Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 21 Touko 2008 11:59
• Vastaa 

Onko sitä oikeasti olemassa, ja jos on niin minkälainen se on?
(Onko tästä jo jossain keskustelu?)
Minkälaisia kokemuksia, etenkin uroksen murkkuilusta..
Miten pitäisi toimia, meneekö ohi itsestään?

Tuntuu, että Sysillä on alkamassa murkkuikä. Nimittäin opitut asiat, mitkä on jo pitkään ollut ok (esim. vetämättömyys, tuhoamattomuus, haukkumattomuus, vikinättömyys, käskyjen noudattaminen, "luvan pyytäminen", toisten koirien kanssa olo) ovat nyt alkaneet muuttua. Sysihän on nyt liki 7 kk.

Tokoon mennessä on alkanut vetämään ja pitäs niin päästä muiden luo.. Totta kai en sellaista hyväksy, vaan käännytään takasin päin, pysähdytään tai ärähdän ja nykäisen, + pyydän kontaktin, mutta silti jätkä on nyt muutamalla kerralla kokeillut.. Myös ohituksissa ja koirapuistoon mennessä on taas alkanut koettaa vetää, sitäkään en tietenkään sulata. Kerran koirapuistossa jopa vikisi ja vänisi kun käskin istua eikä päässyt leikkimään. Tarkoitus oli saada kontakti niin ku aina ennenki, mutta Sysi ei "muistanut" vaan vikisi ja katseli muita. Kauan kesti, ennen ku tajus kontaktin ottaa.

Myöskin luoksetulossa kokeilee välillä, eli esim. leikin tuoksinnassa katsoo minuun (tai ei edes katso) mutta ei malta tulla aina ekasta kerrasta.

Ja eilen oli mun lankakoria syöty ja tavarat sen sisältä levitelty Ei olekaan tuhonnut mitään sitten ensimmäisten päivien.. Lankojen levittämisen tajusi lopettaa sen jälkeen, kun sain kerran itse teosta kiinni. En edes tullut järin myöhään kotiin, seitsemältä. Olen ollut paljon myöhempäänkin eikä ole tuhoillut.

Myöskin jonkinlaista märköikää on havaittavissa, nimittäin välillä mörähtelee jollekin ihan typerälle asialle (kuten puukuorman tekijälle eilen) Haukkuminen ym. ääntely oltiin saatu loppumaan jo Sysin ensi viikkona, mutta nyt näköjään on tulossa takas. Tein vain niin, että jatkoin matkaa ja ei tuo sitten mörähdellyt, mutta ei ois tarttenu sitä ensimmäistäkään möhinää päästää..

Miten pitäisi toimia?

Sinänsä minua Sysi ei ole kokeillut, alistuu aina mörähdyksestä ja kunnioittaa, totteleekin kuitenkin melko hyvin (tosin jokin aika sitten oli paljon innokkaampi esim. tokossa) mutta koiria näyttää hieman kokeilevan. Ei enää alistu, jos uros yrittää astua (aina) ja muutenkin on pientä uhmailua havaittavissa. Ja mikä ärsyttävää, on alkanut taas haukkua kun ei saa toista kiinni ja juoksee liian lujaa tai jos jotku "tappelee". Pari kertaa myös haukkui uudelle tulijalle.. Olen aina kieltänyt ja komentanut luo. En edes tiedä, onko tuo uhmaa vai epävarmuutta, koska haukkuvia koiria Sysi pelkäsi ja alistuu kyllä vieläkin kaikille. Tuosta astumisesta on vaan ruvennu murisemaan.
Merkkailuhan tuo on aina, jalkaa nostellu.

Haluaisin vain, että Sysi tulisi aikuisenakin urosten kanssa toimeen ja että sitä voisi pitää paljon vapaana aikuisenakin. Ja totta kai olisi kiva myös, että saisin koulutettua siitä tottelevaisen ja voisimme harrastaa.
Minkälaista murkkuikää ollut muiden koirilla ja miten "hoidettu" vai menikö itsestään ohi?
Minulla on uroskoirasta kauheita kauhuskenaarioita, millainen uroksesta tulee isona..

• Lähetetty: 21 Touko 2008 12:32
• Vastaa 

Minulla ei nyt ole varsinaisesti henkilökohtaista kokemusta urosten uhmaiästä, kun on ollut narttuja vain.
Tämä taitaa olla yleisin ikä, milloin koirasta luovutaan, koska siitä tulee vaikea, tottelematon ja arvaamaton.
Mutta ei huolta, tämä menee kyllä ohi, vaikkakin omistajan hermoja saatetaankin kiristää äärimmilleen. Tärkeintä kuitenkin on, ettei aikaisempia "rutiineja" keskeytetä. Koira saattaa alkaa murisemaan toisille koirille, mutta on erittäin tärkeää, että tapaatte kuitenkin toisia koiria, ettei siitä kehity ongelmaa.
Joudut varmasti näyttämään niskakarvat pystyssä pitävälle, murisevalle, koiralle mikä on esim. roskapönttö tai jokin roska tai rätti maassa, ne vain alkavat nähdä mörköjä joka paikassa.
Perusohjeena voisin antaa, että ole kärsivällinen, keksi koiralle paljon tekemistä, liikkukaan paljon ihmisten ilmoilla ja jää odottamaan seuraavaa 2-vuoden uhmaikää.
Niin ja nosta lankakori ynnä muut koiran syötävät tavarat pois koiran ulottuvilta, ettei satu vahinkoa.

• Lähetetty: 21 Touko 2008 12:54
• Vastaa 

Meilläkin on täällä käynnissä murkkuikä,nartulla. Mutta se pitää vain kestää.
Olen kuullut että se menisi itsestään ohi, mutta en sitten tiedä kuinka nopeasti.

• Lähetetty: 21 Touko 2008 13:56
• Vastaa 

Itsekin mietin, että kun jo Nuoskin murkkuiässä olin kummissani ja kiukkuuntunut, niin mitä tuleman pitää uroksen kanssa..
No, onneksi ei vielä kuitenkaan ole hermot riekaleina. Lähinnä vahingoniloisena tuumailen koiran juttuja, että hah, luuleekos jotain saavuttavansa. Johtajuuden?
Pitää vain toivoa, ettei se vain pahene.. Kun kaikki urokset eivät tule toimeen keskenään vaikka olisi kuinka sosiaalistettu?
Pelottaa, että tuo ei aikuisena tulekaan toimeen. Kun mistä sitä voi mitään tietää? Ei tiedä, ennen kuin on yrittänyt parhaansa ja aika näyttänyt..
Saapa nähdä, onko tänään tuhottu mitään. Sinänsä vaan hassua, että koira ei keskity niin hyvin, vähän aikaa sitten oli tokosta ihan innoissaan, nyt viime kerroilla on jopa nuuskinut maata.. Kunhan ei vaan tästä "pahene" niin ok, tai jos pahenee olisi kiva myös "voittaa" uhmaikä..

Tsemppiä teillekin!

• Lähetetty: 21 Touko 2008 14:57 Muokkasi: Huge
• Vastaa 

Minäkin tässä odottelen, millon topilla murrosikä alkaa. Ikää tulee loppuviikosta 7kk ja 3viikkoa. Vielä en ole mitään erikoista havainnut. Tottelee ihan samalla tavalla kun aina ennenkin (=paremminkin voisi;) Eikä uhittele toisille koirillekkan. Mutta odotellaan...

Eikö myös murrosiässä koirasta tule ns. itsenäisempi. Eli esim. vapaana lenkillä rupeaa jo reippaasti käymään omilla reissuilla eikä koko ajan vahtaa mammaa? Tätäkään ei ole ollut havaittavissa, ainakaan vielä.

En muista, minkälainen murkkuikä meidän mummuskalla oli, kun olin sillon niin nuori

Niin ja myöskään mörkövaihetta ei ole ollut eikä ole nytkään. Lumipallukka, onko Sysi jo kiinnostunut nartuista? Meneekö jo villiksi, jos jossain lähistöllä on narttu jolla juoksut? Topi pitää edelleen narttuja vaan parhaina kavereina, eikä ole mitään kiinnostusta mihinkään. Eikä myöskään ole 'seonnut' vaikka tässä lähistöllä asustelee narttuja, kai niillä on juoksut jo jollakin ollut

• Lähetetty: 21 Touko 2008 18:13
• Vastaa 

Kyllähän niillä on olemassa murkkuikä....Kaikilla se nyt ei ilmene jos ollenkaan ja toiset antaa sitä tulla ehkä pidempäänkin. Jokainen yksilöllisesti.
En tiedä onko moiseen "oikeaa" hoito-ohjetta, jokainen katsokoon yksilöllisesti, mutta syytä olisi varmasti tutkailla oman koiran käyttäytymistä ja miettiä mikä saa huomion taas kiinnittymään. Toisille tepsii kurin kovennus toisille hellennys.

Meillä ei tullut kuin muutama selkeästi huomattava murroskokeilu.Pari karkausta ja uskomattomuuskohtauksia.
Kuitenkin noin vuoden ikäisenä kokeiltiin sitten pojan kanssa oikein voimiamme. Huomasikin jostain syystä olevansa iso ja vahva koira(vaikka muuten luulee olevansa päänsä kokoinen) ja lenkillä ollessa talvisaikaan päätti että nyt tahdon mennä tuon tyttökoiran luo. Siinä otettiin ihan kirjaimellisesti painimatsi keskellä pihaa. Ei auttanut muuta kuin painia koira maahan ja sain kyllä lähes koko painolla maata koiran päällä että sain reuhtomisen loppumaan.Koira ymmärsi,alistui ja rauhottui.Noustiin ylös ja hetken meni ihan rauhassa.Kuitenkaan koira ei vieläkään antanut periksi vaan yritti uudestaan.Alkoi repiä,riuhtoa, äristä ja örveltää. Ei auttanut kuin sama uudestaan.Nyt kuitenkin paini meni hiukan helpommin ja koira ymmärsi olevansa alempi.Alistui ja luovutti. Tämän jälkeen ei moisia ole tullut.
Silti vieläkin saa uskomattomuus kohtauksia ja kokeilee rajojaan. Eihän se nyt vielä ole kuin 2-vuotias,ei edes aikuinen.

Varsinkin tuo juoksuaika meillä on sellainen että halleluja!Ei löydy enää kuuloa ei kiinnostusta,vaistot vievät...

• Lähetetty: 21 Touko 2008 20:08
• Vastaa 

No, Sysihän on nostanut jalkaa 3 kk asti ja myöskin yrittänyt astua narttuja, jotka ovat käyneet maahan makoilemaan ja erästä kiimaista, jonka omistaja ei kertonut olevan kiimassa!
Että sinänsä nuo "ihanat nartut" ei ole Sysille mikään uusi juttu..
Kuitenkin aina uskoo pientäkin mörähdystä ym. äännähdystä yrittäessään astua tai nuuskiessaan nartun pyllyä. Olenkin kyllä yrittänyt tehdä heti alusta selväksi, että se on kielletty juttu. Toki nartut itsekin osoittavat, että "en tykkää tuosta", mutta haluan, että oppii kuuntelemaan minua, ei vain narttuja. Minua ei ole koskaan yrittänyt astua.

Joka päivä pidän vapaana suurimman osan lenkistä, eikä ole mihkään lähtenyt 50 metrin säteeltä, tulee kutsusta (viimestään toisesta, eli siitä napakasta SYSI-komennosta), ohittaa ihan ok jos keskityn itsekin ohittamiseen, enkä esim. puhu puhelimessa. Jos en keskity, Sysi koettaa joskus vetää mutta lopettaa kun nykäisen.
Kai meidänkin naapurissa on joku narttu kiimassa ollut, ainakin Nuoski. Nuoskin ollessa kiimassa Sysi sai välillä hepulikohtauksia sekä yritti astua, mutta uskoi sekä Nuoskia, että minua herkästi.

Oikeastaan muutoksia näkyy tokokentällä ja koirapuistossa. Niissä keskittyminen herpaantuu ja ei tottele niin hyvin kuin aiemmin. Olenkin miettinyt tokokentällä, että kun Sysi ei esim. seuraa kunnolla niin hyvin kuin osaa, pitäisikö minun yllyttää sitä, vai murahtaa ja kehua, kun seuraa nätisti? Nyt olen tehnyt vähän kumpaakin, eli välillä sanonut pirteästi "täällä", ja jos ei ole tehonnut, olen murahtanut. Joskus myös murahdan pelkästään, kun esim. viime kerralla kesken seuraamisen meinasi nuuskia maata.. Toki palkkaan aivan yhtä hyvin, kuin ennenkin.

Sysi on vielä ihan ok muiden koirien kanssa, paitsi että pari kertaa on murissut takaisin, kun joku on yrittänyt astua sitä.. Astuminenhan on alistusele, joten alkaako tuo "uhitella" noin, vai onko vain epävarma? Alistuu kyllä isompien murahduksesta ja eleistä, mutta jostain syystä nylkyttäminen saa sen menemään "alta pois" ja jos joku selkään pääsee, murisee korvat luimussa.. Totta kai omistajat komentavat koiriaan, mutta joillakin on oikein intohimo yrittää astua Sysiä.. Ilman lupaa Sysi ei saa koskaan tervehtiä ketään ja muutenkin tarvitsee kaikkeen katsekontaktin ja luvan.

Tiunake, onneksi mulla on vähän pienempi uroo, että jos pitää painimatsia vetää, niin pelkät kädet riittää
Sysi tietää olevansa pieni, mutta luulee olevansa iso.. Nimittäin se alistuu kaikille (nuoremmilleenkin) mutta silti ei pelkää ketään muuta kuin haukkuvaa koiraa.. Ja merkkailee muiden uroiden jäljet peittoon ym. Kai se hakee paikkaansa; ollako iso vai pieni..

• Lähetetty: 21 Touko 2008 21:34
• Vastaa 

"jää odottamaan seuraavaa 2-vuoden uhmaikää."
Tä? Tuleeko toinenkin vielä?

"Tiunake....."
Kaverilla menny tyypit sekaisin tai sit mää oon vaan unissani kirjotellu

• Lähetetty: 22 Touko 2008 08:14
• Vastaa 

Ääh, tarkoitinTimotei.. Minkäs sille voi, kun samantapaiset nimet teillä..

• Lähetetty: 22 Touko 2008 10:33
• Vastaa 

Tiunake: "jää odottamaan seuraavaa 2-vuoden uhmaikää."
Tä? Tuleeko toinenkin vielä?


2-vuotiaana tulee vielä pahempi uhmaikä. ;) Koira aikuistuu ja kokeilee rajojaan.

• Lähetetty: 22 Touko 2008 12:31
• Vastaa 

Toki se ikähän nyt voi vähän vaihdella siinä suhteessa kuinka koira aikuistuu...En ole ainakaan vielä edes odottanut "kunnon aikuistumista" meidän jätkältä, iso kun on ja rotikat vissiin vasta 3vuoden jälkeen alkaa olemaan isoa ja viisasta poikaa... Nyt toki huomannut että kiinnostus ja tottelevaisuus valpastunut enemmän, mutta sen mukana tullut myös tuo suurempi kiinnostus niihin naisiin...
Kaikki kelpaa millä ei o palleja... Siispä pois alta myös leikatut uroot!
Minua ei koskaan ole edes yrittänyt...
Ohittamista harjotellaan vieläkin, mutta näyttää jo paremmalta...

• Lähetetty: 22 Touko 2008 18:49
• Vastaa 

Meillä oli murkkuikä n.7kk iästä eteenpäin, kesti melkoisen kauan, ennenkuin helpotti
sillon käytiin kovaa taistoa johtajuudesta ja ihan perusjutut unohtui täysin, ulkoilu oli yhtä temppuilua ja riekkumista, kotona yritettiin nylkyttää ja saada huomiota ulisemalla/murisemalla.
siitä sitten ajankanssa selvittiin - kaikki suht täysjärkisinä.

Nyt on sitten herättänyt ihmetystä muutaman otteeseen Camon käytös kun ulkona ollaan..
uusi "mörkökausiko" tulollaan vain mikä, kun kesken lenkin/ulkona leikkimisen, herra jähmettyy ja "säikähtää" jotain - alkaa vetämään hulluna häntä koipien välissä poispäin (yleensä kotiinpäin).. mikään käsky ei toimi (koiruus ei kuule mitään kun panikoi)..kun pysähtyy ja yrittää rauhoitella, ei tehoa lainkaan..
tällästä "hepulointia" kestää muutaman minuutin, sen jälkeen taas häntä pystyssä jatketaan matkaa.
mikä mahtaa riivata? kellään vastaavaa ongelmaa?
pienempänä kun oli toi mörkökausi, camo pelkäsi tosiaan millon mitäkin, roskapussia, haravaa, bussipysäkin valomainosta etc..
niin, tosiaan, koiralla ikää nyt 1v 10kk.

• Lähetetty: 22 Touko 2008 19:33
• Vastaa 

Kivaa siis meillekin tiedossa.. Alkoiko murkku niinku pikkuhiljaa vai kertarysäyksellä? Ja tuleeko urosten kanssa toimeen aikuisena? Olis niin kiva, että poikakoira säilys "mammanmussukkana" eikä liikaa miehistys.. Mutta ei koskaan voi tietää, mitä tuleman pitää.

• Lähetetty: 22 Touko 2008 20:52
• Vastaa 

murkkuus iski sillon ku salama taivaalta, yhtenä päivänä vaan koira alko uhitella toisille koirille..ja mikä tuli suurempana yllätyksenä, alkoi murahtelemaan myös vastaantuleville ihmisille, tätä ennen se ei siis ikinä ohikulkijoihin juuri huomiota kiinnittänyt, kunnes sitten äkkiä niillekin piti rähistellä.
ihmisille haukkuminen ja uhittelu loppui melko nopeesti (pari, kolmeviikkoa) mutta uroksille rähjääminen ei ole loppunut tänäkään päivänä.
nartut, pennut, leikatut uroot ja vanhat (10+) urokset tämä sulattaa ja niitä sieltää hyvin, mutta nuoret ja aikuiset urokset saavat veren kiehumaan. koiran koollakaan ei ole väliä.
meillä loppuivat säännölliset koirapuistoilut kun camo oli vuoden ikäinen, tappeluiden pelossa.
tästä poikkeuksena tosin täytyy mainita, että sellaiset urokset, joihin camo tutustui ennen "aikuistumista" ovat edelleen kavereita.

• Lähetetty: 23 Touko 2008 12:46
• Vastaa 

Okei.. Meillä näyttäs alkavan niin pikkuhiljaa, että tuskin itsekään huomaan mitään, ennen ku koira on jo ihan mahdoton :P
Eli ei kai muu auta, kun yrittää hankkia monta uroskaveria, jotka se toivon mukaan sulattas vielä aikuisenakin..?
Sitäpaitsi, jos koira muistuttaa omistajaansa, niin paha murkku tiedossa Eipä ole varaa paljon syytellä, kun itse olin 13-v. tyttösenä oikea mamman pirulainen.. Muuten niin kiltti tyttö ja yhtäkkiä muuttui ailahtelevaksi äkäpussiksi, joka ei ollut tyytyväinen mihinkään. Mutta kaipa se koirillakin tasoittuu pahimman jälkeen?
Ja aiheuttaako rajojen tiukentaminen vain lisää vastarintaa?

• Lähetetty: 23 Touko 2008 14:04
• Vastaa 

Kyllä meillä ainakin on vielä säilyny tollasena vauvalellinä vaikka remmin päässä ja kilometrin etäisyydellä on hyvä miehistellä kelle vaan! Ohittaessa ei oikeastaan isottele jos ei toinen alota, joskus murahtelee sille kun ei pääse katsomaan, mutta vauva se silti on...Lepsu kotirotta joka ei uskalla kovin kauas mennä.

Meillä uhmat on ainakin tullu aika yllättäen, varsinkin noi voimakkaat kokeilut, pikkuhiljaa valuneet selvästi havaittavat olen tyssännyt heti ennen alkamista...(ainakin yrittäny...)
Silti on päiviä jolloin mikään ei tahdo onnistua...

• Lähetetty: 26 Touko 2008 17:53
• Vastaa 

Meillä tosiaan selkeesti havaittavissa jonkin sortin uhmaila/mörkökautta/muuten vaan pöllöyttä kun tuo "maaginen" 2v lähestyy.
Eilen nauroin kippurassa kun oltiin iltalenkillä, kuljettiin kerrostalon ohi, jossa alimman kerroksen ikkunat oli maatasossa, asunto oli pimeänä mutta verhoja ei ollut edessä, joten ikkuna peilasi hyvin polulle jota kuljettiin..Camo katteli siinä sitten omaa peilikuvaansa, murahteli, hyppeli ja riekkui..ihmetteli kun peilikuva tekee samaa kun kuljettiin pois ikkunan edestä, piti vielä monta kertaa kääntyä katsomaan talon kulmalle, että josko se "kaveri" tulisi sieltä sittenkin näkyviin.
vastaavaa pöllöilyä tou harrasti pentuna, meitin koira siis taitaa "taantua" kun vanheta pitäis, ja viisastua!

• Lähetetty: 26 Touko 2008 19:03
• Vastaa 

Minä meinasin ainakin Aatun kanssa vääntää jo itkuakin (taisi muutama kyynel tirahtaakin...), kun se oli sellainen terroristiriiviö juuri tuossa puolen vuoden tietämillä. Olikohan se jotain 8-10 kk iän välillä, kun siltä unohtui kaikki käskyt. Ihankuin ei olisi koskaan kuullutkaan esim. sanaa "istu"... kouluttaja sanoi et se tulee kaikille. Pitää vaan sit opetella asiat ns. uudelleen tai muistuttaa niistä vanhoista tavoista. Ei saa antaa periksi tai murkku ottaa jossain välissä vallan. Hermoja tulee kyllä kiristämään! Nyt reilun kahden vuoden iän jälkeen Aatu alkaa olemaan ns. normaali koira... välillä pieniä skitsokohtauksia lukuunottamatta

Kuulin joskus, että vain hullu ottaa itselleen uroskoiran... joskus voisin yhtyä tuohon...

• Lähetetty: 26 Touko 2008 21:03
• Vastaa 

No, mukavaa että meillä hulluillakin on vertaistukea ;)
Eihän sitä muuten kestäis. Pahin on meillä varmaan vielä edessäpäin..

Eilen koirapuistossa Sysi ensinnäkin pelkäsi taas, kun se haukuttiin sen tullessa. En käsitä, miksi haukkuvat koirat ovat sen mielestä jotenkin niin HUI. Vinttikoiriin sille on tullut jokin lievä kammo, vaikka eipä yksikään ole sitä purrut (yrittämistä ei lasketa..).
No, enpä niistä itsekään niin välitä (ovat usein sen verran äkkipikaisia ja itsenäisiä, ettei voi luottaa että tottelisivat omistajaansa..), mutta koiria ne ovat nekin.
Kai se on siksi, kun jokainen tapaamamme vinttikoira on haukkunut Sysille, jotkin yrittäneet astua ja muutenkin ovat sellaisia liehuvia ja muka pelottavia. Sysi ei siis lähenny niitä iloisesti ja mielistellen niinkuin normaalisti, vaan pysyy kaukana, ja jos/kun yrittävät astua, murisee korvat loimussa. Onko tuo siis epävarmuutta vai uhoilua? Minusta näyttää, niin kuin ei uskaltaisi alistua, mutta ei halua niiden luoksekaan, vaan menee piiloon penkin alle tai jalkoihin.
Mutta miksi pitää murista, miksei voisi vaan alistua niinkuin muillekin? Nimittäin pelottaa, että joku äkkipikainen hyökkää kimppuun kun Sysi murisee ja/tai juoksee karkuun.
Myöskään sitä en ymmärrä, että miksi Sysi alistuu selälleen ihan nätisti, kun joku murisee tai on uhoileva, mutta "kilttiä" alistamista, eli uroksen astumismeininkiä se ei siedä, siitä ei siis alistu vaan murisee ja yrittää alta pois. Joko se ei hyväksy sitä, tai ei käsitä sen olevan alistamista?
Eilen kun oli monta vinttaria, Sysi murisi vahingossa nartullekin, kun stressaantui selvästi ahdistelusta. Narttu ei edes tehnyt mitään. Kumma, että ne eivät kuitenkaan ärähtäneet Sysille takaisin, kai tajusivat sen olevan vielä pentu/epävarma? Kutsuin kyllä aina pois.

• Lähetetty: 26 Touko 2008 22:03
• Vastaa 

Lueskelin ihan oona noita juttuja. Olenkohan minä päässyt todellakin ihan mielettömän vähällä? En ole mitään aikaisempaa puolen vuoden-vuoden murkkuikää edes havainnut. Ehkä tämä johtuu siitä, että alkuun koiran kanssa oli todella hankalaa. Nyt Assu lähestyy kahta vuotta ja mitään murkkuikää ei vieläkään ole havaittavissa. Ainoo, mitä tuli ilmi on se, että käytiin pitkästä aikaa puistoilemassa ja hieman järkytyin koiran käytöksestä. Ennen käytiin useammin (nyt matkaa 8km, ennen vajaa 2km) puistoilemassa ja Assu leikki hienosti ja todella innoissaan muiden koirien kanssa. Nyt viime viikolla tuo riehakas hassuttelijani vain nyhjötti miun jalkojen juuressa, eikä olisi halunnut mennä leikkimään ollenkaan. Assu vain seurasi minua joka paikkaan. Ei tuntunut edes huomioivan muita koiria. Öööh. Voisikohan syynä olla se, ettemme ole pitkään aikaan käyneet koirapuistossa, joku ujous/vierastaminen nyt? Tai olisiko tämä joku "oire" murkkuiästä?

• Lähetetty: 27 Touko 2008 20:46
• Vastaa 

Camo: Camo katteli siinä sitten omaa peilikuvaansa, murahteli, hyppeli ja riekkui..ihmetteli kun peilikuva tekee samaa kun kuljettiin pois ikkunan edestä, piti vielä monta kertaa kääntyä katsomaan talon kulmalle, että josko se "kaveri" tulisi sieltä sittenkin näkyviin.

Hih.. hauska tapaus.

• Lähetetty: 28 Touko 2008 14:56
• Vastaa 

Onkos sun koira Ullis narttu?
Nimittäin jotkut sanoo, että uroksilla on voimakkaampi murkku, ja eihän sitä kaikille tule ollenkaan.. Nuoskilla (narttu) oli murkku semmosta, että pentuenergia (jota sillä ei pentunakaan ollut kuin vähän) hävisi ja siitä tuli laiska. Käskytkin meni täten viiveellä korviin ja ois kiinnostanu enemmän nuuskia paikkoja ja tehdä omia juttuja kuin kuunnella mua. Mutta ei se muulla tavalla "murkkuillut", käskyt teki vaan hitaampina.
Sysi näköjään kokeilee rajojaan aina välillä, mutta muulloin on oikein ihana ;) Eiköhän tästä selvitä, jos en anna periksi, ja mikä yhtä tärkeää (mikä Nuoskin murkkuillessa unohtui/en tiennyt): pidetään hauskaa. Nyt jo tällä kerralla ei enää koettanut vetää koirakentälle mennessä, vaan otti nätisti kontaktia. Varmaan vielä joskus kokeilee, mutta ehkä sen kaaliin alkoi mennä, että edelleenkään en hyväksy vetämistä missään määrin koskaan.

• Lähetetty: 28 Touko 2008 18:41
• Vastaa 

Minusta tuntuu, että Epulla oli useampiakin uhmakausia Ja se kokeili melko säännöllisesti, olisiko pomon paikka auki. Kuulin sellaistakin, että rotikoilla tuo kokeileminen ei lopu koskaan kokonaan, mutta varmaankin tämäkin on aika yksilöllistä...ainakin toivon niin Viimeisin uhmaikä Epulla oli tuossa hieman ennen, kun täytti 2 vee. Se oli se pahin... Koitti vaikka ja mitä. Ei ollut korvia päässä ollenkaan, hyppi vasten ja yritti alistaa minuakin, veti hihnassa ja koitti määrätä suunnan ja vauhdin yms. Kamalaa aikaa, mutta en vaihtaisi päivääkään pois
Nyt kun Eppu on jo 2 v 4kk niin on iso poika, eikä enään temppuile / konstaile ja totteleekin hienosti.
En minä muuta keinoa keksinyt silloin uhmakausina, kuin johdonmukaisuutta, periksiantamattomuutta...itseltä, koiraa kohtaan.

• Lähetetty: 28 Touko 2008 19:10 Muokkasi: butter
• Vastaa 

Meillä murkkuillaan (pari päivää 8kk täynnä) juuri, kun pääsi ajattelemaan, että "jes kyllä se tästä!" niin herra päätti alkaa maailman valtiaaksi. Tuli tänään äkkilähtö koirapuistosta. Hane alkoi välittömästi uhittelemaan ainoalle siellä olleelle koiralle ja näytti siltä, että tappelu tulee, parempi vaan lähteä, kun sitä odottaa. Koira oli Hanea huomattavasti suurempi nuori (omistaja sanoi pennuksi)uros rotikka. Viime kerrallakin oli kuulemma ollut jotain kähinää, kun avo käytti yksin koirapuistossa.
Ne asiat mitkä piti olla jo siellä päässä edes jotenkuten katosivat kokonaan ja olen aloitellut taas alusta. Kaikki koirat rähistään hihnassa koosta riippumatta ja heitetään kuonopannankin kanssa suurinpiirtein volttia.
Lasken lenkeillä sujuvasti kymmeneen moneen kertaan ja hengitän syvään

Avoa herra ei tahtoisi totella enää missään asiassa, ruoka ei maistu, mutta vessasta kävellään tyytyväisenä ulos leuka sahanpurussa (puupohjainen kissanhiekka), ihme häntä koipin välissä säntäilyjä, meenpästännesohvalle/sänkyynpyörimäänjaörisemäänmi tässiihensanotte, alampashaukkuatäällärappukäytävässä jne. jne...
Hullu siitä on tullut ja järkyttävän levoton (viime yönä heräilin ihmeellisiin olohuoneesta kuuluviin ulinoihin herra ei sitten halua nukkua yölläkään) päiväs aikaan sisällä kiertelee huoneesta toiseen tekemässä milloin mitäkin pahuutta. Parveke jäähy on nyt sitten kovassa käytössä , kun vessassa on se kiva suuri ruokapaikka.
Ehkä tästä selvitään, ehkä lähetän diktaattorin banaani-laivalla Kiinaan.

• Lähetetty: 28 Touko 2008 19:58
• Vastaa 

Joo... Tuo tuntui olevan jonkinlainen kirous, kun meni ajattelemaan, että nyt on kaikki hyvin. Samantien koissu ei muistanut enään mitään, mitä oli opetettu. Aivan kuin kovalevy olisi tyhjennetty. Mutta sitten kun tuo taas meni vähän ohi niin muisti alkoi palailla pätkittäin Kyllä se monesti otti päähän tosissaan ja pelkäsin jo ajatellekaan, että nyt on hyvä. Kun tuntui, että sitä ei kestänyt edes ajatella, saati sitten sanoa ääneen.
Monet kerrat sai hävetä silmänsä päästä, kun menin sanomaan jollekin, että Eppu on rauhoittunut tms. Ja samassa herra alkoi näyttää konstejaan

• Lähetetty: 28 Touko 2008 21:14
• Vastaa 

Kristiina: Minusta tuntuu, että Epulla oli useampiakin uhmakausia Ja se kokeili melko säännöllisesti, olisiko pomon paikka auki. Kuulin sellaistakin, että rotikoilla tuo kokeileminen ei lopu koskaan kokonaan, mutta varmaankin tämäkin on aika yksilöllistä...ainakin toivon niin
Taitaa olla joo rotikoiden piirre -Kuulostaa meinaan hämmästyttävän tutulta nuo kommentit. Pirusta enkeliksi ja takaisin alle kahden sekunnin No ei viitsi liioitella, että ihan noin tiuhaan, mutta tajuatte varmaan idean. Aatullakin on nyt sitä ikää 2 v. ja melkein 3 kk päälle. Nyt se taas makaa ihan naattina lattialla, kun vähän aikaa sitten hössötettiin naapurin juoksuisten narttujen perään *huokaus*

Kaipa tuo teini-ikä on vähän tapauskohtaistakin tai voiko sanoa rotukohtaista (mixeistä riippuen)

• Lähetetty: 29 Touko 2008 15:45
• Vastaa 

Kyllä juu...En mä ainakaan ole edes vielä olettanut että uhmailut olisivat ohitse. Rotikka saavuttaa ehkä noin 3vuoden iässä sen "kasvunsa" päätöksen ja luultavammin vasta tämän jälkeen käyttäytyminenkin aikuisempaan suuntaan..Noh, eipä kaikki koirat aikuistu välttämättä "koskaan" ja se on minusta mukavaa että tietynlainen elämäniloinen pentumaisuus säilyykin joissain tilanteissa! Kyllähän se elämä olis kamalan tylsää jos koira olisi kovin "normaali" aina...
Meillä ainakin tuo vapaiden huuma saa joskus herran pään niin pyörälle että tässä yksikin kerta juostiin naapureiden kukkapenkit ja kaikki läpeensä sellainen ilme kasvoilla että ihanaa, lällällää, hahhaa, jihuu...Eikä auta vaikka huutais ja maanittelis! sitten mentiin naapurin tädin selän taakse piiloon kun kyllä tiedettiin väärin tehneensä...Senkin...

butter: Avoa herra ei tahtoisi totella enää missään asiassa, ruoka ei maistu, mutta vessasta kävellään tyytyväisenä ulos leuka sahanpurussa (puupohjainen kissanhiekka), ihme häntä koipin välissä säntäilyjä, meenpästännesohvalle/sänkyynpyörimäänjaörisemäänmi tässiihensanotte, alampashaukkuatäällärappukäytävässä jne. jne...
Hullu siitä on tullut ja järkyttävän levoton (viime yönä heräilin ihmeellisiin olohuoneesta kuuluviin ulinoihin herra ei sitten halua nukkua yölläkään) päiväs aikaan sisällä kiertelee huoneesta toiseen tekemässä milloin mitäkin pahuutta. Parveke jäähy on nyt sitten kovassa käytössä , kun vessassa on se kiva suuri ruokapaikka.
Ehkä tästä selvitään, ehkä lähetän diktaattorin banaani-laivalla Kiinaan.

Noita on sitten jälkeenpäin ihana muistella...

• Lähetetty: 29 Touko 2008 15:52
• Vastaa 

Camo: meillä loppuivat säännölliset koirapuistoilut kun camo oli vuoden ikäinen, tappeluiden pelossa.

Taitaa loppua meidänkin koirapuistoilut pian... Edellisten tapahtumien lisäksi tänään läheisiltä rivitaloilta juoksi irtokoira meidän luokse ja oletin, kun oli pienempi ja ystävällinen ettei mitään kummempaa tapahdu, kun omistaja juoksi välittömästi perään ja koirat olivat jo haistelemassa (VIRHE olisi pitänyt häätää koiraa välittömästi kauemmaksi tai sanoa, että tämä voi olla vihainen ja vetää hanea kauemmaksi) Hane sitten rähähti, kun toinen ilmeisesti pääsi pyllyä haistamaan. uros oli nytkin kysymyksessä. Jotenkin hävettää, että se sillä lailla pääsi tekemään ja surettaa että hane ei luultavasti enää tule toimeen sitten kaikkien kanssa. Syytän nyt tästä itseäni ja hanen ensimmäisiä koirapuisto kokemuksia. Kaksi ensimmäistä kertaa meni sillä lailla, että hane alistettiin porukalla nurkkaan ja poika juoksi häntä koipien välissä karkuun. Ajattelin jo silloin, että tämä tästä voi seurata, mutta sivuutin ajatuksen. Tuskimpa, jos yhtäkkiä lakkaa tulemasta toimeen urosten kanssa niin enää tämä asia muuttuukaan?

• Lähetetty: 29 Touko 2008 21:37
• Vastaa 

Höh.. Ootko kokeillut, että heti isottelevista eleistäkin komennat ja menette pois? Meinaan, puiston ulkopuolellakin on hyvä olla jäähyllä, ainakin Sysille on tehonnut.. Välillä kun haukkui/ei tullut luo kunnolla, laitoin jäähylle ja sieltä palattua kummasti kuulovehje toimi paremmin. Heti, kun ei taas totellut >jäähy. Nopeesti sain mm. haukkumisen pois kokonaan (paitsi nyt se on tullut joissain tilanteissa takaisin, kun muut haukkuu tai kun Sysi ei saa kaveria kiinni..). Onneks ei kuitenkaan räksytä, vaan haukahtelee.

• Lähetetty: 29 Touko 2008 22:31
• Vastaa 

Vielä yritetään... En yksin luultavasti uskalla lähteä kyllä enää. Tuli tässä mieleen ettei siellä olisi toisaalta minua puolustanut jännitän kuitenkin tietyn rotuisia koiria jonkin verran (rotikat,sakemannit ja niitä muistuttavat esim.) En enää juuri varsinaisesti pelkää, mutta jännitys on varmasti ollut aistittavissa. Ei selitä kyllä näitä muita tapauksia.
Komennettu kyllä on ja pois tuotu jos ei ole ollut kunnolla. Ennen nyt vaan oli sellaista että hypittiin kaikkien päälle eikä piitattu muitten varoituksista.