Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 22 Maalis 2009 13:35

Eilen nähtiin haukun kanssa Maailman Pelottavin Koira
Havaitsin jo hyvän matkan päästä, että nyt tulee vastaan Pelottava koira, kun kuului oikein matala ja kumea haukkuminen ja kiersin samantien sivuun jalkapallokentän pukukopin ympäri. Sieltä pukukopin takaa sitten kovasti uhottiin haukkumalla Pelottavalle koiralle Olin kuitenkin tosi tyytyväinen, kun se oli vain sellaista haukkumista eikä hirveää-narussa-tempomista-tapan-sut-raivoamista. Sitten käytiin vähän aikaa kovasti ylikierroksilla, maa poltteli peffaa kun istuskeltiin ja naposteltiin rauhoittavia namiraksuja. Sitten jatkettiin matkaa kuin mitään ihmeellistä oli ikinä tapahtunutkaan. Olin taas aivan ihmeissäni tästä rauhoittumisesta

Hauskaa kyllä kun jollekin muulle tällainen tilanne voisi olla ahdistavaa ja rasittavaa, mutta mulle tämä on ällistyttävän rauhallista Voi hyvin kuvitella kuinka pahana tuo koira on aikaisemmin ollut...

Aivan mahtava tunne, kun alkaa saada sitä koiran luottamusta. Ennen ei koskaan ottanut kontaktia lenkillä, nyt on hienoa kun joskus katsoo tyyliin, että mites me nyt aiotaan tämä tilanne hoitaa...

• Lähetetty: 22 Maalis 2009 22:08

Ohitukset menevät yleensä mukavasti namin kanssa. Vastapuolesta riippuu vähän riittääkö muutama vai tarvitaanko ämpärillinen. Toiset koirat ärsyttävät pelkällä olemassaolollaan ja toisiin rakastutaan kilometrin päästä . Ja näihin molempiin lajeihin pitää reagoida jollain tavalla - yleensä kiskomalla suoraan kohti.
Joskus käytän apuna houkuttelua nenäpuuhaan eli kaivetaan hiiriä ja myyriä pientareelta. Paikan ei ole väliä, aina sieltä löytyy joku koiran nenää kutkuttava tuoksu. On käynyt niinkin, että kohta siinä kaivetaan oikein porukalla

Sitten on vielä ne PELOTTAVAT MÖRÖT!!! joita pitää haukkua vimmatusti. Mörkö voi esiintyä pensaana, lapiona, muovikassina yms. Tänään se oli tumma varjo, joka tuli kävelytiellä kulkevasta miehestä. Ensin valopylvään kohdalla varjo näytti pieneltä koiralta, jota mies talutti. Sitten varjo piteni ja piteni hirmuisen suureksi koiraksi, kunnes se taas katosi hetkeksi kokonaan. Ja sama toistui joka lampun kohdalla. Se oli jo niin pelottavaa, että tämä pullistelija jähmettyi tuijottamaan sitä tukka pystyssä hipihiljaa.

• Lähetetty: 23 Maalis 2009 12:08

Tellu: Se oli jo niin pelottavaa, että tämä pullistelija jähmettyi tuijottamaan sitä tukka pystyssä hipihiljaa.

• Lähetetty: 26 Maalis 2009 12:58

Ompa ollut taas aamu. Hane päätti heti herättyään protestoida jotakin (mitä sitä en voi ymmärtää) kusi valtavan lammikon keskelle eteisen lattiaa kun itse seisoin vieressä ja koitin laittaa vaatteita päälle. Ei kyllä voinut olla niin hätä aamu kahdeksan aikaan käytiin sentään vielä aika myöhään viimeisellä pissalla. Sitten naapurin irto penikka josta kerroin avautumis ketjussa juoksee perässä taas sisälle, kun palattiin aamu pissiltä ja sen pyydystämisessä tietysti meni hetki.. No lähdin sitten 11 aikaan oikealle lenkille ja otin isän nuoremman karhukoiran mukaan. No tämän nartun pitikin sitte just nytten, kun olin yksin niitten kanssa näyttää hanelle kaapin paikka: Hane pomppi ympärillä tapansa mukaan ja toinen rauhassa haistelee *naps* ja räjähtää valtavat rähinä ja hihnat ihan solmussa karjun kurkun täydeltä. Sain sitten revittyä erilleen ja huomasin että ääni oli kova, mutta mitään ei sinänsä tapahtunut. No päästään sitten jo porukoitten naapuri talon pihalle missä on pystykorva narun nokassa: Narttu aloittaa rähinät pystykorvalle ja koitan repiä sitä mukaan, hane alkaa rähistä *naps* ja taas ollaan rähjätään hihnat solmussa ja näytellään hampaita. Sitten tapahtuukin se yllättävä juttu... Hane alistuu! ja koko tilanne ohi narttu nuuskii vielä rauhallisesti nuorta poikaa ja jatketaan kotiin kävelyä. Hitto hane ei ole alistunut toiselle koiralle noin selkeästi sitten pentu ajan. Kova akka tuo nuorempi karjis kyllä... Veli sanoi, että on se metsälläkin pistänyt pari urosta ruotuun, jos käyvät turhan tuttavallisiksi.

• Lähetetty: 26 Maalis 2009 13:04

Sehän on hyvä vaan, että joskus saa joltain köniin, niin oppii elämän tosiasioita.

• Lähetetty: 27 Maalis 2009 20:59

Nytpäs on selvitetty sekin mitä tapahtuu kun kaksi toisille uroksille rähjäävää koiraa törmää toisiinsa vaapana..
oltiin pelto lenkillä päivällä ja Camo löysi lumesta tuoreet hiiren tms. jäljet ja lähti niitä pitkin loikkimaan hirveetä kyytiä minusta pois päin. En siinä sitten huomannut mitään ihmeellistä muuta ympärillä ja lähdin taaksepäin kävelemään, jotta "hullu" koirani huomaisi jossain vaiheessa ihmetellä että minne minä jäin.
homma toimikin hyvin, kun Camo erhtyi nostamaan nokkansa hiiren jäljistä ja hokasi että hei, mamma meniki tonnepäin - äkkiä sinne!
ittekseni odottelin kyykyssä, että koskas se rynnistää tänne, niin eikös se pysähtynyt kuin seinään ja tuijotti joen jäälle päin..eiköhän sieltä juokse vapaana uros suoraan kohti. Pari sekuntia tuijottivat toisiaan ja nosteli ainakin Camo karvojaan, sitten höökivät toisiaan päin, ärinää, pärinää ja kuolaa...vajaa minuutti ja homma oli selvitetty, kumpikaan ei alistunut, mutta erkaantuivat toisistaan ja alkoivat nuuskia maata. tässä vaiheessa ehdin minä paikalle ja toisen uroon omistajakin oli jo lähellä.
kun siinä sitten otettiin koirat remmiin ja juteltiin meinasivat melkein erehtyä leikkimäänkin. kuulemma toinenkin inhoaa uroksia, ja oli karannut joen yli kun oli camon nähnyt juoksemassa niillä jäljillä
säikähdyksellä onneksi selvittiin

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 00:24

Milo taas vaihteeks sekos ihan tyystin. Iskä oli käymässä ja Milolle uus asia on miesten parta. No se nuuhkasemassa partaa ja sehän pisti ja kauheeta haipakkaa karkuun ja kohta uuestaan partaa tutkailemaan. Oli kyllä Milolle tosi iso ihme tuo parta. Ja kävipäs tänää kaveri koirasa kanssa meillä ja Milo yritti sille isotella ja suostutella vanhusta leikkimään kanssaan ja toinen ku innostu niin Milo kauheella ulinalla mamman jalkojen juureen ilmeellä: "hei mamma kato nyt ku se kiusaa minuu". Toinen ees hipassukkaa Miloa niin ulinan kanssa turvaan piti juosta.

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 06:53

Tuosta JaNNun jutusta tuli mieleen, kun meidän viimesin saku meni ihan pienenä pentuna meidän silloisen kissan taakse piiloon, kun pihaan tuli ihan hirveeeeeeeeeen pelottava tiibetinspanieli .

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 11:00

Meillä oli eilen aivan mahtava päivä!! Vieläki ajatellessa hymy korvissa. Uskallettiin ekaa kertaa lähtee vähä pidemmälle mettäkävelylle. Pyydettiin kaveri mukaan joka otti myös oman seropinsa. Ilma oli mitä mahtavin! Ja voi ku koirat nautti!! Hiljakseen vaan käveleskeltii, yritettiin vähä rajottaa sillä koirien juoksemista, mutta turha toivo Sielä ne vapaana viipotti menemään. Oli pieni kyllä väsyny illalla ja tänää otetaan rauhallisesti, pitää pikkutassujen saada vähä lepookin. Käytiin eilen myös ottamassa toinen rokotus. Saatiin taas terveen pennun paperit. Tekis mieli kieltä näyttää tutuille jokka haukku meijät pystyyn ku kuulivat seropin hankinnastamme, nehän kaikki pitää lopettaa ku vanhempia ei oo kuvattu ni rakennevikojahan ne on täynnä, luonnevioista puhumattakaan!! Voi voi noita ihmisten ennakkoluuloja...

No enempää en vois koiraani rakastaa. Niin ylpeeki siitä oon välillä että tunnen halkeevani Niin hienosti oppii asioita ja käsittelee uudet tilanteet.

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 11:20

Unihiekka: Tekis mieli kieltä näyttää tutuille jokka haukku meijät pystyyn ku kuulivat seropin hankinnastamme, nehän kaikki pitää lopettaa ku vanhempia ei oo kuvattu ni rakennevikojahan ne on täynnä, luonnevioista puhumattakaan!! Voi voi noita ihmisten ennakkoluuloja...


Ai jollakin on tuollaisiakin mielipiteitä yleensä päin vastoin. Olisko vaikka katkeruutta jos on itse maksanut kovan hinnan puhdasrotuisesta. Meillä oli junassa taas viime viikolla hauskaa, kun konnari katsoi pitkin pituuttaan rötköttävää hanea ja kysyi, että hänellekkö se irvistelee. Sanoin vaan, että eipä se sille mitään mahda, kun on tuo alapurenta tuollainen. "ai kuuluuko se tuohon rotuun" höhöhöhöhö juu tää on tällanen ranskalainen karhun veto koira...

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 12:04

Joo, eipä mekää olla mistää muualta ku yheltä sukulais- pariskunnalta kuultu negatiivista palautetta. Sitä on vaikea selittää, he ovat todella osaavia ja ymmärtäväisiä koiraihmisiä. En ole koskaan aikaisemmin kuullut, että he haukkuisivat ketään tai mitään. Toisella heistäkin ollut sekarotuisia. Nyt heillä tosin suomen muotovalio kotonaan ja muutenkin priimakoiria, ehkä pettyivät kun en sitten näyttelyihin lähtenytkään. Niin ja mummoni heitti "mitä järkeä omistaa koira jos sen kanssa ei voi näyttelyissä käydä?" Heidän kaikki venäjänvinttikoiransa ovat hypänneet näyttelyissä. *huoh* on se varmaan synti tällaisessa suvussa omistaa koira joka on vain ja ainoastaan koira!

Onneksi suurin osa suvusta on kuitenkin rakastunut milaan, viimeistään kun sen ekan kerran näkivät. Avokinkin suku joka ei tykännyt lainkaan koirista soittelee vain kysyäkseen milloin Mila tulee kylään!!

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 12:26

Kivoja kuulumisia Kevät saa mielet hyvälle tuulelle :P
Meilläkin oli eilen kiva päivä, käytiin tokossa ja meni mukavasti, tai sanotaanko tavanomaisesti.
Kattia koulutin kanssa, ja oppikin hienosti luoksetuloa ja katsekontaktia, ulkona kulki nätisti perässä ja kesken vieraan silitysten tuli kutsusta luokseni. Hienosti jo reagoi kutsuun ja aionkin tehdä nyt niin, että ei saa ruokaa kuin minun kauttani, niin motivaatio pysyy kohdillaan. Nyt on jostain tulla tupsahtanut treeni-intoa lisää

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 13:10

Meilläkin oli mukavaa eilen, kun kaveri tuli käymään Dalmatialaisen pentunsa kanssa. Pojat sai pyöriä ja juoksennella meidän aidatulla pihalla ihan rauhassa. Mutteri taisi kyllä elätellä toiveita, että kaveri olisikin ollut narttu

Meidän haukku ei ole juurikaan päässyt koirakavereiden kanssa touhuamaan, joten oli mukava nähdä, että hyvin tuli koirakaverin kanssa juttuun

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 13:18

Lumipallukka: Kattia koulutin kanssa, ja oppikin hienosti luoksetuloa ja katsekontaktia, ulkona kulki nätisti perässä ja kesken vieraan silitysten tuli kutsusta luokseni. Hienosti jo reagoi kutsuun ja aionkin tehdä nyt niin, että ei saa ruokaa kuin minun kauttani, niin motivaatio pysyy kohdillaan. Nyt on jostain tulla tupsahtanut treeni-intoa lisää

Kissaa?täh? ehkä menee vähän hukkaan..Juu minäkn olen hienosti ehdollistanut, vanhimman kissan pissimään vaatteitteni päälle, kun hiekan vaihto olisi ajankohtainen, ja kaikki kissat tosi hienosti ottaa kontaktia, kun seison keittössä avaamassa ruokapurkkia.

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 15:49

Meneehän se vähän "hukkaan" tavallaan, mutta itse opin siitä niin paljon, opettamisesta. Kissalla ei ole laumaviettiä eikä se ymmärrä murahdusten päälle. Sähähdyskin sille piti opettaa, ja se tarkoittaa: "lopeta heti tai tapahtuu ikävää!". Kissaa opettaessa oppii erityisesti sitä, missä vaiheessa voi lisätä häiriötä ja miten paljon. Usein kun koiralta vaadin liikaa liian nopeasti ja sitten tulee takapakkia. Kissan kanssa kun menin liian häiriöiseen paikkaan (pyöräilijöitä ja muita ohikulkijoita yli sietokyvyn) niin se ei kerta kaikkiaan enää syönyt nameja vaan pörhisti karvat ja yritti kotiin päin. Kun se oli vapaana, oli pakko lukea mitä se kestää. Kutsuin luo, tuli muttei syönyt namia, otin syliin ja rauhoittelin, kunnes taas namit maistui eikä pelännyt enää pyöräilijöitä. Tuo mirri ei ole niin tottunut ohikulkijoihin kun vähän on ulkona tullut sitä käytettyä. Kissa ja minä saa käyttää aivojaan, joten kai tuosta jotain hyötyä on :P
Onhan niitä kanakoulutuksiakin, olis kyllä kiva mennä sellaiseen. Sen jälkeen koira ois helppo nakki
Vaikka lajikohtaiset ongelmansa kullakin on..

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 19:23

Tänään töistä tultuani lähdin koirien kanssa pikaisesti pissalle. Pikapissatukseksi se ei kuitenkaan sitten jäänyt, kun Leevi meni astumaan toisen koiran kakkaan ja kun yritin sitä saada lumikinokseen jalan puhdistukseen niin eiköhän vain Peppi astunut kakkaan Ja kun katsoin ympärillleni niin ei siinä paljon muuta ollutkaan kuin kakkaa kakan vieressä. Ihan mukavaa tämä kevät ja lumien sulaminen

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 19:53

Tuli tuosta seropien haukkumisesta mieleen, kun meillä päin on ihmetelty, että miten se topi nyt voi olla allerginen, kun on kerta seropi. Nehän on niin terveitä, kun on niin sekasikiöitä.... HMMM. Ja sitte taas käännetään kelkkaa ja todetaan, että kannattiko ottaa sekarotuista, eipä ole MEIDÄN koirilla koskaan ollut mitään tuollaista... Hohhhoijaa.. Ihmiset tietää asioista kyllä paljon, tai vähintään luulevat tietävänsä

No eipä siinä, en minäkään aijo enää ottaa tuntemattomista vanhemmista koiraa...

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 20:05

Huh huh huuuuu!
Tultiin just Netan kans lenkiltä ja se käyttäyty niiiin ärsyttävästi koko lenkin ajan, että vieläki nousee höyry päästä!
Poukkoili miten sattuu, ei ottanu ollenkaa kontaktia, veti ja meijän onneksemme vastaan tuli ainaki viis koiraa ja jokaisen kohalla piti pistää hirvee show pystyyn!

Ja vitsit ku mua on alkanu pelottaan, että muuttuuko sen käytös pian aggressiiviseksi, kun nyt se ihan puhtaasti innostuksesta riehaantuu koiria nähdessään.
Mutta ku en oo varma miten sen kans kannattas menetellä nuissa ohitustilanteissa.

Ja seki vielä ärsytti ku ekan vastaantulevan koiran omistaja alko siinä neuvoon et ota sen koiran huomio namupalalla. Niin onhan sitä yritetty vaan ku ei kiinnosta. Mutta mää en kyllä yhtään tykkää jos mua aletaan neuvomaan ilman että pyydän neuvoa!
Se tais muutenki luulla että Netta on aggressiivinen ku ei sen hörveltämisestä oikein ota selvää, mutta ite toki tiijän että silkasta riemusta pomppii.

Kävin palatessa ostamassa levyn suklaata, jospa tää mieliala tästä kohenis

• Lähetetty: 1 Huhti 2009 20:43

Neppis:
Ja seki vielä ärsytti ku ekan vastaantulevan koiran omistaja alko siinä neuvoon et ota sen koiran huomio namupalalla. Niin onhan sitä yritetty vaan ku ei kiinnosta. Mutta mää en kyllä yhtään tykkää jos mua aletaan neuvomaan ilman että pyydän neuvoa!

Mulla ei kans yhtään napannut, kun vastaan tuli eilen mäyräkoira kaksikko ja vaihdoin hyvissä ajoin ylemmälle lenkkipolulle ja aloin houkutella hanea nameilla ja varmasti homma oli tosi selvä, että koitetaan päästä ohi ilman sen kummempia kommervenkkejä. Eiköhän sieltä sitten taluttaja ala huudella jotain, että hei tuleeko tuonne toiselle rannalle ollenkaan valoja ja päläpäläkälä... ottiko vähän aivoon, etten viittinyt olla töykee ja kävellä vaan kun hane alko sitten välittömästi hösläämään kun pysähdyin. Kääntyivät vielä risteyksestä meidän perään kävelemään.

• Lähetetty: 6 Huhti 2009 08:40

Viikonloppuna lueskelin Jan Fennellin kirjaa (kirjoitinkohan nimen oikein..) ja oli tietysti pakko taas ottaa heti opit käyttöön. Koiralle on tullut taas ikävä tapa vinkua ja olla vauhkona kun lähdetään lenkille. Johtunee siitä, että usein on vaan pakko lähteä lenkille, vaikka koira vinkuu. Luulee varmaan sitten, että juurikin vinkumisen takia lähdetään ulos..
No, tosiaan harjoiteltiin, että täytyy olla rauhallinen, että pääsee ulos. Lauantaina lähdettiin lenkille 3 tuntia, sunnuntaina 2 tuntia, tänään ehkä menee sitten enää yksi tunti... Ja sitä vinkumista on nyt sitten riittänyt.

Eilen kun päästiin lopulta lähtemään rauhallisissa merkeissä lenkille, niin kyllä oli taas varmaan sellainen typertynyt onnellisen koiran omistajan hymy päällä koko ajan. Koira ole koskaan kulkenut niin nätisti jalan vieressä ja ollut niin rauhallinen ja minua huomioiva

• Lähetetty: 6 Huhti 2009 11:05

JUHLAA.....JEEEE....Anteeksi, että huudan, mutta Lola antoi ensimmäistä kertaa viikonloppuna leikata kynnet ilman minkäänlaista taistelua ja lahjontaa. Neiti makasi vaan rentona lattialla selällään ja antoi mennä. Ihanaaaaaa...kyllä ei meinannu kehumisesta tulla loppua ja neitokainen suorastaan loisti onnesta.

Lola on muutaman kerran nyt katellu vierestä, ku mie leikkaan Pojun kynsiä. Poju on aina antanu leikata ne panematta hanttiin. Aikaisemmin Lolan kynsien leikkuu ei oo onnistunu yksin, vaan aina on pitäny miehen olla pitämässä kiinni ja latomassa makupalaa suuhun. Mie oon niin onnellinen ja ylpee Lolasta nyt, että suorastaan pakahdun. Kirjottelempa sitten vaikka tuonne avautumista-ketjuun, jos seuraava kerta ei meekkään yhtä hyvin...eikun menee se .

• Lähetetty: 6 Huhti 2009 11:16

borderstiffi
Hieno homma!! Se on rasittavaa jos koira ei anna leikata kynsiään nätisti, Mila ei myöskään anna Toivottavasti voisin itekki jossain vaiheessa tulla tänne sitte kertoo ilouutisia, että Milaki ois oppinu sietämään sitä Kyllä se nyt teillä varmasti alkaa sujumaan

• Lähetetty: 6 Huhti 2009 11:39 Muokkasi: butter

borderstiffi: Aikaisemmin Lolan kynsien leikkuu ei oo onnistunu yksin, vaan aina on pitäny miehen olla pitämässä kiinni ja latomassa makupalaa suuhun.

Hane on kanssa ollut samanlainen harjakin piti aina haukkua pystyyn. Lahjomalla ei täysin onnistunut ikinä ja meni kynsi/karva per päivä touhuksi ja yks päivä sitten vaan päätiin, että tämä tehdään halusit tai et ja otin selälleen syliin tiukka ote ja odottelin että pyristelyt loppuu ja sitten leikkasin Tuon jälkeen hyväksyi minulta kaikki hoitotoimenpiteet paljon paremmin. Kyllä itekkin tuulettelin sinä päivänä hieno homma!kunhan vaan meilläkin päästäisi siihen vaiheeseen ettei tarvitse protestoida ollenkaan missään vaiheessa ja leikkiä marttyyria jälkeenpäin.
Veljen kääpiöpinseri muuten huutaa ku syötävä kun näkeekin kynsi-leikkurit ja menisi varmaan seinänkin läpi ettei toimenpidettä tehtäisi, sen entinen kaveri joudutaan viemään eläinlääkäriin nukutettavaksi, että kynnet saadaan leikattua.. että jos helpottaa niitä joilla on tässä pienempiä ongelmia.

• Lähetetty: 7 Huhti 2009 11:13

Kyllä huvitti taas tuo koiran oveluus. Kuulin, kun yöllä ihan salavihkaa koira nousi olkkarin sohvalle (ei ole lupaa mennä). Kävin siinä sitten vessassa, koirasta ei kuulunut pihahdustakaan. Vessasta tullessa huomasin, että koira oli salaa hissukseen hiipinyt siitä vessan ohi omalle paikalleen. Siellä makaili ja ihan viattomana katseli minuun päin

• Lähetetty: 7 Huhti 2009 15:48

Hupsuja. Oli varmaan koiralla mahtava tunne huijata omistajaa ja sai hirveet kiksit ollessaan muutaman sekunnin sohvalla..

Hitto mua ärsyttää kun olen niin epäsosiaalinen ja outo.. Tai siis välillä, olen saanut "koulutettua" itseäni aika paljon rohkeammaksi ja paremmaksi esiintyjäksi jne. Mutta välillä vaan hermot pettää. Mulla on varmaan huono hermorakenne
Eilen pidettiin treeniryhmän kanssa "leikki BH koe" ja jännitin aivan hirveästi jo, kun muut suorittivat vaikka niillä meni loistavasti. Sit kun tuli mun vuoro, seuraaminen lähti hyvin käyntiin, mutta yhtäkkiä tajusin, etten ole laskenut askelia ja huudahdin sen ääneen, olemukseni lysähti ja verenpaine nousi korviin. Kuulin kun ohjaajat takana sanoi jotain, että kylläpä koira paineistuu paljon mun paineistumisesta.. Joo, tiedetään.. Menin ihan sekasin askeleista, polvet tuntu pettävän, kävelin ihan hassusti, lopulta kyynelet valui silmistä ja sydän hakkas hulluna, meinasin pyörtyä ja olin ihan sekaisin, kysyin mitä mun pitää tehdä ja missä olen ja itkin vain ja lyyhistyin. Neuvoivat rauhallisesti ja sain koottua itseni, rohkaisin hieman koiraa johon olin tartuttanut paniikkini ja loppu menikin sitten paremmin, sain koottua vähän itseäni. "Kokeen" jälkeen mentiin kauemmas treenaamaan ja siellä meni kuin unelma,.aargh. Tietysti, kun itse en hermoillut.
Tiedän, että meidän ongelma ei ole koulutuksen puute tai koira, vaan minä, minun muuttumiseni ja hermostumiseni ja koiran herkkyys reagoida minun paniikkiini.. Onneks ohjaajat ei ruvennu pilkkaamaan, nauramaan tmv. Kuolen jos kokeessa tapahtuu noin! Häpeän silmät päästäni.
Hitto kun olen sellainen, että reagoin kaikkeen purskahtamalla itkuun. Kun suutun, kun ilahdun, kun suren, kun hätäännyn, hämmennyn, stressaannun jne. Ja pahinta se, että itku on mulle todella tabu ja häveliäs asia, heikkouden merkki tavallaan. Ei muiden, vaan omani. Lapsena osasin estää itkun, mutta enää en.. En jaksa enää yrittää, kun tuntuu että junnaan vaan kaikissa asioissa paikallaan tai menen taaksepäin.
Sori purkaus.

• Lähetetty: 7 Huhti 2009 21:01

Oltiin tänää Milan kanssa ekaa kertaa pentukoulussa. Oli ihan mielenkiintoista. Oltii paikan junioreita, ainaki näin päällepäin katsottuna. Aluksi ohjaaja tutustu kaikkiin koiriin ja sitten kokeiltiin ihan vaan hihnassa kävelyä, joka meni meille IHAN pipariks!! Milaa kiinnosti vaan kaikki muut ja itse halli, että vetämättä ei menty askeltakaan ja muutenki riekku vaan mun ympärillä, noh.. tämä oli vasta eka kerta, kyllä me tästä kehitytään! Sitte otettiin vähä kontaktia ja perus istu, maahan juttuja. Sit opeteltii hyppään omistajan jalan yli?!? Vähä mietitytti että mitä me tästä hyödytään, eipä tehty montaa toistoo, koska en kauheena Milaa vielä halua hyppyyttää. Tärkeintä meille oli tuolla se yleinen hälinä! Kaikki "temput" osattiin jo, (paitsi ku käski opettaa koiran näyttämään sormet käskystä ) mutta tarvitaan just harjotusta siinä että hommat hoituu myös silloin kun ympärillä sattuu ja tapahtuu. Lauantaina uudestaan.

Lumipallukka
Kyllä se siitä! Itse kammoan myös opettelua ja opitun näyttämistä muiden katsellesssa. Se on hyvä kun tietää oman heikkoutensa, siitä ei voi nousta kuin ylöspäin Tsemppiä!!

• Lähetetty: 7 Huhti 2009 21:14

Lumipallukalle tsemppiä kanssa täältä! jossain täällä kait olen maininnut, että kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta.. itken mm. sellaisissa joillekkin hyvin yksinkertaisissa tilanteissa,että pitää mennä kelaan,saattaa itsensä tsemppaaminen hajota täysin vaikka paikan päällä. Esiintymistä on kestä ollenkaan, pelkään että pyörryn tai alan puhua jotain ihan mitä sattuu (mitä kyllä hermona teenkin). Tämä vuosi ollut aika vaikee kokonaisuudessaan, en ole koulussa käynytkään sairaslomalla vaan, kun en ole pystynyt kohtaamaan,kuin ihan läheisimpiä ihmisiä.Tässä pikkuhiljaa taas kun valon lisääntyessä olen reipastunut kyllä ja on haluja välillä käydä muuallakin kuin koiran kanssa ulkona.Että löytyy meitä oudompiakin

• Lähetetty: 7 Huhti 2009 21:35

Noniin, täällähän on muitsakin "paniikki" ihmisiä..
Mulla ittellä kanssa paniikkihäiriö, nyt tosin on ollut sellanen muutaman kuukauden paussi ettei ole ollut kuin yksi lievä paniikkikohtaus.. Se tosissaan alkaa sillä että tulee kuuma, tai /ja alkaa pyörryttää ja huimata, tuntuu että sitä käveleekin ihan oudosti ja että ihmiset tuijottaa, vaikka ei ne oikeesti varmaan kato sen kierompaan ku nyt yleensä.
vielä ennen joulua oli oikeen kurjat ajat, ja tuntu että ketään ei voi tavata, missään ei voi käydä ja muutenkin ahdisti.
Nyt on tosissaan taas hyvä vaihe päällä toivonpa että ei enää pahoja päiviä tulisi, tai ei ainakaan jäisi "paniikki" päälle.

anteeksi - tämähän ei muuten liittynyt koiriin millään tavalla OT!

• Lähetetty: 7 Huhti 2009 21:52

Täältä kanssa lumipallukalle tsemppiä et oo ainut. Mie oon kaks koulua keskeyttäny ahdistuksen takia. Ahistaa jos pitää jonnekki mennä missä paljon ihmisiä. Jos pitää jonnekkin tärkeään paikkaan vaikka soittaa niin rupee ahistaa ja pillahdan itkuun. Mie käyn kerran kuussa puhumassa tästä ahdistuksesta kallonkutistajalle ja miulla on masennuslääkitys, joka auttaa nuihin pelkotiloihin ja masennukseen. Esiintymään minnuu ei ampumallakaan saa, tai mie pillahdan itkuun ja sekoan sanoissa. Viimesimmän koulun keskeytin syksyllä ku ahistus oli kaikkein pahimmillaan. Koulussaki olin koko ajan itkuinen ja minuun ei saanu mitään kontaktia. Oon lääkkeitä syöny nyt nelisen kuukautta ja on ruvennu auttaa. Uskallan mennä jo isommille juhlillekkin eikä ahista niin paljoa.

• Lähetetty: 8 Huhti 2009 11:28

Se on hyvä, että koira älyää pyytää ulos, että aamulla ei löydä yllätyksiä...

Mun pitäs saada siirettyä koiran rytmiä. Se käy joka helkutin aamu herättämässä mut jo viideltä! Normaalisti herätys kuudelta.. Kellon siirto vaikuttaa koiraakin. Eikä se lopeta herättämistä eli äänimerkkien antamista korvanjuuressa, vaikka mitä tekis.. se on pakko nousta keittää aamukahvit, jolloin koira itse kipittää takas koriinsa nukkumaan.. Ilkee koira...