Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 14 Syys 2009 14:05
• Vastaa 

Hah! Hyvä idea, Tellu..koiralle vois kans hankkia hengityssuojaimen.

Argh, mulla hajoo pää. Tein typerän teon; matkustin Helsinkiin enkä malttanut tulla sieltä pois vaan lintsasin koulusta viikon tekosyynä "hoidan ukkiani". Aika pahismaista, en haluaisi valehdella enkä lintsata mutta tällaisella menolla olen kohta joku nuorisorikollinen tjtn. En vain jaksa koulua enkä kestä ihmisiä. Pakko päästä pois. Huonosti menee niin että huimaa mutta en tiedä mitä tekisin. Tiedän, että voisin ryhdistäytyä, jos todella haluaisin. Ongelma on, ettei ole motivaatiota siihenkään. Elämä menee taas alamäkeä. Kova kyyti, eikä tiedä minne päättyy joten matkasta ei voi nauttia kun pelkää. Koira on lohtu mutta päänvaivaa siitäkin on, enkä haluaisi kiintyä mihinkään koska kaiken menettää. (Huono päiväkö ?)

• Lähetetty: 17 Syys 2009 08:12
• Vastaa 

Millähän sitä kouluttaisi samalla kertaa vanhan rouvan ja perhoskoiran alun.
Mummo on ihan toivoton pikkuisensa kanssa, äiti soitteli taas eilen , että mummo ei suostu pitämään koiraa kiinni ja päästää sen vaan ovesta ja sitten se karkaa Onneksi naapurustosta löytyy ymmärrystä molemmille ja ainakin pysyy vanhan ihmisen mieli vireänä koiran perässä juostessa. Koiran oppimis kyvyssä ei ole mitään vikaa testasin ja hanskasi kyllä luoksetulon puolessa tunnissa monenkin häiriö tekijän kanssa, mutta kun mummon mielestä luoksetulo on sitä, että mummo juoksee koiran perässä ja huutaa koiraa nimeltä "se pelkää sitä naksuttelijaa" " ei kaite se mitää istumaan opi"
voi voi..

• Lähetetty: 17 Syys 2009 09:31
• Vastaa 

Koiran opettaminen on varmaan piece of cake sen rinnalla, mitä vastusta vanhat naiset antavat. Rouva ei ole varmaankaan dementikko tai muuten laitoshoidon (paratkoon!) tarpeessa. Hän kerjää huomiota. Ollut koko elämänsä touhussa mukana ja tarpeellinen monelle. Aikaa myöten tarvitsijat ovat kadonneet maailmalle (kiittämättömät!) ja loput mullanalle (karkurit!).
Näillä koiran karkureissuilla löytyy aina juttuseuraa eikä tarvitse yksin mökissään nököttää. Ovela mummu. Ja varmaan sen verran fiksu, että ymmärtää, mihin vaaraan pikkuperhosensa asettaa. Suora puhe koiran turvallisuuden puolesta voisi tehota.
Tämmöinen diaknoosi hyvin nukutun kolmen tunnin yöunen jälkeen...

• Lähetetty: 18 Syys 2009 20:07
• Vastaa 

Toi Tellun veikkaus voi mennä aika lähelle totuutta riippuu tietenkin mummosta. Toivottavasti pikku koiruli osaa varoa autoja edes jonkin verran niin ei käy hullusti.

• Lähetetty: 18 Syys 2009 20:39
• Vastaa 

Tellu: TwoDogs
Että imago-ongelmia

Joo, ahistaa aina se tunne, että jos joku ajattelee minusta/meistä huono koiranomistajina. Ei noin muuten mitään väliä, mitä minusta ajatellaan, mutta koira-asioissa imago pitää olla kohillaan.

• Lähetetty: 19 Syys 2009 20:44
• Vastaa 

Niinhän se on, että sanomista ja arvostelua tulee useammin kuin kehuja, teki mitä tahansa. Ja kovaäänisimmät arvostelijat eivät itse ole minkäänlaisia asiantuntijoita. Mutta kaikkia ei kuitenkaan voi miellyttää.
Ja mikähän siinäkin on, että kun onnistut hyvin, ei kukaan näe. Sitten kun mokaa onkin yleisöä ihan riittämiin.

• Lähetetty: 20 Syys 2009 11:47
• Vastaa 

Miulla on ollu nyt jo vähän aikaa sellanen tunne et oon joteki "pilannu" ton koiran kun oon tehnyt siitä tuollaisen remmirähjän, vaikka omasta mielestäni oon aina komentanut jos silloin pentunaki haukku muille, mut en oo vissii osannut tehdä jotain oikein :S Tuntuu et päivät menee siinä ku miettii/stressaa et mitä sen kanssa keksis. No nyt on se sitruunapanta käytössä ja näyttäis vähäse auttavan. Tuntuu et meillä on meneillään joku murkkuikä nyt kun Nipsulta on hävinny korvat johonki ja muutenki alkanu kokeilee vähä rajojaa. Hävettää nii pirusti kävellä tuolla ulkona kun tää rähisee jokaisella koiralle ja sit muut koiranomistajat kattoo nii jäätävästi just sellasella ilmeellä et eikö tuo osaa ees koiraansa kouluttaa. Viime viikolla Nipsu moikkas hihnassa yhtä suht tuttua koiraa ja sit sen toinen omistaja sano et kylläpäs tää on kova haukkumaan. Sanoin et onhan se joo, kaikkea on yrittetty mut huonoin menestyksin. Toivon tuon sitruunapannan nyt vähän auttavan ni pystyis rauhassa lenkkeilemään eikä tarviis jännittää jokaista vastaantulevaa koiraa..

• Lähetetty: 20 Syys 2009 12:18
• Vastaa 

Juu meilläkin ilmennyt tällainen pikkuinen ongelma, tai ehkä ongelma vielä, muttamutta..

Eli, mä käytän yleensä aina päivälenkit erikseen, että saan reenattua aina toisen kanssa ja muutenkin, että saavat yksityistä huomiota jne.

Noh, laitoin huviksi tuossa viime viikolla puhelimen äänittään, että mitä se Topi täällä hommailee kun olen penikan kans lenkillä... Eilen kuuntelin ja voi hemmetti.. Eli ensimmäiset 3min oli hiljasta(oli kongin kimpussa) mut sen jälkeen haukahti pari kertaa ja veti sellasen ulvonnan.. Tätä kesti pari min. Sit taas hiljeni n.5min. Kunnes juoksi luultavasti makkarista olohuoneeseen ja taas sama parin min. haukkumisulvominen. Taas hiljasta vähän aikaa ja taas sama. Kun oli 18min kulunut ei enää kuulunut mitään ääniä(puhelimella pysty tunnin nauhottaan) eli ilmeisesti rupesi nukkumaan ja oli hiljaa sit loppuajan.

Naapurit ei ole koskaan sanoneet, että täältä kuuluis jotain. Meillä on kyllä tosi hyvät äänieristykset, mutta niin. Nyt mua kiinnostaakin tietää, että tekeekö Topi tuota vaan sillon kun on ihan yksin kotona, vai myöskin sillon kun pentukin on. Tänään pääsen sitä testaamaan. Luulen, että tekee sitä vain sillon kun on ihan yksin kotona, koska ei ole enää viime tammikuun jälkeen tätä tehnyt. (edellisessä asuinpaikassa, se huuto kuului päätynaapureille asti, kun äänieristykset oli ihan olemattomat) Hyvä puoli se, että tuo haukkuminen kesti noin vähän aikaa, huonopuoli se, että eihän tuo nyt ole ihan normaalia eikä muutenkaan kivaa Hmph.

• Lähetetty: 20 Syys 2009 12:46
• Vastaa 

No voihan vitsit :/ Meillä ei onneks oo ollu minkäänlaista haukkumisongelmaa sisällä, ainoastaan lenkillä ollessa ja autossa. Voihan sitä kokeilla nyt kun seuraavan kerran lähdet et jätät puhelimen äänittämään, kun koirat jäävät kaksin et alkaako haukkuminen. Ite kyselen kans aina naapuireilta et onko meiltä kuulunut mitää ääniä kun emme oo kotona ja kuulemma hiljaista on ollut. Muutaman kerran kun lähdettii miehen kaa kahestaa käymään jossain ja Nipsu jäi kotiin ni kuulin kun se jäi sinne haukkumaan, mut sit ku tultiin takasi niin oli ihan hiljaista. Nyt ei ole enää tuota tehnyt, et onneks ei ottanut tavaksi.

• Lähetetty: 20 Syys 2009 19:16
• Vastaa 

Jea, tänää olivat 4h yksin. Just tässä kuuntelen nauhotusta, eikä oo mitään kuulunut Topilla varmaan tulee tunne et se hylätään, kun muu lauma lähtee ja se jää yssin.. No eipä tuo paha ole jos vähän aikaa haukahta, ei onneksi kauaa. Ja kun töissä ja näin ollaan, ovat tietenki kahestaan ja sillon ei näköjään ole mitään onkelmaa. Hyvä näin Jospa tuo ajan kans jäisi kokonaan pois..

• Lähetetty: 20 Syys 2009 19:26
• Vastaa 

Kiva kuulla Me käytiin koirapuistossa tuossa muutama tunti sit ja oli sitruunapanta kaulassa, niin kyllä oli hiljainen automatka, ei kuulunut yhtään haukahdusta. Sitten koirapuistossa sai haukkua nii paljon ku huvitti.

• Lähetetty: 21 Syys 2009 12:50
• Vastaa 

Aikaiset aamulenkit koiran kanssa ovat kyllä juhlaa. Kummallakin ehrmo lepää ja nautitaan täysin siemauksin. Etenkin nyt, kun näyttäisi siltä, että revähdys olisi kokonaan parantunutkin.

• Lähetetty: 21 Syys 2009 13:08
• Vastaa 

Sysillä ja mulla on ollu kans juhlaa, kun saatiin narttusakemanni hoitoon+ koulutukseen. Tuli vasta lauantai-iltana mutta nopeasti oppi jo asioita, eilen harjoiteltiin jo pyörän vieressä kulkemista kun olin saanut vetämättömyyden opetettua. Osaa jo löysätä itse jos hihna kiristyy, ja seuraa liikkeitäni ettei kiristyisikään. 2-vuotias neiti on, oppivainen kyllä ihan rotunsakin puolesta. Sysi on saanut neidistä hyvää häiriötä harjoituksiin ja mukava kun parisängyssä on 2 koiraa ja 2 ihmistä Omistajat vaikuttivat fiksuilta ihmisiltä, luultavasti koulutus ei valu hukkaan vaan jatkavat samaan malliin, annan kirjalliset ohjeet ja näytän käytännössä miten ollaan harjoiteltu. Mukavaa kyllä pitkästä aikaa saada "asiakkaita", pari muutakin soittoa tuli heti kun ilmoituksen pistin.
Ja tällä kertaa ajattelin pyytää ihan asiaankuuluvaa palkkaa, 10-60 €/päivä ajasta ja ruoista + vaativuudesta riippuen.

• Lähetetty: 25 Syys 2009 21:21
• Vastaa 

Aku taas repäs oikein kunnolla toissapäivänä elukkatohtorilla, kun kummallakin oli piikitys.
Yhenkaikkee alko kurkku suorana huutamaan, vaikka yhtään mittään ei ollut vielä tehty.
Napu katteli tuota mölisijää pää kallellaan ja ihan ku ois sanonut, että elä pelekää, ei se satu.
Toinen koiraperhe oli oottamassa ja eikö siellä sitten kaveri yhtynyt lauluun mukkaan. Duettona pistivät kunnon biisit.
Anto poika piikit pistää, mutta huuti koko ajan. Kotimatkalla sitten räksytti kaikelle ja kaikille. Isäntä ei mahtanut mittään, vaan nauraa räkätti kitarisat selällään.
Toivottavasti Akulle ei ikinä tule isompaa vaivaa

• Lähetetty: 29 Syys 2009 17:22
• Vastaa 

Aika nopiaan se sitten selvisi kerrostalo asumisen huonot puolet. Dani alkoi viime yönä ripuloimaan, ni ei oo kauhian nastaa juosta täältä kolmannesta kerroksesta pihalle Just sillain muuteski oikein sopivaan hetkeen ripuli iski. Huomenna mentävä taasen duuniin puolentoista viikon jälkeen, ni mahtaa olla mukavia yllätyksiä oottelemassa ku palailee himaan! Ei voinu sit tuossa loman aikana ripuloida...

• Lähetetty: 30 Syys 2009 14:25
• Vastaa 

Meillä oli kans Laikalla ripuli viikko sitten, mutta onneks asutaan ekassa kerroksessa, niin melkeen vois parvekkeeltakin "heittää" sen ulos Kuitenkin olin ihan superylpeä siitä kun ikää oli vasta alle 6kk ja yksinkertasesti ei suostunut tekemään sisälle vaikka oli niin kamala hätä että läähätti tuskissaan ja hyvä että uskalti liikkua. Yölläkin tuli herättämään. Onneks meni sitten äkkiä ohi.

Eilen oli kyllä aika arkisen juhlava päivä: kävin kaupassa ja olin jättäny Laiksulle oikeen muhkean possunkorvan syötäväksi. Kun tulin, oli melkeen kaikki kengät levitelty eteisen pitkälle käytävälle ja matot oli rullalla ja joku lehti oli sipelletty siihen kaiken päälle. Ja possunkorva lojuu koskemattomana vieressä Ei siinä vielä kaikki siltä päivältä, lenkillä oli vapaana ja päätti juosta suoraan polviaan myöten armottomaan muta/rapalammikkoon ja sen jälkeen suoraan p*skaseen lampeen (jota kierrettiin) kahlaamaan, että oikeen hyvät hajut tulee turkkiin ja sitten vielä se löyti jostain puoliksi syödyn kalan! Nappas sen suuhunsa ja mutusti ja sitten kun käskin pois, niin äkkiä rupes piehtaroimaan ( en oo koskaan nähny sen tekevän niin) sen kalan päälle! Sain Laikan pois siitä sitten, mutta haisi Ihan kalalle ja valjaat, hihna ja kaulapanta oli ihan siinä kalanp*skan hajussa ja mulla oli kädessä suomuja. Kyllä mentiin ripeästi pesulle kun päästiin kotiin.

• Lähetetty: 1 Loka 2009 16:45
• Vastaa 

Jos osaisi lukea koiran ajatuksia, niin olisipa hyvä..

Oltiin eilen yökylässä koiran kanssa ja koira laitettiin eri huoneeseen nukkumaan. No aamulla oli sitten shaisset odottamassa matolla Koira on myös taas muutaman kerran yöllä, ei siis päivällä sitä tee, niin pissannut matolle.. Nyt sillä on taas housut öisin, että jos tajuaisi että ei kannata pissiä ja on se auttanut.. mutta tuo kökkäreen löytyminen oli ihan uus juttu..

Muutenkin koirasta on tullut hirmu huomionhakuinen ja suoraan sanoen ärsyttävän läheisriippuvainen, joten nyt on menossa huomioimattomuusskausi, että tajuaisi että ei saa huomiota önisemällä ja riehumalla.

Ja ei se että helpota meidän yöreissuja että emäntä kävelee vielä unissaan x) Et ottakaa vaan kylään jos ette halua nukkua Emäntä riehuu ja koira tekee tuhojaan..

elämä on..

• Lähetetty: 1 Loka 2009 23:42 Muokkasi: stuge
• Vastaa 

Tara aiheutti mulle ennenaikaisia harmaita hiuksia eilen....
Veljeni tuli kylään ja lähdettiin sitten porukalla käymään kaupassa. Ei oltu varmaan tuntiakaan poissa.
Takasin tullessa oven avattuani huomasin lattialla jotain sinne kuulumatonta. Koiran ketku oli menny veljeni laukulle ja tyhjentänyt sen sisältöä lattialle. Ensimmäisenä huomasin särkylääkepaketin (Ibuxin)... siinä vaiheessa tosiaan jätti sydän muutaman lyönnin välistä ja paniikki meinasi iskeä Koira oli repiny pahvikääreen silpuksi, mutta ei sitten onneksi ollut syönyt lääkkeitä. Pakkauksesta oli kolme lääkettä otettu ja kysyin varmaan kymmenen kertaa veljeltäni onko ne ihan taatusti itse ottanut...kyllä oli.
Lisäksi oli järsinyt aurinkolasien koteloa... onneksi ei ollu menny hampaat kotelon läpi, sisällä oli nimittäin kalliit lasit. Sitten löyty rollOn dödö ja hammasharja, pari vaatekappaletta ja alkometri. Alkometristä löyty pari hampaan jälkeä... liekkö yrittäny koira puhaltaa siihen

Varmaan tuonkin tempun voin laittaa alkavien juoksujen piikkiin. Ei nimittäin oo tapana tuolla tuhota mitään... mitä nyt joskus ukkoni kenkiä tykkää kuljettaa ja repiä niistä sisäpohjalliset irti Saakelin hormoonihirviö elukka

• Lähetetty: 2 Loka 2009 20:42
• Vastaa 

Tänään aamulla suihkussa käydessäni kuulin outoja ääniä kämpän puolelta. Kun tulin suihkusta, niin Aksu makasi petillänsä ruokakaapin edessä ja tuijotti nappisilmillään. Oli poika raahannu petinsä koko kämpän läpi tuoleja ja muita esteitä väistellen, asetellu sen siististi kaapin eteen ja pötkähtäny siihen.

• Lähetetty: 2 Loka 2009 20:45
• Vastaa 

Minsku

Teillä pitäisi olla joku, joka taluttelisi molemmat yölenkille

• Lähetetty: 3 Loka 2009 10:29
• Vastaa 

LeppisKeppis: Oli poika raahannu petinsä koko kämpän läpi tuoleja ja muita esteitä väistellen, asetellu sen siististi kaapin eteen ja pötkähtäny siihen.
Meillä tehään samaa, mutta se saatetaan kantaa ulko-ovelle, kun me lähdetään

• Lähetetty: 3 Loka 2009 10:55
• Vastaa 

stuge: Varmaan tuonkin tempun voin laittaa alkavien juoksujen piikkiin. Ei nimittäin oo tapana tuolla tuhota mitään... mitä nyt joskus ukkoni kenkiä tykkää kuljettaa ja repiä niistä sisäpohjalliset irti Saakelin hormoonihirviö elukka

On se hyvä, että jollekkin muullekkin sattuu meillä sattuu aina kissat on lähes yhtä pahoja, niitten tuhot on tainneet tulla kalliimmaksi, kuin hanen on meinaan sen verran monta nokian-laturia ja muuta mukavaa piuhaa järsitty poikki+ vuokrakämpän seinistä oli kiva raapia tapettia. Äskettäin huomasin, että saunan lauteita on yhdestä kohtaa käytetty raapima-puuna. Ilmeisesti myös yhteistyö ja avun anto sopimus on näillä jonkinlainen: kissat tiputtaa alas ja saalis jaetaan.

• Lähetetty: 3 Loka 2009 16:28
• Vastaa 

Meillä koettiin tänään kauhun hetkiä.

Ollaan täällä Posiolla anoppilassa viettämässä viikonloppua. Lähettiin miehen siskontytön kanssa lenkittämään koiria ja laskettiin ne irti tuolla yhdellä lyhyellä metsäpätkällä. Siinä vieressä oli Posiojärven lahdenpoukama, mikä oli jo vähän riitteessä. Zera mennä tassutteli sinne jäälle ja ritinä kuului meille rannalle asti. Huutelin Zeraa tulemaan pois sieltä ja juuri kun koira kääntyi ympäri, niin räsähti. Sinne se lumpsahti jäihin n.20m rannasta. Joutui etutassuilla rikkomaan jäätä pala palalta päästäkseen takasin rantaan. Ei se koira vaikuttanu mitenkään panikoivan, vaikka välissä joutui ihan huilaamaankin. Itsellä sydäntä kylmäsi ja pelkäsin että pitää soittaa jo apujoukkoja autolla hakemaan meidät, että jos miä menen sen sieltä kahlaamalla pelastamaan. Rauhassa kuitenkin odottelin ja kannustin koiraa, sieltä se sitten ominavuin kömpi pois. ONNEKSI. Lenkki jatkui sitten normaalina, ei lähdetty suorilteen takaisin "kotiin", vaan kierrettiin lenkki sitä reittiä mitä oli suunniteltukin.

Zera on nyt märkä ja väsynyt, pieniä haavoja jaloissa, muttei mitään vakavaa. Huomenna viimeistään näkee onko mitään vaivoja, esim. vesihäntää tai vilustumista tmv.


Loppu hyvin kaikki hyvin.

• Lähetetty: 3 Loka 2009 16:40
• Vastaa 

^Hui kamala Onneksi ei mitään tuon pahempaa tapahtunut.

• Lähetetty: 4 Loka 2009 21:00
• Vastaa 

Tässä nyt muutaman viikon ajan ollut tasaisesti molempia: Juhlaa oli, kun en ole nyt tässä Aatua oikein kouluttamalla kouluttanut vaan ihan "normaalia" eloa ollut. Niin se oli jotenkin "kypsynyt" vissiin tässä ja osasi yhtäkkiä noutaa Oltiin pellolla ja heitin pallon ja käskin noutamaan niin jätkähän tuli hirveetä kyytiä sen kanssa takaisin, istui eteen ja odotti "irti"-käskyä. Aivan loistavaa! Aikaisemmin mennyt todella vaihtelevasti, joko pudottanut sen ennen aikojaan tai juossut ohi.

Arkea on sitten ollut ihanan sekainen masu alkuviikosta. Jouduin ottamaan koiran maanantaina töihin mukaan (tai autossa pääasiassa mutta kuitenkin) kun en voinut jättää sitä kotiin yksin. Sitten töiden lomassa tunnin välein koira ulos. Olipahan siinäkin taas. Sitten sain sen onneksi seuraaviksi päiviksi hoitoon. Nyt on masu jo parempi, en tiedä minkä pöpön oikein oli saanut.

• Lähetetty: 5 Loka 2009 01:03
• Vastaa 

Ihanaa tuo Aksun himo purukumeihin, niitähän ei tässä ympäristössä oo kuin "muutama". :/ Koko ajan saa kaivella purkkaa suusta poies, eikä poika pahemmin siitä tykkää.

Huomenna oliski sitte koiranruuan metsästysurakka edessä. Koitin jo perjantaina käydä eläinkaupassa keskustelemassa tuosta Aksun kutinasta, mutta sillä myyjällä oli niin kovin kiire palvella tätiä akvaariokalojen kanssa, eikä ollu kauheasti aikaa jäädä odottelemaan.

• Lähetetty: 5 Loka 2009 14:19
• Vastaa 

LeppisKeppis: Ihanaa tuo Aksun himo purukumeihin, niitähän ei tässä ympäristössä oo kuin "muutama". :/ Koko ajan saa kaivella purkkaa suusta poies, eikä poika pahemmin siitä tykkää.
Luojan kiitos/Ihme kyllä meidän Moskulla ei oo mitään himoo purukumeihin/tupakin tumppeihin tai yleensäkään kaiken maailman pikkuroskiin mitä maasta löytyy.. *onnellinen huokaus*

Jee, ei ole yhtään mitään yllätyksiä löytynyt öisin matolta/lattialta, että kaipa se sitten sisäsiisti on ja ne ensimmäisen/toisen päivän/yön läjät menee ihan vaan vatsataudin/ripulin piikkiin.

Just varasin ajan rokotukseen Moskulle, jänskättää. ^^

• Lähetetty: 6 Loka 2009 11:56
• Vastaa 

Kävin Moskun äsken rokotuttamassa siellä eläinlääkärillä. Voi jestas miten koira voi muuttua yhtäkkiä. Ihan jumalaton murina ja ärhentely oli lääkäritädille kun tutkittiin takapuolta ja korvia ym. Lopulta piti pistää kuonokoppa että uskalsi rokottaa. O.o Olin ihan äimistynyt kun kotona Mosku on kuin enkeli eikä ärhentele mistään. Huomasi hyvin ettei ole käytetty ennen eläinlääkärillä, kun heti pöydälle nostamisen jälkeen muuttui pelokkaaksi.

• Lähetetty: 6 Loka 2009 15:14
• Vastaa 

Minna ja Aatu: Tässä nyt muutaman viikon ajan ollut tasaisesti molempia: Juhlaa oli, kun en ole nyt tässä Aatua oikein kouluttamalla kouluttanut vaan ihan "normaalia" eloa ollut. Niin se oli jotenkin "kypsynyt" vissiin tässä ja osasi yhtäkkiä noutaa Oltiin pellolla ja heitin pallon ja käskin noutamaan niin jätkähän tuli hirveetä kyytiä sen kanssa takaisin, istui eteen ja odotti "irti"-käskyä. Aivan loistavaa! Aikaisemmin mennyt todella vaihtelevasti, joko pudottanut sen ennen aikojaan tai juossut ohi.

Meillä on ollut lähinnä ongelmia siinä luovuttamisessa.. Ei millään aarteesta irti ja sittenkun viimein tiputti niin sai varoa sormiaan , kun hanen mielestä leikin idea oli siinä, että hänen pitää se napata mahdollisimman äkkiä takaisin.
Nyt on ollut piristävää edistystä, kun alettiin naksuttimen kanssa harjoittelemaan, tuosta tavasta pois..
Meillä tavoite on lähinnä se, että leikki on molempien osapuolten mielestä hauska.

• Lähetetty: 6 Loka 2009 19:20
• Vastaa 

Ensimmäistä kertaa tottelevaisuus ringissä käyty.. *huokaus*
Tai siis, ei me kyllä päästy edes sinne rinkiin asti. Homma alkoi 15min räksyttämisellä ja riuhtomisella. Sitten loppuaika liikkeessä vedettiin ja haukuttiin, jos oltiin paikoillaan eikä haukuttu niin piipattiin koko ajan tauotta. Illan saldo; tooosi paskaiset kengät ja kurainen takapenkki, kylmä ja.. no siinä se varmaan oli.
Kaveri nyt lohduttaa että ei Mosku sentään koko ajan tauotta haukkunut täysillä. Että kai se lohduttaa, vähän.