa. Toista liian kauan ja toista liian vähän aikaa. Erityisen pitkäpinnainen en ole. Tän asian suhteen sitä pinnaa ei kyllä nykypäivänä oo yhtään. Mutta vaikkapa tuo kurkkari. Ei selvästi auttanut niin en järin pitkään jaksanut. Sama pätee sumutepulloon. Se vois tietty toimia, jos vaihtais suuntaa ja sais etikat silmille jo kyttäämisestä. Mut sitä taas ei kukaan tiedä, että auttaisko kuitenkaan ohituksessa. Talvella on ärsyttävä säätää minkään vempaimen kanssa ja kyllä ton koiran säätäminen ohitusten suhteen on vähintäänkin triplasti ärsyttävämpää. Ei vaan enää oo juuri kiinnostusta yrittämiseen, kun lopputulos varsin todennäköisesti on sama. Kun se turpa vaan pysyis kiinni niin hyökkimisetkin kestäisin.

Ja tosiaan, kun tuo on muutenkin läski niin ei viittis pahemmin ylimäärästä antaa. Meillä myöskin barffaillaan, joten ateriointi lenkillä ei onnistu. Kieltämättä mielessä kyllä kävi raahata joku lampaan kinttu mukaan joskus. Se ei vaan sais olla näkyvillä koko ajan, kun sit menis lähinnä kerjäämiseks, joka ei liity kontaktiin millään tavalla.

• Lähetetty: 11 Helmi 2009 01:27

Öitä . Entäs jos ruokkisit pelkästään kun toisia koiria on näkyvillä? Eli aluksi pitäisit nälässä 1-2 päivää, sitten ottaisit jotain taskuun/reppuun mahtuvaa ja tarkkailisit, milloin tulee koiria vastaan. Heti, kun itse havaitsisit koiran, antaisit koiralle herkun. Sen jälkeen joko suunnanvaihto tai ihan normaali ohitus, eli aluksi et tekisi mitään muuta, kuin syöttäisit herkun kun Donna havaitsee koiran, mutta ei ehdi reagoida siihen? Eli tavallaan oisit koiraa nopeempi, tarkkailisit koiraa koko ajan ja heti herkku kitaan kun huomaa koiran. Jokaisen koiran kohdalla sama juttu esim. 2 viikon ajan, joka päivä. Ja tosiaan ruokaa ei missään muussa tilanteessa ois koiralla mahdollisuus saada, kuin koiran nähdessään.
Epäilen, että Donna rupeis ehdollistumaan: koira=herkku. Tästä ois sitten hyvä edetä, mutta ei liian nopeasti. Herkkuja ei tietenkään kannata jaella koko aikaa, koska muuten niiden merkitys menee. Minä jaan herkkuja vain satunnaisesti todella hyvästä suorituksesta, en esim. kerjäämisestä. (vaikka toisaalta esim. tokoseuraaminen on ikään kuin jalostettua, hallittua kerjäämistä. Oikeastaan kaikki totteleminen perustuu siihen, että koira haluaa miellyttää..itseään.)
Mä maksan sulle virtuaalisen halauksen ja virtuaalisen 1000 € jos tuloksia alkaa näkyä. Huom, hidas prosessi koska Donna on jo sen verran tapohinsa piintynyt.
Mutta siis itseänikin kiinnostaa, että toimisiko tuo? Joten jos suostut koekaniiniksi niin hieno homma Yritä aluksi mahdollisimman kaukaa, eli ei nurkan takaa ohituksia, koska silloin koira kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa ja itse et ehdi reagoida..
Jos ei mitään pieniä herkkuja ole, laita vaikka muovikassiin reppuun herkut. Pitää vaan saada otettua täsmälleen oikealle hetkellä, niin ettet palkkaa kyttäyksestä vaan koira ehdollistuu koira=nami. Nythän se on ehdollistunut päinvastaisesti joten kärsivällisyyttä ja toistoja.

• Lähetetty: 11 Helmi 2009 02:00

Iltahan on vasta nuori.

Hullukshan sitä tulis, jos syöppöä nälässä pitäis. Kyllä tolle ruoka kelpaa aivan varmasti ilman paastojakin. Vaan en edelleenkään ihan ymmärtänyt miten voisin vain ja ainoastaan ruokkia lenkillä. Aamusapuska on ennen ulkoilua eikä kauheesti innosta raakaa maksaa taskuun ottaa. Iltasapuskakaan ei lenkeille osu eikä noita lampaan kinttuja paljon huvita repussa kannella. Eikä ne sieltä ehtis ajoissakaan tilanteeseen.

Lumipallukka: Sen jälkeen joko suunnanvaihto tai ihan normaali ohitus, eli aluksi et tekisi mitään muuta, kuin syöttäisit herkun kun Donna havaitsee koiran, mutta ei ehdi reagoida siihen?
Havaitsemisvaiheessa ollaan jo myöhässä. Sillä sekunnillahan se kyttääminen juuri alkaakin.

Lumipallukka: Yritä aluksi mahdollisimman kaukaa, eli ei nurkan takaa ohituksia, koska silloin koira kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa ja itse et ehdi reagoida..
Kyllä ne ohitukset tälleen kaupungissa varsin läheltä tulee. Hyvällä tuurilla pääsee autotien puolelle, mutta harvoimpa sekään auttaa. Kääntyminen tietysti useimmiten onnistuu, mutten jaksa yhden rakin takia kääntyä kävelemään samaa tietä. Siinä vaiheessa ennemmin, vaikka kuuntelen sen rähjäyksen. Muutenkin sen verran pelle tapaus ettei oo oikeen kiinnostusta alkaa säätämään lenkkireittejäkin. Tulos kuitenkin yleensä sama. Tuossa yks päivä auton takaa möllöttikin koira niin vääntäydyttiinkin toiseen suuntaan. No, eikös ne sitten päättäny kiertää samasta paikasta juuri vastakkaiseen suuntaan kanssamme ja se ohitus tuli kuitenkin.

Ja tosiaan hiukan pinttynyt tapa ja kyllästynyt omistaja. Ehkäpä löydät helpomman koekaniinin. Siihen miullei kiinnostus riitä.

• Lähetetty: 11 Helmi 2009 11:23

Meidän tilanne ohituksissa on tällä hetkellä, ettei mennä lähellekään muita koiria. Jos ehdin nähdä toisen koiran jo kaukaa niin vaihdan reittiä. Jos toinen koira tulee yhtäkkiä vastaan niin käännyn mitään sanomatta takaisin menosuuntaan.
Tyypit varmaan ihmettelee, kun käännyn takaisin ja koira tulee perässä koikkelehtien taakse katsellen Jos takaa tulee "epäilyttävä" koira niin Mutteri rähisee taaksepäin takajaloilla seisoen ja minä tiukalla otteella vien sitä eteenpäin. Tässä tilanteessa kyllä ärsyttää ja ihmetyttää, kun välillä sen takanatulevan täytyy tulla siihen kahden metrin päähän kävelemään Ymmärrän kyllä, että rähisevä koirani on minun ongelmani eikä sen takanatulevan, mutta voisi kai sitä nyt edes kohteliaisuudesta (tai varovaisuudesta!) vähän hajurakoa jättää.

Siitä olen ihan tyytyväinen, että olen nyt saanut karsittua sitä hihnaa vasten hyppimistä ja vetämistä pois. Eli minusta ei ole niin paha, jos koira haukkuu tai ärisee, mutta hihnaa vasten ei hypitä. Silloin pystyy itsekin ottamaan tilanteen rennommin. Lisäksi kun itse ei ota pultteja tai muuten noteeraa tilannetta niin koira rentoutuu tilanteesta paljon nopeammin. Jos "paikka" ei tehoa niin nappaan koiran peräpään tuohon jalkojen väliin ja odottelen että koira rauhoittuu.

Aina joskus tulee niitä tilanteita, kun pystytään seuraamaan jossain kauempana kulkevaa koiraa tai kuljetaan pihalla olevan koiran ohi. Jos koira on silloin vetämättä ja hiljaa, niin kehun sitä oikein vuolaasti Joskus käy niin, että joku pienempi/nuorempi koira rähisee Mutterille, mutta Mutteripa ei olekaan siitä yhtään kiinnostunut. Ne hetket on meillä yhtä juhlaa

• Lähetetty: 11 Helmi 2009 17:15

Lumipallukka, kerro mullekin joku varma tapa saada ohitukset kuntoon. Eli ei vaanmista, eikä jipiiminänäenkoiran-vinkumista. Myös lapset aiheuttaa tämän reaktion, ilman vaanimista tosin. Eli alkaa jo kaukaa katsoon lasta, ja vikisten ja häntä heiluen yrittää päästä luo. Tänään kielsin, niin rupesi pitkästä aikaa mullekkin vielä uhitteleen..hyppiin vasten. Tuota uhittelemista on ollut kyllä muutenkin ilmassa. Ulkona kun kun laitan istumaan paikalleen, ja lähden itse kävelemään, niin johan on perse kohta puoleksi ilmassa, vilkaisu, tai murahdus saa sen kyllä heti laskeutumaan, mutta kohta seuraa taas sama, tai jopa lähteminen ilman lupaa Tuntuu, että taas on joku ihana vaihe menossa... Vielä vähän aikaa sitten melkein kaikki sujui. Mitä se oikeen yrittää hyppiä mun nokalle? Huoh.

• Lähetetty: 12 Helmi 2009 00:57 Muokkasi: Jemina

Olin tänää kahen piskin kanssa liikenteessä aika mielenkiintoisin tuloksin. Yks koira nähtiin odottamassa kaupan edustalla. Sattu namejakin olemaan taskussa niin palkkasin, kun tulivat luokse hakemaan. Vaan eipä montaa sekunttia menny, kun riekkuminen alkoi eikä namit sen koommin kiinnostanu, vaikka tiesivät niiden olemassaolosta. Yksin donna ei kyllä välttämättä noin kaukana olevalle olis haukkunu. Hetken päästä tuli vastaan koira. Voi elämä sitä kuoroa, jolle vastaantulija iloisesti hymyili kysyen, että ootkos toisen hankkinu. Huhhuh, luojan kiitos en! Donna hiljeni karjumisella juttutuokion ajaksi, mutta toinen sekoili edelleen. Sit, kun kuoroni hiljeni tuli eteemme kävelemään koira. Toisen sekoiluista huolimatta, vaikkeivat pahimmasta päästä olleetkaan, donna vaan vähän vinku. Siis miten ihmeessä kuukausiin onnistunut ohitus tuli toisen koiran läsnäollessa, jonka kanssa sekuntti sitten rähisivät kilpaa. Ei tosiaan taaskaan tuo noiden järjenjuoksu ihan menny jakeluun.

Mutta mitä noihin nameihin tulee, turhaa. En tietenkään oleta, että ensimmäisellä kerralla saatais tuloksia aikaan. Epäilen vaan syvästi, että tossa tilanteessa olis mitään merkitystä nameilla. Aivan sama syökö ennen, jotta ehdollistuis vai rähinän jälkeen palkaks siitä. Tulos lienee kuitenkin sama. Käy toi otus sellasilla kierroksilla ko. tilanteessa, ettei tosikaan.

• Lähetetty: 12 Helmi 2009 08:34

Meilläkin oli aika mielenkiintoinen lenkki eilen. Koira oli päivän yssikseen kotona niin energiaa riitti.
Noin ihan yleisesti ottaen olen huomannut (niinkin itsestäänselvän asian), että jos ehtii/jaksaa käydä oikein paljon lenkillä ja järjestää koiralle puuhaa, niin koira on lenkillä paljon rauhallisempi.
Toisekseen hoksasin, että ainakin meidän koira tuntuu oikein nauttivan siitä, kun saa oikein rähistä ja päästää höyryjä. Taitaa vaan olla tosi korkea tuo koiran energiataso.. Hmmm.. Täytyypä taas panostaa enemmän tuohon koiran aktivoimiseen.

• Lähetetty: 12 Helmi 2009 12:11

Meillä kans ihan onnessaan ku tulee joku vastaan, joillekin rähisee ja joitain haluu vaan haistella ja on ihan nätisti. En oo vielä keksiny herkkua joka sais kiinnostumaan enemmän, pitää varmaan kokeilla jotain uutta. Elmo kans vaanii ja sit vetää pitkäkseen eikä liiku vaikka raahais perässä.. (eikä kauheesti viitti raahata!!) Pitää keksiä jotain uutta ja innostavaa jolla saa huomion itteensä

• Lähetetty: 12 Helmi 2009 12:41

Täällä kanssa koira innoissaan jos lapsia tai toisia koiria tulee vastaan. Alkaa hirmuinen kenguruloikka esitys
Ei onneksi rähise tai vaani. Haluaisi vaan mennä moikkaamaan kaikkia. Namien avulla päästään ohi kiltisti kävelemällä. Eiköhän nuo ohitukset rupea jossain vaiheessa onnistumaan ihan rauhassa, kun ikää tulee lisää.
Jos pysähdytään moikkaamaan koiraa tai ihmistä niin käsken koiran istumaan ja rauhoittumaan ennenkuin päästän tervehtimään.

• Lähetetty: 12 Helmi 2009 13:20

Ohituksia pitäis harjotella niin, että omistaja ja koira tajuaa, mitä on tarkoitus tehdä. Jos yrittää ohittaa kauniisti, kun tulee nurkan takaa yllättäen koira, niin eipä siinä onnistu, kun itsellä ja koiralla kummallakin verenpaine nousee eikä tiedä miten sais menemään kauniisti. Pahimmillaan koira vain oppii: koira=omistaja hermostuu=vaara. Tämä vain lisää rähinää. Kummallakin pitäisi olla rauhallinen mielentila, jotta ohitus onnistuu.
Siksi on hyvä hankkia aluksi ohituskaveri, jonka kanssa harjoitellaan lukuisten toistojen kera ja eliminoidaan epäonnistumiset (eli joko ei mennä koirien ilmoille ennen kuin koira on oppinut kunnolla uuden tavan ohittaa, tai sitten koirien ilmoille mentäessä estetään rähinä).
Pääasia, että koira ei pääse enää rähinöimään, koska toimintamalli vahvistuu aina vain enemmän, mitä useammin koira pääsee sitä tekemään.
Eli rähinän estämiseksi voi vaikka pitää koiran kuonoa kaksin käsin kiinni tai vaihtaa suuntaa. Itse pysyy rauhallisena ja lohduttautuu ajatuksella, että kunhan ohitukset saadaan opetettua uusiksi, menee hyvin.
Vaivannäkö palkitsee lopuksi.

Siedätys:
-pyytää koirakon ja sopii, että he eivät liiku minnekään (he voivat vaikka harjoitella kontaktia tai paikallaoloa silläaikaa).
-Sitten menee oman koiransa kanssa aluksi niin kauas, että oma ei reagoi toiseen vaan pystyy keskittymään omistajaan ja tottelemaan käskyt, samoin syö namit (se, että koira pystyy syömään, tarkoittaa yleensä että se ei ole hirveän stressaantunut. Stressaantunut koira ei opi, eikä syö, eikä keskity, siksi on aivan turha yrittää opettaa koiralle ohitukset kerralla hyviksi yllättävissä lähiohituksissa)
-Tästä koiran mukaan, aivan pikku hiljaa siirrytään lähemmäksi toista koiraa.
-Voi myös kokeilla tuoda koiran karvoja nuuskittavaksi ja testata, reagoiko koira jo toisen koiran hajuun vai onko näköärsyke laukaiseva tekijä.
-Koiralle opetetaan käsky, josta se ottaa kontaktin. Käsky hiotaan niin, että se toimii jo kaikkialla paitsi toisen koiran kanssa, eli esim. kesken nuuskinnan. Kontaktista palkataan, ja sen kestoa lisätään pikkuhiljaa. Edetään pikkuhiljaa toista koiraa kohti tarkkaillen koiraansa, niin että koira pysyy koko ajan tarkkaavaisena omistajalle ja rauhallisena. Tämä vaatii paljon toistoja, mutta lopulta koiran ohi pääsee nätisti ja silloin voidaan alkaa harjoittelemaan oikeita ohituksia myös lenkillä.

Siedätys2:
-Viedään koira ruuhkaisiin paikkoihin, missä on paljon kulkijoita, varataan mukaan herkkuja jotka pidetään piilossa ja käydään esim. kivelle istumaan, koira hihnaan niin, että ei pääse hyökkimään. Ollaan tässä vaikka koko päivä, kunnes koira ei reagoi kulkijoihin enää, olivat ne sitten kaksi tai nelijalkaisia. Eli kun koira ei enää jaksa reagoida. Itse oltava hyvin rauhallinen ja koiraan ei tarvitse reagoida millään lailla. Vasta, kun koira on rauhoittunut, sille voi antaa hyvin osatun käskyn josta palkka.

Suunnanvaihto:
-Opetetaan, että koira pääsee päämääräänsä vain "nätisti", eli ensimmäiseksi määritellään itselle mikä on "nätisti".
Se voi olla vetämättä kulkeminen, haukkumattomuus, kontaktissa kulkeminen, sivulla pysyminen, paikallaolo, reunassa kulkeminen.
Eli esim. vetämättömyys; koira haluaa kohteeseen (kohteen on syytä aluksi olla pysyvä, koska koira vaatii paljon toistoja ennen kuin oppii. Vasta viimeisessä vaiheessa harjoitellaan liikkuvaa kohdetta). Esim. koirapuisto on päämäärä, joka koiraa kiinnostaa (on se sitten räyhäämistarkoitus tai leikkimään pääsy). Mennään aluksi esim. 800 m päähän kohteesta, niin että koiralla on halu sinne, mutta se ei stressaannu vielä liikaa. Joka kerta, kun koira ei täytä kriteeriä, vaihdetaan äkisti suuntaa. Eli heti, kun hihna kiristyy, suunnanvaihto "ei-haluttuun" ja kun on löysällä, pääsee haluttuun suuntaan. Kohteeseen pääsee siis VAIN vetämättä, vaikka siinä kestäisi 10 tuntia.
Kohteita on hyvä vaihtaa, kun koira osaa yhden kohteen. Jos kriteeri on vetämättömyys, pitää pitää huoli, ettei koira koskaan pääse haluamaansa vetämällä (edes tarpeilleen!).
Pysähtymistekniikassa on sama idea: matka pysähtyy kun veto alkaa ja jatkuu kun veto loppuu.

Jos koira jää vaanimaan tai hinkuu toisen koiran luo, silloinkin ohituksia täytyy harjoitella järjestetysti. Mutta ensiapu vaanimiseen on nostaa koira ylös ja jatkaa matkaa, vaikkapa vastakkaiseen suuntaan. Eli koira ei saavuta vaanimisella mitään hyvää. Huom, tervehtimisintoista koiraa ei kannata rankaista, muuten into voi vaihtua inhoksi ja rähinäongelma kypsyä, tai sitten koira alkaa pelätä vastaantulevia, tai alkaa pelätä omistajaa kun koira tulee vastaan.. Mieluummin käyttää pehmeämpiä keinoja: ne eivät pilaa koirakon suhdetta eivätkä saa kammoja aikaan.

Koira kannattaa ohituksissa ottaa sivulleen kauimmaksi vastaantulevasta, se luo turvallisuudentunnetta ja koiran saa hallittua. Jos koiran ei koskaan anna tervehtiä muita ilman kontaktia ja lupaa, se lopettaa myös pyrkimästä muiden luo ilman lupaa.
Tässä vähän minun ajatuksia ohittamisesta, toivottavasti Huge sait jotain vinkkiä. Meillä oli eilen ihan surkea päivä, vaikka toissapäivänä ihana päivä. Ala ja ylämäkiä on jokaisella

• Lähetetty: 12 Helmi 2009 13:27

Huge, luulisin, että teillä vois toimia suunnanvaihto kerta koira haluaa lapsen/koiran luo. Pääsee päämääräänsä vain haluamallasi tavalla.
Varma keino on harjoittelu, sillä opettamatta koira ei opi ohittamaan kauniisti. Joko opettaa jonkin varman käskyn, joka toimii lopulta kaikkialla, tai sitten harjoittelee suoraan ohituksia. Pyydä joku lapsi apuriksi: koira kiinni pylvääseen ja lapsi lähestyy vain, kun koira on paikoillaan. Mitään käskyä ei sanota, vaan koira oppii paremmin kun se itse oivaltaa. Lapsi pysähtyy, kun koira nousee ja kun istuu taas, lapsi lähestyy koiraa. Lopuksi lapsi pääsee jo koiran kosketusetäisyydelle ja jos koira silloin nousee, taas askel taaksepäin. Lopulta koira istuu rauhassa ja lapsi voi palkita sen namilla. Tätä vois tehdä myös toisen koiran kanssa, mutta ensin pitää opetella helpommalla idea koiralle Kieltoja tai käskyjä ei tällöin tarvita, vaan koira oppii toimintamallin itse erehdyksen ja yrityksen kautta.

• Lähetetty: 15 Helmi 2009 15:03 Muokkasi: Huge

No lasta mullei kyllä ole ainakaa tällä hetkellä apuriksi Ei oo oikee ketää tuttua ketä vois apuriksi pyytää..

Meillä on niin erilaisia nuo ohitukset, vastaan tulijasta riippuen.. Esim. Yks ilta tuli kaks kultsua vastaan, otin Topi sivulle lyhelle remmille ja ohi mentiin oikeen hyvin, pientä vilkuilua lukuun ottamatta.. Kohta vastaan tuli sheltti, tai joku mikälie, taas otin Topin sivulle ja lyhyelle remmille, mutta alkoikin päristä (ollaan pari ketaa nähty kysinen koira, ja aina se sille pärisee), jota ei kyllä tee kun todella harvoille koirille, sitten alkoi se toinenkin päristä, ja loppua ei tullut ennen kuin nappasin niskasta kiinni ja karjaisin.. sitten jatkettiin oikeen (muka) mallikkaasti matkaa..

Tänään tuli joku pikkukoira vastaan, joka alkoi urista ja murista.. Topi intona menossa taas luo Se alkaa sen hemmetin tuijottelun,(tuijottaa, hiipii, kävelee todella hitaasti, ihan mun sivulla.. Monet varmaan luulee, että se on käskystä siinä, kun muka niin kauniisti kulkee, kunnes kun on tarpeeksi lähellä, yrittää pinkaista luo, siinä vaiheessa varmasti jokaisen luulot kaikkoaa;) eikä kuule sen jälkeen mitään.. Oon välillä menny sen eteenkin seisomaan, että muistais munki olemassa olon.. Välillä nyppäsen perskarvoista.. Silloin vilkasee mua.. Sitten joskus (no okei harvoin) ne ohitukset jopa menee OK.

Mitä se siitä oppii, että vaihdetaan suuntaa? Ja miten se sen itse ymmärtää ? Ettei vaan mene huonommaksi..

• Lähetetty: 16 Helmi 2009 16:45

Jos koiralle vastaantuleva on kiva asia, se oppii suunnanvaihdossa (jos suunnanvaihto nopea) että se ei pääse haluamaansa kohteeseen sillä käytöksellä, mitä sen suunnanvaihtuessa tekee. Tähän voi liittää signaalin, vaikka "Höps" ja toistojen myötä koira oppii, että signaali=palkkio poistuu kohta. Tosin tässä pitää myös opettaa, mitä koiralta halutaan eli palkita (tavalla tai toisella) siitä, kun kulkee toivotusti.
Sillä ei pelkillä kielloilla loppujen lopuksi ole tehoa: kieltää pitää aina kun koira tekee ei-toivotun, mutta palkkauksessa voidaan siirtyä satunnaiseen kun koira tietää jo mitä siltä halutaan.
En voi takuuseen mennä, toimiiko teillä, mutta ei tuossa koira ainakaan vammoja/traumoja saa. Niinkuin ei muussakaan pakotteettomassa koulutuksessa.

• Lähetetty: 18 Helmi 2009 21:02

hmmph
meillä meni melko pitkään ohitukset vaihteeksi aika hyvin, ei jumituttu paikalleen vaan jotenkin sain herran kulkemaan eteenpäin - vaikka askelen puolessa minuutissa, mutta kuitenkin eteenpäin.. eipähän enää tänään kulkenut!
aivan kummallinen kapina-kohtaus iski lenkillä. jos vaan jossain meni joku jolla oli esim. kassi kädessä, mikä EHKÄ voisi olla koira, sitä piti alkaa jumittamaan. kun komentaa "eteenpäin" niin hetkeksi käntyy, sitten muka pysähtyy haistelemaan, ja alkaakin kyttäämään samantein taaksepäin/sivulle.
mentiin sitten satametriä niin että suunnilleen kannoin koko koiruuden eteenpäin

meillä tuo suunnanvaihto toimii ihan hyvin, jos vaan tarpeeksi on välimatkaa toiseen koirakkoon, jos se välimatka on sellaset 5- 3m niin sittenpä ei voi enää mitään.
en tiedä oppiiko tämä jästipää siitä suunnanvaihdosta mitään, mutta säästytäänpä rähinöiltä - outoja katseita ja kyseenalaista mainetta varmaan niitetään kyllä kun sillain pyöritään eestaas

• Lähetetty: 18 Helmi 2009 21:40

No multa just joulun aikaan kysyi naapuri, että pelätäänkö me sitä. Olin ihan, että Setää oli alkanut askarruttamaan, kun vaihdetaan aina kadun puolta tai suuntaa, kun niihin törmättiin Pepin kanssa ohitukset menee yleensä ihan ok (ellei kyseessä oleva vapaana juokseva koira), mutta Leevi saa välillä neidin yhtymään huutokuoroonsa. No kerroin sedälle, että yhdessä koirat saattavat alkaa haukkua ja Leevin upea räksytys ei ole kaikkein kauneinta. Setä totesi, ettei se häntä haittaa ja tietenkin tämän jälkeen ollaan muutaman kerran törmätty ja mitä vielä meidän koirat ovat olleet ihan hiljaa Luulee varmaan, että valehtelin. Täytyy kyllä myöntää, että Leevin kanssa ohituksissa ollaan edistytty ja ollaan jo monta päivää ohitettu muut koirat haukkumatta, vaikkakin vielä hieman vetäen. Menihän tässä jo aikansa, kun herra ei kuullut tai nähnyt mitään muuta lenkillä kuin toiset koirat ja möröt.

• Lähetetty: 18 Helmi 2009 22:46

Täällä taas tänää jossakin vinksahti

Päivän pahimmat rähinät sai joku ohi kulkeva jätkä, josta en kyllä keksiny mitään epäilyttävää. Tais sekin hiukan säikähtää, mutta ihmekkös sekään. Ekaa kertaa meinasin kirjaimellisesti lentää tuon sekoilujen perässä. Huoh.

• Lähetetty: 19 Helmi 2009 08:49 Muokkasi: Katja

Meillä oli hauska tilanne eilen. Meidän naapurustossa on yksi koira pihalla aina vapaana. Se pötköttelee avoimella portilla siinä tien vieressä ja vahtii ohikulkijoita. Koskaan ei tule tien puolelle tai pidä mitään ääntä (omituinen tapaus ).

No, meidän koira alkoi jo kaukaa uhoamaan sille, ei mitään kauheaa rähinää vaan sellaista pentumaista hyökkimistä tyyliin, että murisenko vai vikisenkö vai mitä teen ! Jäätiin kauemmaksi arvioimaan tilannetta ja rauhoittumaan. Toinen koira katsella möllötti meitä niin rauhallisuutta huokuen, että uskaltauduin lähtemään pihan ohi.
No, meidän pikku rääpäle jatkoi uhoamistaan ja toinen koira seistä möllötti rauhallisena liikkumatta paikallaan katsellen meitä ihan kuin kiinnostuneena että Pääseeköhän ne tuosta nyt ohi? Kohdalla toinen koira jopa heittäytyi makuulle ihan kuin osoittaakseen, että menkää nyt vaan siitä. Ohi kun mentiin, niin nousi taas seisaalle katselemaan meitä Oli hyvää ohitusharjoittelua meidän Otukselle

• Lähetetty: 19 Helmi 2009 12:27

Jemina: Täällä taas tänää jossakin vinksahti

Päivän pahimmat rähinät sai joku ohi kulkeva jätkä, josta en kyllä keksiny mitään epäilyttävää. Tais sekin hiukan säikähtää, mutta ihmekkös sekään. Ekaa kertaa meinasin kirjaimellisesti lentää tuon sekoilujen perässä. Huoh.

Ei näitä voi tajuta.. Hane on tässä puolen vuoden sisään alkanut varsinkin pimeällä "varoittelemaan" joitakin ihmisiä eikä niillä ole mitään yhteistä tekijää. ei siis rähise niin kuin koirille vaan reaktio on huomattavasti huomaamattomampi. Joskus kun näen että selkäkarvat nousevat pystyyn voin estää reaktion sanomalla joitan tyyliin "tyhymä". Saattaa silti kohteellensa antautua hetken päästä rapsutettavaksi eli koko touhussa ei ole mitään järkeä.

• Lähetetty: 19 Helmi 2009 21:31

Meilläkin joskus pimeällä etenkin miehet laukasee ton karvojen nostelun ja murinan. Tää eilinen tapaus oli kyllä jotain niin ihmeellistä. Ehkäpä sillä oli sitten koira taskussa

Tänää olikin paljon parempi päivä. Joillekkin ei mitään ja toisille tyypillinen kohtaus.

• Lähetetty: 22 Helmi 2009 16:11

Pakko taas avautua vaikka minä olenkin rähisevän tappaja koirani kanssa varmaan varmaan ihan velvollinen hyppimään jalkakäytävältä ojaan/ajotielle. Siis ilmeisesti rähisevän pikkupuudelin kanssa ei tarvitse edes hihnaa kiristää... Nyt lumen takia jalkakäytävät on vielä kapeampia eikä se kyllä yhtään helpota asiaa. Ihan niitten omaa etuahan minä ajan onko se sitten niin kivaa kun fifi on hanen nielussa. Ja tänään sitten sellainen ihana tilanne vielä, että kaksi tällaista hullua rähisijää joutuu vastaikkain kapealla jalkakäytävällä. Toinen löi ensin maihin ja ajattelin et päästään helpolla, otin hanen ihan reiteen kiinni ja just kohdalla toinen koira hyökkää kohti valtavalla rähinällä oli aika lähellä ettei kiinni päässyt. Hane tietty oli siinä koko ajan murissut ja rimpuloinut mutta tuon hyökkäyksen jälkeen se kilahti. Kiinni housun lahkeeseen ja ja hihoihin, heti ku paraski terrieri ja kesti pieni tovi, että pystyttiin jatkamaan matkaa ihan normaalisti.
Muutan jonnekkin peräkorpeen kohta tuon kanssa menee järki.

• Lähetetty: 10 Maalis 2009 20:56

Joo itelläkin käyny mielessä johonkin korpeen muuttamisesta. Ohituksista ei tuu mitään kun hirvee rähinä päällä. Välillä tuntuu että ei ton koiran kanssa elämisestä tuu yhtään mitään. Muutaman kerran käyny mielessä jo lopetus mutta sitten kuitenkin mieli muuttunut kun Iines käyttäytyy kunnolla. On kyllä vähän melkone ongelmakoira. Hirveä riitapukari, pelkää kaikkea mikä liikkuu melkee, ei voi päästää missään irti ilman että on pitkä liina perässä mistä ottaa kiinni jne jne. Meinaa mennä niin hermot koko koiraan. Tuntuu että tosta ei saa ikinä koulutettua kunnolla käyttäytyvää. :s