Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 22 Heinä 2008 22:41 Muokkasi: Huge
• Vastaa 

^ Minä vieläkin tässä oottelen niitä murrosiän merkkejä. Vai onkohan tuo jotenkin viallinen ja sitä ei tule ollenkaan. Tämä meidän herra kun ei ole edes vielä eläissään edes murissut Liekkö osaakaan

• Lähetetty: 22 Heinä 2008 23:45
• Vastaa 

Ehkä niitä on ollutkin, mutta vain niin lieviä ettet vaan ole pistänyt merkille. Tai sitten sitä ei tulekaan (onnellinen) Osa hanen käyttäytymisestä on yleistä riiviömäisyyttä ihan ilman murrosikääkin. Kun ei sen kouluttamisessa ole edes päässyt kunnolla alkuun, kun murkkuikä jo leimahti. Tarkkailen sitä siis kyllä ihan neuroottisena välillä ja koitan päätellä sen seuraavan mielenliikkeen, että kerkeän ajoissa kieltää.

• Lähetetty: 23 Heinä 2008 21:36
• Vastaa 

Meillä vaikuttaisi suurin hulluttelu menneen taas ohi.. 18.pvä tuli se maaginen 2v täyteen..(täytyypä muuten pistää tonne "synttärionnitteluihin" pari kuvaa kakusta, sankarista ja videokuvaakin kakun syönnistä löytyy).
Tänään sitten tosin herra säikytti mut kun työnsi onneton päänsä murkkupesään
siinä sitten hetken mietin, että mikähän puri/pisti..kaikki käärmeestä amppariin kävin mielessäni läpi, kunnes sitten tajusin tarkemmin kattoa, ja onnetonhan oli nenänsä lykkässy kunnon kusiaispesään, eipä ihme, että nenää piti hangata koko loppumatka nurmikkoon aina tasaisin väliajoin

ja tosiaan, voihan se olla että Topilla se murkkuikä ei niin näkyvästi erotu..tuntuu että näillä "vähän villimmillä" tapauksilla paremmin huomaa, kun menee sitten vieläkin mahdottomammaksi muutenkin kovin mahdoton touhu

• Lähetetty: 23 Heinä 2008 22:56
• Vastaa 

Jep, toisaalta Topi on semmonen lällerö, että voihan se murkkuikä olla aika hailakka. Mutta taaskin toisaalta, tuo oli pentuna niin järetön kiusankappale ja kokeilija, että siinä mielessä mietisken. Vieläkin, kun tulee Topille tuntematon/vähemmän tuttu, se rupeaa heti pomppiin sen nenille, eikä usko kyseistä henkilöä. Mutta saa nähä, onhan tässä vielä aikaa Vaikka toisaalta nyt kun mietin, niin ne --minä menen tuon koiran luo, koska minä haluan, enkä kuuntele sinua piste-- Kohtaukset on on alkanut jokin aika sitten ja tuntuu, että kerta kerran jälkeen menee huonommin, vaikka luulisi parannusta tapahtuvan.

Ehkä meidän pitäis butter tavata ja antaa koirille siedätyshoitoa. Hanelle opettelua, että saa muutkin urokset tiellä kävellä, ja Topille, että kaikkia ei todellakaan tervehitä, monet voi jopa olla äkäsiä Auttaskoha

• Lähetetty: 7 Elo 2008 14:15
• Vastaa 

Uusi vähitellen alkanut ja nyt ärsytykseen asti lisääntynyt tapa: Maan kuoputtelu ja potkiminen. Joka pissa ja kakka pitää potkia ja sitten pieni juoksu pyrähdys.. Nytten on ruvennut tekemään tuota ihan muuten vaan. eikä edes ole mitenkään pienimuotoista ikinä oksat ja kävyt ja nurmikko lentää ja tulokseen ollaan erittäin tyytyväisiä. Eikös tämäkin ole jonkin sortin merkkaamista? Viime aikoina koko koira on ollut ulkona yhden sortin pälliaivo. Aloittanut ihmisiä ja pyöriä kohti vetämisen uudelleen ja nostelee niskakarvojaan jatkuvasti olemattomalle ja välillä jopa kaukana oleville ihmisille(, kun ihmiset on lähempänä karvat laskeutuu).Sisällä on yli huomion ja hellyyden kipeä johtuu kyllä varmaan osin tuosta töttöröstä päässä, joka nyt pysyy vielä hetken aikaa.

• Lähetetty: 7 Elo 2008 15:23
• Vastaa 

hehe..hauskaa sinänsä, meillä on camo harrastanut tota peittelemistä (siis ihan kunnon potkimista ja maan repimistä, ihan kuin Hanekin) ihan pienestä asti.. niin kauan kun muistan, on tollain vahvistanut vielä omaa merkkaustaan, siis ensin koipi ylös ja sitten vielä kuoputtelut perään - ja tosiaan, siitä sitten otetaan aina sellanen spurtti loikka eteenpäin, että välillä meinaa olkapää mennä sijoiltaan jos ei kiinnitä huomiota koiraan sillä hetkellä
itse en ole edes osannut ajatella, että olisi jotenkin häiritsevää, kun on niin tottunut tuohon maan repimiseen.
ihmiset välillä hekottaa kun kattovat kun musta ja kepit sinkoilee kun herra peittää..
pari ikävämpää tapausta on kyllä osunut kohdalle, kerran peitteli ja lasinsirpale viilsi tassun auki, toisen kerran peitteli parkkipaikalle päin, ja "riks" suoraan potkaisi pikkukiven auton ikkunaan päin..en jäänyt katsomaan, jäikö jälkeä vaiko ei

• Lähetetty: 7 Elo 2008 16:32
• Vastaa 

Ehkei tuo sitten maailman pällein olekkaan. Hane aloitti kaikki isojen poikien hommat samoihin aikoihin ja ilmeisesti sitten myös päätti olevansa sitten niiin kova jätkä ettei muusta tietoa (paitsi silloin, kun pahis kissa peppi jahtaa pitkin kämppää voi mieli muuttua. Sillä on eri käsitys siitä kuka täällä on kovin (+kovapäisin))

• Lähetetty: 7 Elo 2008 17:48
• Vastaa 

Meillä tätä on kans harrasteltu. Vaikea uskoa, että olis peittämistä. Kyllä se varmasti jonkinsortin merkkailua ja hajun levittelyä on. Mikäli omistajan katsominen liittyy tilanteeseen niin itse kokisin sen jonkinlaisena kettuiluna. "Katso, kun minä merkkasin ja merkkaan vähän lisää hähää" Vaikka tuon tarkoitus on miullekkin hiukan hämärän peitossa niin en silti salli sitä. Kiellän heti, kun maa alkaa lentämään. Ei ole viimeaikoina pahemmin edes yrittänyt potkia maata.

• Lähetetty: 7 Elo 2008 22:00
• Vastaa 

Kokeillaan kokeillaan... tuli sitten yllättäen kotimäessä pikkukoira takaapäin vastaan ja ähellys ja sähellys alkoi. En huomioinut koko asiaa ja kävelin vaan muina miehinä eteenpäin hanen riehuessa sivulla. Se ei sitten ollutkaan yhtään kivaa hane alkoi hyppiä takinhihoihin kiinni kielsin kunnolla ja jatkoin kävelemistä ja herra keksi uuden keinon. Otti hihnan jotenkin hienosti kulminkerroin suuhunsa (mitä ei ole muuten ikinä tehnyt) ja alkoi kiskoa voimiensa takaa ja ei ollut tietävinäänkään irti sanasta. Täti ja terrieri tulee edelleen takana joten tein väistöliikkeen nurmikolle ja istuin koiran päälle niin kauan,että rauhoittui. Kotiin käveltiin sitten vetämättä ja sisällä herra piiloutui vessaan. Omatunto taas soimaa monestakin syystä.

• Lähetetty: 7 Elo 2008 22:06
• Vastaa 

^ Anteeksi, mutta kuulostaa hyvinkin hauskalta tuo tapahtuma.. näin vieraaan silmin

Niin ja muuten, myös meidän mummu-kulta, tekee tuota hajun levittelyä. Pisu ensin maahan ja sen jälkee, takajaloilla niin paljon kun lähtee ja levitellään. Tehköön jos tykkää, eipä tuo nyt mitenkään niin kamalaa ole. Ja minähän en sen huoltaja edes ole. (asuu vanhemmilla)

• Lähetetty: 7 Elo 2008 23:03
• Vastaa 

Huge: ^ Anteeksi, mutta kuulostaa hyvinkin hauskalta tuo tapahtuma.. näin vieraaan silmin

Ei kyllä ollut sillä hetkellä yhtään hauskaa. Mummokin ihan varmasti päivitteli "hirveää vihaista koiraa"
Hoen itselleni jälleen, ettei sillä ole mitään merkitystä, kun itse tiedän mitä tuo on ja mitä ei.
Oli täällä avollakin pokassa pitelemistä, kun minä melkein itku silmässä selitän miksi kävelin suoraan tupakalle puhisemaan.

• Lähetetty: 8 Elo 2008 13:12
• Vastaa 

Oli sitten kokeillut josko tuo kakslahkeinen antaisi periksi paremmin. Samoja temppuja koittanut lenkin alusta.. oisko toisaalta turhautunut pönttöpäänä olosta ja tämän hetkisestä yleisestä tylsyydestä. Positiivisena kuitenkin oli ohittanut rotikan (ei läheltä tosin) ihan pelkällä vilkaisulla.

• Lähetetty: 14 Elo 2008 22:48
• Vastaa 

Purkaudun hiukan. Koulu alkoi ja koiran lenkittäjä en ole enää pääasiassa minä ja pääsin vähän irti turhautumisestani.
Vikaa siis on hihnan toisessa päässä todella paljon.
Ohittamisen suhteen:
- Johdonmukaisuudesta ei voi puhua
- jos joku asia ei heti toimi se ei kyllä varmasti toimi ikinä
-vaihdan toiminta tapaa sen mukaan miten paljon veri kiehuu tänään

Vetämisen suhteen:
-en voi vaihtaa suuntaa aina, koska ihmiset voi tuijottaa tai olen muuten vaan hankalassa paikassa
-jos pysähtyy se hinaa ympyrää ja se ärsyttää
- pidän sillä tänään taas kuonopantaa, kun ärsyttää ja ei jaksa.
- on kiire ei vetökööt ollaampa nopeampaa perillä

Jatkaisin vielä,jos muistaisin kaiken mitä mietin... Kirjoitin vielä paperille mitä aijon tehdä piilotin kuonopannan ja kurkkarin itseltäni (avohan ei noita käytä) ja jos menee päin persuksia useammankin kerran lasken kymmeneen ja poltan tupakan ennen kuin luovutan. Ei se ole *******************!! tyhmä luupää koira joka ei tajua mitään minä olen tyhmä luupää akka joka luovuttaa aina kaiken suhteen liian helposti.

• Lähetetty: 15 Elo 2008 09:18
• Vastaa 

Kyllä kuonopannalla ja kurkkarilla saa koiran koulutettua vetämättömäksi, ei niitä kannata piiloon pistää. Kikin kanssa opetellessa huomasin, että kuonopannan kanssa saatiin tuloksia nopeammin aikaan juuri sen takia, koska mulla ei mennyt missään vaiheessa hermot. Josta seurasi se, että koira ei stressannut = oppimiskyky säilyi. Vetäminen ei lopu ikinä, jos se on silloin tällöin sallittua. Kurkkari on muutenkin kätevä yleispanta, vaikka koira ei vetäisikään.

• Lähetetty: 15 Elo 2008 20:20
• Vastaa 

Lähinnä siksi piilotan, koska käytän niitä yleensä vain silloin kun haluan päästä helpommalla . Jos on esim. kuonopanta helpottuu kaikki sen verran, että järkyttyy aivan liikaa kun ollaan ilman niitä haluaisin kuitenkin jossain vaiheessa elämää hallita koiran ilman kuonopantaa. Huomasin myös, että en saa mitään kontaktia koiraan ilman kuonopantaa/kiristyspantaa lenkeillä haluan korjata senkin. Jos kuonopanta on näkyvissä ja saatavilla siinä vaiheessa, kun hermot on täysin riekaleina en kiinnitä mihinkään sen suurempaa huomiota, koska saan koiran liikkeelle todella helposti vaikka se olisikin ajatusta vastaan ja se on liian helppo raahata vain ohi koirien ohitustilanteissa (on muuten täysin mahdotonta )Käytän sitä siis helpotuksena ja käyttäydyn sen kanssa epäjohdonmukaisesti. Vika ei siis ole välineissä vaan niitten käyttäjässä.

• Lähetetty: 20 Elo 2008 17:31
• Vastaa 

En jaksa nyt aloittaa uutta aihetta niin laitan sitten tänne... Hane on alkanut lenkillä ohitus tilanteiden tai muuten sitä ilmeisesti hämmentävien tilanteiden jälkeen ottamaan kiinni talutushihnasta takin hihasta/reunasta ja kiskomaan ja riehumaan. Jos ollaan yhdessä lenkillä tekee sille jolla ei ole talutushihna kädessä. Leikkauksen jälkeen pureminen tuli takaisin pahempana ei siis pure onneksi tosissaan, mutta on yleisesti ollut leikkisämpi ja väkertää sitten käsiä jos ihmiset menee leikkiin mukaan. Sisällä jäähy toimii , mutta koitappa sitten ulkona. Tänään tarttui takinhelmaan, kun 3 tyttöä pyysi saada silittää hanea ja tytöt eivät malttaneet kuunnella ohjeistustani vaan kädet oli suoraan pään päällä. Ei antanut koskea joten lähdin ja eikun naps vyötörölläni roikkuvan takin helmaan kiinni ja repimään. Nappasin vain valjaista kiinni ja kielsin ja irrotin ja tilanne oli ohi, mutta vähän hämää, että mistäkän tämä johtuu ja mitä noissa tilanteissa kannattaisi tehdä.

• Lähetetty: 20 Elo 2008 18:31
• Vastaa 

talvella esiintyi camolla samaa hyppimistä/kiinninappailua hihasta ja hanskoista..tosin sitä esiintyi ainoastaan, jos taluttajalla oli kädessä lapaset, tai kaulahuivi kaulassa siten, että se roikkuu takin ulkopuolella.
se tuntui olevan tosiaankin niin pienestä kiinni, että jos oli sormikkaat kädessä, ei revitty/hypitty, mutta auta armias jos oli tumput niin johan läks..ja siis tosiaan ohitusten/jännien tilanteiden jälkeen tätä esiinty, muuten käveltiin nätisti (no niin nätisti kun tää nyt osaa kävellä).

meillä on nyt reenailtu taas tota kynsienleikkuuta..millään ei viitsisi antautua leikeltäväksi, mutta vaokin namiensöytön avustuksella hommaa ollaan saatu hoitoon..äsken napsin toisen tassun ja kohta napsin vielä toisen..tämä kaheli kun ei hevillä alistu istumaan/makaamaan paikallaan, että yksin ei tosta touhusta tule tuon taivaallistakaan. voi kun tämänkin temppuilu johtus murkkuilusta

minä muuten talvella kun koira rupes repimään ja hyppimään pysähdyin, pistin kädet seläntaakse ja seisoin kuin suolapatsas niin kauan kunnes rauhottu..aluksi tietenkin piti taistella hampit irti vaatteista, mutta sen jälkeen odotin että rauhottu, en puhunut mitään enkä katsonut koiraan..sittenkun lopetti, en sanonut mitään, jatkoin vaan kävelyä. rauhoitti ihan hyvin hepuloinnin.

• Lähetetty: 20 Elo 2008 20:10 Muokkasi: Jemina
• Vastaa 

Meillä ylikierroksilla käydessä tartuttiin lapaseen, jos sellainen oli. Mikäli ei ollut niin sitten sukkaan/kenkään. Sisätiloissa sumutin etikkavettä silmille, mutta ulkona revin sitä toistamiseen irti kengästäni tai lapasta suusta. Kätevintä varmasti ois hankkia taskuun, vaikkapa patukka ja antaa koiran purkaa energiansa siihen. Eli johonkin sallittuun. Hihnan pureskeluun vois auttaa sen uittaminen jossakin pahan makusessa tökötissä tai hankkimalla ketjuisen hihnan. Uskon kyllä, että ylimäärästen pureskelu loppuu hankkiessa jotain sallittua. Sääli, kun en ite tajunnu hankkia patukkaa takataskuun, kun sille ois todellakin ollu tarvetta. Nyt, jos riehumaan mennään niin otan jonkun rättiriepulin mukaan ja, kun alkaa leuat loksuttaa etsien jotain mihin iskeä niin tyrkkään rätin suuhun, jottei kengistäni tulisi uhreja. Helpompi myös saada rauhottumaan, kun purulelu otetaan pois ja sanotaan että nyt riittää ja kaikki pysähtyy seinään.

• Lähetetty: 20 Elo 2008 22:26
• Vastaa 

Ajattelinkin, että voisi jonkun köysilelun ottaa mukaan. Hankala vaan arvioida se hetki milloin sille on tarvetta ja tönkkönä seisomista vaikettaa kivasti se, että tuo retale ei anna siihen mahdollisuutta. Menee niin sekopäiseksi kertakaikkiaan ja sitten samassa sekunnissa se onkin sitten ohi. Ketjuhihna meillä pitäisi ollakkin kaapissa edellisen kodin muistona on vaan vähän inhottava kun luistaa kädessä kun yrittää tuota pidellä, mutta voihan sitä kokeilla edellisestä koittamisesta on sen verta aikaa...

• Lähetetty: 20 Elo 2008 23:06
• Vastaa 

Kyllä sen huomaa, jos ei heti niin aikanaan kyllä oppii. Viimestään sillon, kun yrittää alkaa roikkumaan vaatteissa. Siinä pisteessä yleensä tulee viimeistään tajuttua x) Ajan kanssa oppii ennakoimaan ja asiaa auttaa, jos hepulit liittyy tiettyyn tilanteeseen. Voi tarjota lelua jo etuajassa. Donnankin silmissä loistaa hullunkiilto "mamman kengästä tai vähintään sen kaverin nyttt..." Siinä vaiheessa sit jonku kaivaa taskusta riepottelua varten. Tönkkönä seisoskelun en miekään muista auttaneen. Liikkeelle lähtiessä tuli sit viel innokkaampi pomppasu, että jipii leikki jatkuu. Tai sitten oikeesti lens nurin tuon repiessä kenkää. Kait siinä ketjussa kuitenkin joku nahkainen käsilenkki on? Ja hihnojahan saa ihan lyhkäsenäkin, että voishan häntäpäähän pistää sellasen sit, vaikkapa ohituksia helpottamaan. Ketjua ei kyllä kovin mielellään kätensä ympärille kiepsauta hihnaa lyhentääkseen.

• Lähetetty: 21 Elo 2008 13:35
• Vastaa 

Minäki käytän riepottelua energian purkamiseen. Käytän kyllä ihan hihnaa, hihaani, keppiä tmv, mikä nyt vain sopiva on. Eli ohituksen jälkeen tai sen aikana syrjemmässä jos ollaan, leikitän koiraa jotta se keskittyy minuun eikä katsele toista koiraa. Annan käskyjä siinä lomassa ja palkinnoksi leikitään. Hihastakin olen ottanut riepomaan, käskyllä ota. Muulloin ei kyllä itsenäisesti yritäkään. Pitää koiran välillä saada purkaa tarmoaan. Ja tosiaan ei huomaa toista koiraa kun riehuu minun kanssa, tai jos huomaakin yllytän sen leikkimään.

• Lähetetty: 21 Elo 2008 14:23 Muokkasi: hennna
• Vastaa 

Kannattaisiko ensin hioa rauhoittuminen ja ohitukset kuntoon, ja päästää sitten vasta vieraita silittelijöitä koiran luokse? En myöskään usko, että on järkevää riekuttamalla kiihdyttää koiraa lisää. Nyt et pääse juuri puusta pitkälle, koska kiihtynyt koira pitäisi saada rauhoittumaan ennen kuin se kykenee oppimaan mitään. Lelu on kyllä ihan kätevä huomion viejä, mutta ensin koiran pitäisi hallita jonkin sorttinen rauhoittuminen. Itse tein Kikin kanssa joskus muinoin niin, kun se oli oppinut suht hyvin hihnassa kävelemään ja rauhoittumaan. Otin lelun käyttöön, siten että vastaantulija tullessa otin lelun esiin ja leikitin koiran vastaantulijoiden ohi. Sen jälkeen istutin, otin lelun pois ja jatkettiin matkaa.

• Lähetetty: 21 Elo 2008 15:52
• Vastaa 

Ihan asiaa. Tosin minä en näe vikaa siinä, että koiraa riekuttaa, kunhan tekee sen palkkiona. Esim. kun Sysi näkee jäniksen, ärähdän ja kun katsoo minuun, kutsun pois ja leikitän sitä, jotta se oppisi että jäniksen nähdessä minulla on kivaa asiaa ja leikkiminen tavallaan korvaa jänisjahdin. Koiralle ei jää halua jäniksen perään kun se saa purkaa energian minuun. Samoin olen toiminut välillä ohituksissa, eli välillä pyritään siihen ettei koira edes huomaa toista, välillä taas seuruutan namipalkkiolla ohi, välillä taas mennään ilman mitään ohi.
Mutta siis ideana, että koiran pitäisi saada sallitusti välillä riehua. Oma-aloitteista riehumista en palkitse, vaan kiellän silloin harvoin kun sitä tapahtuu.

• Lähetetty: 21 Elo 2008 17:03
• Vastaa 

hennna: Kannattaisiko ensin hioa rauhoittuminen ja ohitukset kuntoon, ja päästää sitten vasta vieraita silittelijöitä koiran luokse? En myöskään usko, että on järkevää riekuttamalla kiihdyttää koiraa lisää. Nyt et pääse juuri puusta pitkälle, koska kiihtynyt koira pitäisi saada rauhoittumaan ennen kuin se kykenee oppimaan mitään. Lelu on kyllä ihan kätevä huomion viejä, mutta ensin koiran pitäisi hallita jonkin sorttinen rauhoittuminen

Totta totta... mutta jotkut on niin huonoja sanomaan ei niille silittelijöille (en minä ainakaan :rolleyes
Rauhoittumista koitetaan koko ajan opetella, mutta tuo on niiiiiin.. Jos kuvittelee sen pienen ranskanpullan riehumis kohtauksen vallassa hullun kiilto silmissä ja lisää sitä kokoa muutamalla numerolla niin pois alta risut ja männynkävyt.
Lumipallukka: Käytän kyllä ihan hihnaa, hihaani, keppiä tmv, mikä nyt vain sopiva on.
En voisi kuvitellakkaan luvan kanssa antavani luvalla tuolle hihaani purukalusto on sitä luokkaa, että on entinen takki sen jälkeen, yhdet housut on jo menneetkin.

• Lähetetty: 21 Elo 2008 17:30
• Vastaa 

Olen seurannut vähän sieltä täältä tätä keskustelua, että mulla ei oo ihan kokonaiskuvaa...Mutta sotkeudunpa minäkin

Onko ohituksia kokeiltu oikein supernamilla. Omaan koiraan tehosi tämä, myös murkkuna ollessa. Tai sitten kun näkee että ohitustilanne on tulossa tms missä koiran tietää käyttäytyvän huonosti, alkaa tosiaan leikkimään sen kanssa tai kiinnittää huomion ihan eri suuntaan:kepillä lelulla, pitää koiralle sulkeisia ym Mitä nyt päähän sattuu pälkähtään.

Näin kerran tapauksen, että omistaja alkoi vaan heiluttaa käsiä ja öriseen paikalla. Koira järkytty sen verran, että unohti omat riekkumiset siihen paikkaan. Eli tekee jotain, mitä koira ei edes odota, että omistaja voisi tehdä

• Lähetetty: 21 Elo 2008 18:49
• Vastaa 

Helposti saattaa olla, että kiinnostus siihen millä koitetaan huomiota kiinnittää riittää millilleen koiran kohdalle ja sitten tulee kuitenkin se räjähdys ja kaikki unohtuu. Siis vaikka välimatkaa olisi niin tekee sen juuri siinä kohdalla missä toinen koira on lähimpänä, jos joku nyt ymmärsi mitä tarkoitan. Taas lievää turhautumista...
Eilisen karkaamisen jälkeen koira on ollut taas ihan kaikilla tavoilla hankala. Alkoi aamulla haukkua kun lähdin, kieltäytyi aamulenkillä kävelemästä ja räjähti välittömästi kun näki vilauksenkin koirasta, ei suostu syömään ja juoksee talutushihnaa karkuun...

• Lähetetty: 21 Elo 2008 19:56 Muokkasi: hennna
• Vastaa 

Siis kyllä minäkin pidän leikittämistä/riekuttamista hyvänä palkkiona, mutta butterin tapauksessa siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä (mutta tätä en tietysti varmaksi voi sanoa, koska pitäisi itse nähdä tilanne, tietää koira jne.). Kiki oli ainakin sellainen, että jos se oli jo ehtinyt kiihtyä niin lisäriekuttaminen sai sen vain kiihtymään lisää (eikä syntynyt mitään tulosta). Jos koira taas on lähdössä jonkun perään saalisviettinsä takia on parempi kun purkaa vietin aiheuttaman innostus leluun tai itseensä (esim. lähtee juoksemaan/hillumaan vastakkaiseen suuntaan). Itse käytin tuota kun opetin koiraa seurailemaan minua irtiollessa (eli ei saanut mennä muiden ihmisten, moottorikelkkojen jne perään).

Selitinkö tarpeeksi sekavasti

• Lähetetty: 21 Elo 2008 20:16
• Vastaa 

niinpä, sen rauhoittumisenpa takia juuri meillä toimi parhaiten riekkumiseen tuo patsastelu..kun en lähtenyt riekkuun mukaan, koirakin rauhoittui nopsemmin.. muutenkin, jos tota alkaa riehuttaa, kiihtyy kaveri useinmiten äärimmilleen - tuloksena tästä on sitten se, että koira vetää ympyrää tuhatta ja sataa sen minkä hihna antaa myöten päättömästi, syö hiekkaa, tai mitä nyt sattuu siinä ympyränjuoksemishepulin kohdalla olemaan.

meillä tota tienpuolen vaihtamista sun muuta välimatkan ottoa toisiin koirakoihin vaikeuttaa sen, että koira pamahtaa maahan makaamaan/jähmettyy paikalleen, mutta kun sen tietää mitenkä tuo toimii, niin useinmiten saadaan otettua sitä välimatkaa sen verran, että ohitukset sujuvat, vaikkei camo silloinkaan ota katsekontaktia minuun, vaan tapittaa koiraa niinkauan kuin sen näkee, mutta sentään jalat liikkuu eikä jumita paikoillaan.

äsken oltiin pururadalla lenkillä ja vastaan hökötteli mies partiksen kanssa..alkuun jalat pelittivät yllättävän hyvin, ja hetken jo ajattelin että on varmaan narttukoira tulossa vastaan, kohdalla sitten selvisi, että ei tosiaankaan, vaan julmettu tapporähinä päälle. minnekään ei ollut mahollisuutta väistää, kun kapea pururata ja kallioden välissä vielä - hirveä kohta ohittaa.

• Lähetetty: 21 Elo 2008 20:17 Muokkasi: Jemina
• Vastaa 

Pirpana: Onko ohituksia kokeiltu oikein supernamilla. Omaan koiraan tehosi tämä, myös murkkuna ollessa.
Meinasitko, että nami on nenän edessä ohitustilanteessa vai, että se on palkkana? Nenän eessä oleva rusakon raato koko lenkin ajan vois toimia, mutta palkkana taasen ei. Donna varmaan ajattelee, että rähinän jälkeenkin sen ehtii saamaan. Vaikkei tietenkään saa. Rähinä vaan tuntuu olevan paras palkinto. Tuohon lahjontaan taas en halua tähdätä sen takia, että voi tulla tavaksi. Koira totteleekin vain palkinnon ollessa näkyvillä, taskusta siitä ei oo mitään iloa.

hennna: Siis kyllä minäkin pidän leikittämistä/riekuttamista hyvänä palkkiona, mutta butterin tapauksessa siitä saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä (mutta tätä en tietysti varmaksi voi sanoa, koska pitäisi itse nähdä tilanne, tietää koira jne.)
Tapauksesta tosiaan riippuen. Ei auta, kuin testata. Mutta, jos koiralla on tapana ohitustilanteessa rähistä tai vaihtoehtoisesti tarrata kiinni remmistä/hihasta tms. Niin toki kannattaa yrittää palkata koiraa lelulla, johon saa purkaa hepulinsa. Johtuu se sitten mistä tahansa. Tottakai rauhallinen ohitus kera namipalkan ois varmasti jokaisen unelma. Vaan, kun sekään ei tehoa kaikkiin. Jos donnalla ois älytön tarve tarrata ohitustilanteessa jostain kiinni niin ei tartteis hetkeäkään miettiä hankkisinko patukan pureskelua/riekkumista/hyökkäystä varten, kun vaihtoehtoisesti antaisin sen rähistä, riehua ja hyökkiä koiria päin. Ei vaan donnaa lelut ja namit kiinnosta Se metrinen lenkki tai rusakon raato kädessä koko lenkin ajan tuntuis ainoastaan toimivalta, mutta...

• Lähetetty: 21 Elo 2008 21:28
• Vastaa 

Jemina: Joo tarkoitin, että olisi nami ohitustilanteessa nokan edessä tai sillain, että pitäåä sitä nyrkissä, että koira haistaa, mutta pakottaa samalla koiran katsekontaktiin. Ja sitten ohitetaan kunnolla eikä jäädä ohitettavasta koirasta muutaman metrin päähän antamaan sitä namia. Ohituksen jälkeen voi vielä käskyttää, vaikka lisää koiraa ennen kuin antaa namia. Kun menee namin kanssa hyvin sitä voi pikku hiljaa jättää pois, että palkinnoksi ei tule joka kerta namua vaan, että kehut vaan. Ja jos eisitten niitä namuja halua käyttää niin ehkä lelulla voisi koittaa.

Omalla koiralla murrosikään auttoi vaan pitkät hermot ja oman johtajuuden korostaminen ja sen näyttäminen kok oajan. Ja enempi tottelevaisuusharjoituksia koiran kanssa. Oli hetkiä, milloin tuntui, että ei tuu mitään aj olisi halunnut ripustaa hanskat naulaan, mutta kun vaan jaksaa väkertää sen koiran kanssa, niin kyllä siitä hyvä tulee. Myös murkkuikäiselle koiralle tekee hyvää leikkiminen, että ei koko ajan mene käskytys puolelle, mutta ehkä vetoleikkejä ei niin paljon ellei sitten itse niitä voita ja näytä sillä tavalla, että on pomo, mutta niissä on vaaransa, jos koiralla on kokoa ja halua muutenkin "pomottaa".