Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 10 Syys 2007 19:32
• Vastaa 

Eli minua kiinnostaisi tietää minkälaisia teidän koiranne ovat luonteeltaan. Onko koirallanne kovinkin suuri metsästysvietti? Pystytkö pitämään koiraasi esim. irti pihalla? Käytätkö koiraasi metsällä? Olisi todella kiva kuulla kokemuksia tällaisista seropeista.

• Lähetetty: 10 Syys 2007 20:10
• Vastaa 

Napu on tosi kiltti tytteli (saku/ajokoira). Pentuna ei koskaan purrut meitä, mutta ei kyllä ole mikään sylikoirakaan. Pojan (15v.) on ottanut omakseen, suorastaan jumaloi sitä. Pihalla pysyy, mutta niin paljon en luota, että yksin jättäisin. Napua en anna viedä mettälle.

Edellinen tyttö (saku/ajokoira) oli myös luonteeltaan aivan ihana, täydellinen sylivauva. Alkuun pysyi pihalla, mutta eka mettäreissun jälkeen sen voi unohtaa. Kun Nappi sai eka hajun, niin se oli tosi ajaja. Touhusin itte pihalla ja Nappi oli kytkettynä minuun pitkällä remmillä, eli sen ei tarvinnut nuuhkia pientä alaa, vaan liikkui, kun minä liikuin. Välillä tosin mentiin mahalennolla pitkin nurmea.

Mutta kaiken kaikkiaan ihania kumpikin ja itkin pitkät itkut, kun Napista aikanaan täytyi luopua.

• Lähetetty: 10 Syys 2007 20:39
• Vastaa 

Kiki on ajokoira/labbis. Irti oon pitänyt porukoiden pihassa ja metsissä. Yhden kerran lähti naapurin terassille istumaan ja sillon neuvoteltiin, että lähteekö neiti minun mukaan vai jääkö istumaan terassille. Käänsin selän ja lähdin lopsimaan takaisin porukoiden pihalle ja Kiki tuli tuhatta ja sataa perässä .

Viime viikonloppuna ajo pari koppeloa lentoon, mutta ei minun mielestä suhtautunu niihin yhtään sen erikoisemmin kuin esim. harakkaan. Poikaystävän kanssa ollaan sovittu ettei koiraa yllytetä minkään pupujen tai muiden perään.

Kiki on minusta aikalailla labbismainen, mitä nyt vähän "jurokki" eikä hirveesti kestä jos sen virheitä korjailee. Uimaankaan en sitä kesän aikana saanut ja moni on sanonut että ajokoirat ei yleensä ole kovin innokkaita uimareita. Hirmuisen ihmisystävällinen ja kiltti koira .

• Lähetetty: 11 Syys 2007 12:53
• Vastaa 

Roosa on Kultsi/rotikka+ajokoira. Hyvin innokas kaikkeen liikkuvaan ulkona. Varsinkin isoihin lintuihin ja oraviin. Pysyy kyllä komennon alla irti ollessaan, mutta joskus tietty jos sen suurimman näkee- eli jäniksen- ei käskyt ja huutoni enää korviin ulotu. Siinä vaiheessa roosa on jo hävinnyt jäniksen perään. Tähän asti kyllä tullut pian takaisin, kun jälkiä ei ole vielä hoksannut alkaa nuuskimaan kun pupu näkökentästä häviää. Tarkkana kyllä on aina metsässä ollessaan. Suurin nautinto onkin, kun metsään pääsee juoksentelemaan.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 08:23
• Vastaa 

Kiitoksia vastauksista.
Itselleni otin tuossa reilu viikko sitten Tiuku-nimisen pennun. Tiukussa on dobermannia ja ajokoiraa.
Sitten rupesin tosissani miettimään että mitäs jos Tiukusta tulee ihan ajokoiramainen. Itku tuli kun rupesin miettimään jo tässä vaiheessa että joudunko sen myöhemmin antamaan yhdelle tutulle joka metsästää. Mutta ainakin nämä vastaukset ovat olleet rohkaisevia eikä asia enää niin kamalasti huoleta.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 08:59
• Vastaa 

Voisin vielä hieman kyllä tarkentaa. Tiukussa on siis ainakin dobermannia ja ajokoiraa. Emässä oli jotain muutakin kuin dobberia.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 13:47 Muokkasi: susanna
• Vastaa 

Ihana palleroinen! Ja älä huoli, kyllä noista ajokoiramixeistä on moneen menoon. Yksikin minkä tiesin oli vesikammoinen ja inhosi suuresti kastumista. Ei siitä metsälle ollut kun mieluiten olisi istuskellut nuotion ääressä, kerjäten makkaraa.
Niin ja tervetuloa joukkoon mukaan, kirjoittelehhan lisää millainen koiruus tuosta palleroisesta on kehittymässä.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 16:06
• Vastaa 

Onhan tuo sinun koirasi aika paljon ajokoiran näköinen ainakin pienestä kuvasta katsoen...Suloinen pallero;)Joo siis asiaan..mulla on kanssa sekoitus, jossa emässä labbista ja suomenajokkia ja isä on sitten kultsu..Kyllähän tuo ajokoira meinaa varsinkin metsälenkeillä päätään nostaa ja jäljelle olisi koira kovasti menossa jos vain antaisin mennä...Hyvin kuitenkin pysyy pihassa ja lenkilläkin voi pitää irti.Luonteessa koiralla on mukavaa ajokoiramaista välinpitämättömyyttä, joka ilmenee ettei jokaisesta asiasta tarvitse riehaantua tai stressata.Mukavia hetkiä uuden pikku mixisi kanssa!

• Lähetetty: 12 Syys 2007 22:44
• Vastaa 

Kuulostaa hyvältä! Juu täytyy tässä kirjoitella pikkuhiljaa miten Tiuku kasvaa ja kehittyy. Hassu tyttö se on. Nytkin retkottaa mun yöpöydän alatasolla ( on sen ottanut omaksi paikakseen.. toki laitoin peiton sinne sitten) ja pää roikkuu pahan näköisesti lattialla. Hikottelee kokoajan! Omituinen otus.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 23:08
• Vastaa 

En omista, mutta veljeni kyllä.
Hänen koirassaan on ajokoiraisän lisäksi ainakin bordercollieta ja jotain muuta?.

On mustavalkoinen ajokoira. Siis ihan on ajokoiran kroppa ja koko. Pentu vielä, mutta miusta aika paljon ajokoiran tyylinen, ei mikään sylikoira. Aika paljon hakeutuu omiin oloihinsa, tottelee kun lystää. Vapaana on omalla pihalla. Hyvin ovat erilaisia tän oman ylisosiaalisen tapauksen rinnalla.

Miusta kaikki dobberisekotukset ob aivan mahtavia, sellasen oisin halunnut itellenikin. (entinen oli D/afgaani)

• Lähetetty: 13 Syys 2007 12:17
• Vastaa 

Omassani on suomenajokoiraa ja suomenlapinkoiraa. On aivan ajokoiran näköinen , karva vaan pidempi ja korvat pienemmät. Irti ei voi pitää , muutakuin aidatulla pihalla tai tarhassa , koska lähtee täyttä päätä jos näkee vaikka linnun. Kuuroksi menee eikä tule takas. Eipä tuo minua haittaa vaikka ei voi vapaana pitää , mutta se vaan pelottaa jos sattuu vahingossa pääsemään vapaaksi , että tuleeko takaisin ja jos tulee , niin kuinka monen viikon päästä.
Että en kuitenkaan luota siihen että ei lähde , kun on lähtenyt autotielle pihalta eikä meinannut tulla takasin.

• Lähetetty: 14 Syys 2007 16:44
• Vastaa 

Omassani on suomenajokoiraa, labradorinnoutajaa ja saksanpaimenkoiraa. Mukava ja älykäs koira. Ei juurikaan metsästysviettiä, joten vapaana pidän aika usein.

• Lähetetty: 14 Syys 2007 18:35
• Vastaa 

Jethrostahan löytyy venäjänajokoiraa (isä:venäjänajokoira, emä:mustaterrieri), jota muistuttaa rakenteeltaankin paljon, on myös "ajohaukku" pojalla jota käyttää tilanteissa joissa tuntee olonsa epävarmaksi. Enemmän tuo luonteensa ja käytöksensä puolesta ajokoiraa muistuttaa. Jethro on ajanut kaksi kertaa oravan puuhun mutta kun minä aloin nauramaan sille jätti tuo mokoman puuhan siihen. Lintuja kyttää hihnassa mutta irti ollessa jättää rauhaan, kissankaan perään ei tuo uskaltautunut.se sähisi niin kovasti. Metsässä käydään päivittäin mutta metsälle tuo ei koskaan tule pääsemään. Irti pidän oikeastaan aina kun on mahdollista, vähintään kerran päivässä menemme niin että irti pääsee. Luoksetuloa olen ehdollistanut koirapillille ja käskysanalle tule. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia, saapi nähdä kuinka käy nyt kun Jethrolla on mörköikä... ;)

• Lähetetty: 23 Syys 2007 00:08
• Vastaa 

Yksi näistä on kokonaan ajokki, tosin kennelliiton mukaan sekarotuinen kun paperiton piski kuitenkin kyseessä Mutta siis ajokoiran luonne on kuin ajokoiralla 8D

• Lähetetty: 17 Loka 2007 01:44
• Vastaa 

Meillä on puolivuotias labbis-ajokoiratyttö Mimmi. Mökillä on ollut irti mutta karkaa nopeasti naapurin mökille varsinkin sinne missä on bokseriuros. Nyt olen pitänyt metsässä vähän jo irti, kun ei näy muita koiria eikä ihmisiä lähellä. Nenä kiinni maassa painaa eteenpäin,mutta antaa kyllä kiinni ja tulee takaisin kun huutaa. En kyllä tiedä vielä mitä sitten käy jos näkee jäniksen...?? Luonteeltaan Mimmi on aivan ihana ja lapsirakas, hieman arka koville äänille ja oudon näköisille asioille. Eikä hauku turhaan! Ja oppii helposti !

• Lähetetty: 17 Loka 2007 21:40
• Vastaa 

Missähän vaiheessa se karkailu alkaa jos on karatakseen? Kikillä ikää nyt vähän yli 8kk ja edelleenkin seuraa tarkkaan missä minä kuljen. Hetkeksi saattaa jonkun hajun viemänä käydä kauempana, mutta näköetäisyyden päässä pysyttelee kokoajan.

• Lähetetty: 18 Loka 2007 08:46
• Vastaa 

Tietysti murkkuikä on mahdollinen kausi jolloin koira lähtee omille teilleen, yrittää itsenästyä, mutta en usko että se on sen tarkemmin ikään sidottu. Jos jokin laukaisee vietin, tuoreet rusakon jäljet tai vaikkapa suoraan nenän alta lähtevä rusakko, kissa, orava yms. niin silloin se on yleensä menoa. Kiki ei varmaan vielä tiedä mitä se haju tarkoittaa joten ei sen takia lähde kauemmas. Jos Kiki kyttää tarkasti liikkeitäsi kannattaa varmaan opettaa sille että kun se saa hajun, ottaa se se sinuun kontaktia. Palkitse se aina tästä. Siihen kuinka tuo tapahtuu löytyy aika hyvät vinkit kirjasta Koiran kontakti koulutus. (tai vastaava, nimi ja kirjailija löytyvät tuolta kirjaketjusta)

• Lähetetty: 18 Loka 2007 11:38
• Vastaa 

Pitääpäs kaivella se kirja esille. Muistelinkin, että siinä jonkun näköinen ohje oli. Eipä siitä mitään vaaraa olisi, vaikka kävisikin pupua vähän ajamassa.

• Lähetetty: 19 Marras 2007 16:56
• Vastaa 

Nyt viimepäivinä on kyllä pientä ongelmaa nostanut nämä citypuput joita iltahämärissä täällä loikkii. Eilenkin olin liukastua ja koira pääsi irti pupun perään. Pakko oli päästää hihnasta irti kun muutoin olisi kyllä voinut katketa jokin osa. Niin nopeasti tilanne meni eteenpäin. Onneksi ei yhtään autoa tullut sillähetkellä vastaan, talon vieressä kun on x- risteys joissa todella huonosti näkee kaikkiin suuntiin, kun kääntyvät samalla. Roosakaan ei pitkälle kerennyt juosta, jäi hajuja nuuskimaan naapuriomakotitalon pihalle! Kyllä siinä taas sai kokea pari sydämmen lyöntiä väliin lyömättä, kun niin säikähdin.

• Lähetetty: 11 Joulu 2007 17:01
• Vastaa 

Meillä kummassakin uros koirassa ajokoiraa puoliksi, vanhempaa Rexiä emme edes opettaneet pysymään pihassa, joten se tahtoo aina lähteä metsään. Mutta nuorimmainen Taker opetettiin ihan pienestä (puoli vuotiaasta) asti pysymään pihassa ja tottelemaan pillin vihellystä, ei ole ollut paljon ongelmia. Mutta sitten kun oikeasti Takerin kanssa metsälle lähtee ja ottaa aseen mukaan niin kyllä herra lähtee kuin tykin suusta metsään. :-D

• Lähetetty: 12 Joulu 2007 14:49
• Vastaa 

^ Meilläkin on kaikki koirat oppineet tuohon, että vaan tietyt tavarat kun on mukana niin ollaan metsälle menossa ja muuten pysyttelevät lähistöllä. Eiköhän tuo Kikikin opi, että mamman kanssa vaan haistellaan kukkasia

• Lähetetty: 19 Joulu 2007 22:40
• Vastaa 

Siis miten koiranne käyttäytyy kun näkevät ja haistavat jäniksen?

Minun koira ei ole ajokoiraristeytys, mutta jänisviettiä on silti sen verran, että jäniksen nähdessään tottelee vaihtelevalla menestyksellä vapaana. Eli joskus ei lähde, jos ehdin huomata mutta jos en, lähtee ja lujaa ja tulee takasin vasta 5-15 minuutin päästä. Ja on hepulissa sen jälkeenkin, vaikka mitän tekisin niin koiralla on vain ajatus "hitsi kun se pääsi karkuun, SEURAAVAN kerran mä saan sen! Hetkinen, onko Tuo JÄNIS!!"

Ottaa hermoon tuo jänisvietti, kun muuten voisin luottaa koiraan täysin..Muuten tottelee eikä lähde minkään muun perään kuin pupun..Mikäköhän siihen auttaa..?

• Lähetetty: 20 Joulu 2007 10:32
• Vastaa 

Minun Topissa, suomenpystykorvaa, luultavasti jotain ajokoiraa..

Topia ei pysty pitämään pihalla tai missään vapaana, ottaa hajun tai jonkun muun kiinnostavan kohteen ja pinkaisee samantien karkuun.. ja Muutenkin luonteeltaan aika suojelevainen, Vieraiden ei kannata tulla sisälle ennen koputtamista.

• Lähetetty: 24 Huhti 2008 09:43
• Vastaa 

Meillä koirassa luultavasti ajokoiraa karhukoiran lisäksi. Metsästysviettiä on, mutta pihassa pysyy.
Jos lähtee kauemmas metsään tai suolle koiraa juoksuttaa, niin yleensä hajujen perässä menee, mutta tietyin väliajoin tarkistaa missä minä olen. Kaikki lentävät isommat linnut yleensä suon yllä, niin niitä koira yrittää tavoittaa ja kuurksi tulee tosiaankin, jos jäniksen huomaa, mutta yleensä ei niitä huomaa. Mutta pihassa pysyy moitteitta, tien päässä asun ja lapsivilkas tie, aina tekis mieli lähteä leikkii niiden lapsien kanssa, mutta komennosta tulee takaisin.

• Lähetetty: 26 Kesä 2008 13:27 Muokkasi: Dori
• Vastaa 

Mulla oli joskus rescue-seropi, jossa oli puolet lapukkaa ja puolet suomenajokoiraa. Uros tuli mulle 11kk:n ikäisenä, joten en tiedä, olisiko elämämme ollut helpompaa ilman sen menneisyyttä.

Santtu oli maailman kiltein olento. Sillä oli sydän puhdasta kultaa ja se rakasti ihan kaikkia. (Ei aina raukka tajunnut, ettei kaikki rakasta sitä takaisin. )
Ajovietti oli sen verran voimakas, että pidin sen aitaamattomalla alueella aina kiinni. Pupun nähdessään se jäi tuijottamaan töpöhäntää ihan hiljaa. Melkein kuuli, kun sen päässä naksahti. Sit alkoi hirveä tempominen ja kiljuminen. Koira oli ihan hädissään, kun tyhmä emäntä ei tajunnut, että saalis pääsee pakoon, jos häntä ei lasketa irti. Muutama pupu onnistuttiin koulutuksen avulla ohittamaan ilman suurempaa showta.

Santun oppimisen suhteen herkkyyskaudet olivat ohi sen tullessa meille. Kaikki oppiminen vaati hirmuisen määrän toistoja ja tassusta pitäen näyttämistä. Palkkioksi riitti pelkkä pään taputus ja "Hyvä poika". Kehut saivat sen silmät loistamaan tähtien lailla. Raukka ei aina edes tiennyt, mitä oli tehnyt. Sille oli vaan pääasia olla "Hyvä poika". Kerran opittuaan se toimi miltei pomminvarmasti tilanteesta riippumatta. Ja näytti aina yhtä ylpeältä, kun teki työtä käskettyä. Rinta rottingilla ja vakava ilme koirankasvoillaan se odotti saavansa kuulla, kuinka "Hyvä poika" se oli.

Kaunis Santtu jäi auton alle ollessaan 4-vuotias. Se pääsi livahtamaan koirapuistosta eikä jostain syystä tullut takaisin kutsuttaessa. Sitä tarvittiin kai enkeliksi. Sellainen se oli täällä maan päälläkin. Jotenkin liian hyvä ja naiivi. Aina iloinen ja onnellinen, vaik olis puukkoja satanu taivaalta.
Jäi vain ikuinen ikävä... ja jossittelu.

• Lähetetty: 14 Elo 2008 10:17
• Vastaa 

täältä löytyy ajokoiran puolikas jota voi pitää irti ihan huoletta irti tulee käskystä luokse vaikka kesken ajon.Miehen vanhemmat on aikoinaan kasvattanu ajokoiria ja tiesvät kertoa että ajokoiran pitäisi kyetä käskystä lopettamaan ajo mikäli on kuulo etäisyydellä

• Lähetetty: 27 Joulu 2008 17:47
• Vastaa 

hennna: Eipä siitä mitään vaaraa olisi, vaikka kävisikin pupua vähän ajamassa.
Onhan siinä montakin vaaraa, jos koira lähtee jäniksen perässä viuhtomaan. Jos on ajovietti, niin silloin sellainen koira ei kuule eikä näe mitään, vaan pää asia on jänis, eikä emäntä tai isäntä. Vaarana on autot, jos maantie on lähellä. Meillä täällä on vielä sudet vaarana, ovat monta koiraa pistäneet poskeena metsäseuduilla. Jos on vielä sen luonteinen koira, joka ei helposti anna vapaana ollessaan itseään ottaa kiinni, saat päivän etsiä koiraasi ympäri korpia. Kokemusta on, kun koirani on Beaclen ja sileäkarvaisen mäyräkoiran risteymä, ja riistavietti valtava.

• Lähetetty: 28 Joulu 2008 12:48
• Vastaa 

^ Tarkoitin viestissäni, että Kikin jäniksen ajaminen ei olisi vaarallista.

• Lähetetty: 13 Tammi 2009 21:38
• Vastaa 

Meillä on kaksi koiraa, joissa molemmissa dreeveriä. Toinen on yleensä juoksunarussa, sitä ei voi pitää vapaana, koska lähtee heti hajujen perään. Toinen voi olla vapaana pihassa, eikä sillä ole juurikaan metsästysviettiä, lähtee kyllä perään jos esim. jäniksen näkee.

• Lähetetty: 14 Tammi 2009 10:17
• Vastaa 

Meidän Netta on ajokoiramix (norjanharmaahirvikoira/beagle/???).
Aivan ihana luonne! Sisällä on ihan hiljainen, ei hauku edes ovikelloa. Joskus leikin yhteydessa saattaa haukahtaa, mutta muuten ei kyllä koskaan. Asutaan kerrostalossa niin tämä on ollut tosi positiivinen juttu, ettei naapureilta tule sanottavaa.
Todellinen sylivauva, tulee aina viereen sohvalle ja öisin nukkuu meidän välissä
Netta on nyt vuoden ikäinen, eikä enää kovin hirveästi pyydä leikkimään, tykkää enemmän loikoilla ja tuijotella ikkunasta pihalle. Kyllä se kuitenkin lähtee innolla leikkiin mukaan jos itse tekee aloitteen, varsinkin tykkää avokin kanssa painia sängyllä! Kaikista aktiovintileluista tykkää myös.
Ulkona Neppis on ihan elementissään ja vetää välillä aika paljon kun on kiire nähdä mahdollisimman paljon. Edistystä tässä on kuitenkin tullut tosi paljon siihen nähen kun Netta tuli meille 8kk:n iässä.
Ulkona kyttäilee kaikkea liikkuvaa eli metsästysviettiä löytyy kyllä.
On ollut meidän mukana mökillä ja lähtenyt pari kertaa omille max. puolen tunnin tutkimusreissuilleen. Lähtiessä ollaan oltu pihalla, mutta ei ole kuunnellut yhtään kun huudettiin tulemaan takaisin...
Mutta jos sen kanssa lähtee metsälenkille niin silloin pysyy melko lähellä eikä lähde omille teilleen.
Täällä kaupungissa käydään sitten koirapuistossa sitä juoksuttamassa, siitä Netta nauttii tosi paljon!
Ei ole koskaan ollut kellekkään tai millekkään aggressiivinen, aina tosi lupsakka ja tykkää kaikista ihmisistä ja koirista.
Aivan täydellinen koira ainakin meille