Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 25 Elo 2007 20:17 Muokkasi: Poju hauva
• Vastaa 

En ole ihan varma että oliko tästä aihetta jo mutta mitä kautta löysit oman koiranpentusi tai aikuisen seropisi ?

Apulassa näitä näkee, mutta en tiedä uskaltaako sieltä sitten edes hankkia, mistähän sen näistä erottaa että ei ihan virhe ostoa olisi tekemässä

• Lähetetty: 25 Elo 2007 20:22
• Vastaa 

Minä löysin Karan ihan apulan sivuilta. Eihän se ilmoitus juuri mitään kerro, mutta sitten kun soittelin niin kyselin paljon. Varmistin ainakin sen, että ei ole tehtailusta kyse, ja mitä itse pidin tärkeänä oli, ettei pentuja annettu ihan jokaiselle kysyjälle, vaan oltiin kiinnostuneita, millaiseen kotiin pentu tulee.

• Lähetetty: 25 Elo 2007 20:28 Muokkasi: Poju hauva
• Vastaa 

Osasiko myyjä kertoa pennusta esimerkiksi millainen siitä tulee isona? mieheni sanoi juuri, että ihan hakuammuntaa ottaa seropi, mutta jos oikein hyvä löytyisi...

• Lähetetty: 25 Elo 2007 20:29
• Vastaa 

Täällä on menossa valmis keskustelu ainakin noitten hintojen saralta.

• Lähetetty: 25 Elo 2007 20:32 Muokkasi: susanna
• Vastaa 

Kaverini perhetutuilta pennun hain. Kun häneltä pennuista kuulin. Ihanteellistahan olisi jos molemmat vanhemmat olisi nähtävillä. Ainakin emä pitää saada nähdä kun pentua valitsee. Emästä kun ainakin saa edes jonkinlaista vertailua millaisia pennuista voi myös tulla.

• Lähetetty: 25 Elo 2007 20:41 Muokkasi: Poju hauva
• Vastaa 

Poistin tuosta tuon alun, missä kysyin hinnasta...kiitos nyt alkuun jo vastauksista ja lisää toivon

• Lähetetty: 25 Elo 2007 21:16 Muokkasi: hennna
• Vastaa 

No Kiki otettiin miehen kaverilta.. Ite en kyllä uskaltais ottaa sekarotusta tuntemattomalta, juuri tuon pentutehtailun takia ja sen kun ei saa mitään takuita minkälainen pennusta tulee. Varsinkin jos kyseessä on kahden sekarotusen risteytyksestä.. ja muutenkin itse pidän vähän "hämärinä" sekarotuisten myyjiä.

Ensimmäinen koirani hankittiin kasvattajalta, jota suositeltiin useammalta taholta. Kasvattaja oli valinnut meille valmiiksi sopivan pennun ja pentua piti käydä muutamaan otteeseen katsomassa, saatiin nähdä emo ja isä (emon pentuhuone myös) ja useampia tunteja viivyttiin aina pentuja katsomassa. Kasvattaja myös kertoi tarkkaan pennuista ja antoi kirjalliset hyvät ohjeet. Piti myös yhteyttä meihin, kun koira oli jo yli 5 vuotias. Hantta maksoi markka aikaan 3500mk.

Peku taas tuli meille vähän hassusti, koska sen piti alunperin mennä isän metsästyskaverille, joka ei pystynyt Pekua kuitenkaan ottamaan. Tyyppi halusi kuitenkin koiran samalle metsästysseuralle, joten Peku tuli sitten sitä kautta meille. Koira oli kyllä äärettömän hyvästä suvusta ja kasvattaja, jolta koira sitten haettiin oli erittäin innostunut kertomaan kaikkea koirasta ja hänenkin luona viivyttiin hakureissulle useampi tunti, koska rotu oli meille ihan uusi. Koirasta maksettiin metsästystulosten perusteella pari sataa euroa eli siis ostaessa ei maksanut mitään.

• Lähetetty: 25 Elo 2007 22:10
• Vastaa 

Minä etsiskelin sopivaa useita kuukausia. Kriteerit oli, että koirassa olevat rodut pitää olla tiedossa, ja niiden pitää olla PK-rotuja, ja eri rotuja mahdollisimman vähän ja keskenään samankaltaisia. Ilmoituksissa kuitenkin enimmäkseen oli niitä, joissa isästä ei ollut mitään tietoa, tai sitten oli suomenajokoiraa tai pystykoravaa, jotka ei ihan mun juttu ole.
Soitin parillekkin myyjälle, joissa oli jotain outoa, jäi pentu ostamatta. Jolta ostin järjesti pentujen isän paikalle, vaikka ei hänen koira ollutkaan, sain rauhassa katsella pentuja ja valita sopivimman. Myyjä kyseli minun kokemusta koirista ja minä kyselin hänen, melko suoraan kysyin myös, että mitenkäs nämä pennut pääsi syntymään, tarkoituksella vai ei, ja monennetko pennut emälle olivat, ainahan toki on mahdollista että valehdellaan, mutta uskoisin olevani sen verran hyvä ihmistuntija, että huomaisin. Pennuista huomasi kyllä, että hyvin oli pidetty, emä oli väsynyt, mutta kovan urakanhan se oli tehnyt, mutta selvästi hyvin hoidettu. Olisin varmasti jättänyt pennun sinne, jos yhtään olisi tullut tunne, että kaikki ei ole kohdallaan.

• Lähetetty: 25 Elo 2007 22:49
• Vastaa 

No mutta hienoa Ame, noin sen kuuluukin olla

Voin häpeäkseni kertoa että ensimmäinen oma koirani oli hevostilalla kasvatettu, ja pennuille ei oltu yhtikäs mitään opetettu, emä oli nähtävissä tarhassa ja isästä ei paremmin tietoa mutta tosi monta rotua ilmeisesti. Tämä koira olisi tarvinnut kokeneen omistajan ja olimme aloittelijoita silloin noin kymmenisen vuotta sitten joten puolivuotiaana oli pakko viedä tarhalle ku ei enää pärjätty.

• Lähetetty: 26 Elo 2007 11:36
• Vastaa 

Joo, pentutehtailua pitää boikotoida, mutta edelleen maalla syntyy vahinkopentueita ihan normaaleille kunnollisille ihmisille.

• Lähetetty: 26 Elo 2007 11:43
• Vastaa 

Zera löytyi Keltaisenpörssin ilmoituksen perusteella. Ilmoitettiin, että olisi sakemanni/rotikka/labukka-mix pentuja hp. 50€. Rodut mielltytti ja kun pentukuume oli kova niin soitin ja varasin samalla nartun, niitä olikin vain kaksi jäljellä. Paikka oli ilmeisesti joku vanha maatila Viitasaaren peräkorvessa, olisivat luovuttaneet pennun jo 4-viikkoisena. Mulle tuli silloin tekstiviesti, että pennun voisi hakea. Hain kuitenkin vasta kun ikää oli 5,5-viikkoa. Kahdesta nartusta sain valita ja päädyin juuri Zeraan avoimuuden perusteella. Pentu oli todella rohkea ja nuoli minun naamaani. Oli myös näistä kahdesta nartusta se suurempi.

Mishka taas tuli minulle ihan sattumalta. Tuttu rekkakuski oli löytäny Pietarin metroasemalta ja oli Suomen läpi kuskaamassa kotimaahansa Hollantiin. Olisi vienyt jollekin koiratarhalle, jos uutta omistajaa ei olisi matkalla löytynyt. Minähän sen sitten otin ja ajattelin etsiväni pennulle hyvän kodin. Mullehan se sitten jäi.

• Lähetetty: 27 Elo 2007 07:35
• Vastaa 

Meidän piti päästää edellinen koiramme sateenkaarisillalle helmikuussa 2007. Olin murheen murtamana töissä (diapamin voimalla) ja sain kuulla ihanilta oppilailtani, että "siskon tiibetinmastiffi teki pennut just tällä viikolla...ota Mari siitä koiranpentu itelles". No aluks olin hieman epäluuloinen, kun ei pahemmin ollut kokemusta seropeista enkä ollu tiibetinmastiffia ikinä nähnytkään. Pentueen isä oli sitten rotuna tutumpi bordercollie, joten otin yhteyttä. Ja siitähän sitten alkoi ääääääärimmäisen pitkä odotusaika. Luettiin avokin kanssa hirveet määrät tietoa seropeista, tibetaanareista, bordereista, koiranpennuista jne...kateltiin kuvia netistä...ja ootettiin...ja ootettiin...ja sitten vihdoinkin käytiin hakemassa oma karvapallero kotiin ja nyt ollaan maailman onnellisimpia seropin omistajia

• Lähetetty: 27 Elo 2007 08:16
• Vastaa 

Meillä oli lehti-ilmoitus, jonka perusteella meille soitettiin.

• Lähetetty: 27 Elo 2007 13:36
• Vastaa 

Kiva löyty Apulasta. Maalla syntynyt vahinkopentue luulisin. Eipä tullut kauheasti taustoja tutkittua, mikä on varmaan monen mielestä paha moka, mutta hyvä koira saatiin. Ja Kiva on syntynyt 18.5.2007. Vaalan veneheitossa mikäli joku tietää sisaruksia.

• Lähetetty: 5 Syys 2007 14:49
• Vastaa 

Munkin Nemi löytyi Apulan sivuilta.

• Lähetetty: 5 Syys 2007 15:17
• Vastaa 

Rekku rescuen nettisivuilta on meidän pötkylä bongattu!

• Lähetetty: 6 Syys 2007 12:21 Muokkasi: Tanya
• Vastaa 

Pennun ostossa kannattaa olla äärimmäisen tarkka.

Toisen koirani sain ilmaiseksi,toisesta maksoin 250 euroa ja jälkeenpäin selvisi että nainen on pennuttanut koirani emää ja yhtä toista koiraa(jolla oli silmissä joku sairaus.
ainakin tätä minun koirani emää kolmesti(koira oli sekarotuinen jolla oli purentavika).Vasta jälkeenpäin sain tietää että pennut oli tahalleen teetetty ja vieläpä sairailla koirilla

Itse olen seuraavan koirani hommaamassa näin(rotukoira)...meen katsomaan nyt tulevana maanantaina kasvattajaa ja hänen koiriaan,kasvattaa siis kyseistä rotua ja kotoota löytyy neljä koiraa...Kasvattaja asuu muutaman kilometrin päässä ja hänen pien-kasvattamistyötä ja koiria on moni kehunut.Hänen koiransa on todella hyvin menestyneitä näyttelyissä ja on muutama muotovaliokin..Koirilla harrastetaan myös jatkuavsti ja hyvin pärjäävät harrastuksissaan.
Vaikka en ole koiraa ottamassa vielä,otamme sen näillä näkymin ensi keväällä..Minulla on siis aikaa miettiä paljon!
Tutustun kasvattajaan ja katson synkkaako jotta jatkossa mahd.pennun oton jälkeen olisi helppo pitää yhteyttä ..

Jos itse ostaisin sekarotuisen koiran kiinnittäisen huomiota näihin asioihin
*pennun asuinolot,ympäristö?
*pennun kunto?
*madotus,sirutus?
*millaiset vanhemmat,onko vanhempia luonnetestattu/kuvattu/onko niillä kenties harrastettu jotain?
luoteet??molemmat oltava nähtävillä!
*rodut?
*hinta?
*vahinkopennut vai tarkoituksella teetetyt?
*mahdollinen sirutus?
*vanhempien mahdolliset sairaudet?

Näihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota mun mielestäni....

• Lähetetty: 7 Syys 2007 17:45
• Vastaa 

Luulin jo vastanneeni tähän ketjuun, mutta en näköjään ollutkaan vastannut.

Meidän Kisu löytyi Apulasta. Sieltä lueskelen ilmoituksia edelleen ja haaveilen seuraavasta pennusta Noh, jos nyt ei vähään aikaan kuitenkaan meille uutta pentua.

• Lähetetty: 11 Syys 2007 21:47
• Vastaa 

Onkohan rekku rescuessa pentuja ja tiiättekö saisko tuolta eestin koiratarhalta mukaan pennun, jos onnistuisi lähteä sinnepäin? tai uskaltaako sieltä edes ottaa?

Mä oon huomannut, että aika usein taitaa tulla:
-rekku rescuen kautta
- pelastetaan koirat ry:stä
- keltaisesta pörssistä
- lemmikkipalstojen apulasta
- tuttavalta tai vähän kuin vahingossa

Tuleeko kellään mieleen muita paikkoja?

• Lähetetty: 11 Syys 2007 23:04
• Vastaa 

Virosta tuoduissa koirissa on useimmin tarttuvia tauteja kuin suomalaisissa koirissa. Myöskin vähän eettisesti epäilyttävää ottaa sieltä, koska (jotkut) virolaiset teettävät tahallaan pentuja ja myyvät niitä sitten suomalaisten "pelastettavaksi" tänne.

• Lähetetty: 11 Syys 2007 23:13 Muokkasi: Poju hauva
• Vastaa 

No hyi, voisiko noin olla, kumminkin kun sivuja selailin niin aika monet on aikuisia koiria ja eiväthän nämä virolaiset tietääkseni hyödy siitä mitenkään.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 07:40
• Vastaa 

No varmaan osa on niitä, että on otettu koira ja kun se on kasvanut isoksi niin sitten viety tarhalle. Mutta tarhathan on periaatteessa pelkästään suomalaisille mainostettuja, että ottakaa ja pelastakaa tämä kärsinyt koira. Ei tietysti kaikki, mutta siellä sellaisia on. Helsingin eläinsairaalalta sanoivat tuon tautiriskin olevan suurempi siellä.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 09:03
• Vastaa 

Minä hain Tiukun eläinten turvakodista.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 09:17 Muokkasi: Poju hauva
• Vastaa 

Tietääkseni on monet näistä koirista saanut kodin siellä Virossakin ja ainahan se tautiriski on isompi kun viedään eläin maasta toiseen, toi on kyllä varmaan täällä suomessakin ihan yhtä yleistä että koirasta jotkut luopuu aikuisena kun joko ei pärjää sen kanssa tai kiinnostus lopahtanut.
Vähän samallalailla oli Pojulla, kun sen meille otin ja koulutin uudestaan,
- - - - - -

Ompas Tiuku söpö tuossa kuvassa, näyttää ihan pennulta kiva nimi muutes

• Lähetetty: 12 Syys 2007 10:35
• Vastaa 

Kiitos!

Tiuku onkin ihan vauva vasta, reilu 9-viikkoinen pallero!

• Lähetetty: 12 Syys 2007 11:12
• Vastaa 

Virosta tuoduissa koirissa on useimmin tarttuvia tauteja kuin suomalaisissa koirissa. Myöskin vähän eettisesti epäilyttävää ottaa sieltä, koska (jotkut) virolaiset teettävät tahallaan pentuja ja myyvät niitä sitten suomalaisten "pelastettavaksi" tänne.

Virosta tuodut koirat ovat kaikki tunnistusmerkitty, niille on annettu raivotautirokotus sekä yhdistelmärokotus, käsittely ekinokokkoosia vastaan, ne ovat saaneet matokuurit sekä ulkoloishäädöt, sekä niillä on eu-passi mistä nämä kaikki toimenpiteet käyvät ilmi.
Tarhat eivätkä tarhalta tuodut koirat tue pentutehtailua millään lailla, koska tarhat eivät osta koiria.
Myöskään yhdistykset eivät myy koiria, vaan kulukorvaus kattaa koiralle tehdyt toimenpiteet.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 11:20 Muokkasi: hennna
• Vastaa 

Helsingin eläinsairaalalta ainakin sanottiin että taudit yleistyivät samalla, kun virosta alettiin tuomaan koiria.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että suomalaiset ihan turhaa hyvyyttään yrittää muiden maiden koiria pelastaa, kun omassakin maassa on kotia kaipaavia...

// aika karuja kohtaloita kieltämättä nuilla rekku rescuen koirilla. esim. tuo että emäntä luopuu avopuolison allergian vuoksi koirasta. saattaa ketuttaa jos myöhemmässä vaiheessa tulee ero.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 11:45
• Vastaa 

Miksi auttamisenkin pitäisi olla sidoksissa valtionrajoihin? Rekku Rescuekin auttaa sekä suomalaisia että virolaisia eläimiä. Kyllä, suomessakin on kotia kaipaavia, mutta huomattavasti pienemmässä määrin, eivätkä eläimet juoskentele pitkin katuja ihmisten rääkättävinä ja lisääntymässä ristiin rastiin talvipakkasillakin.

• Lähetetty: 12 Syys 2007 12:03
• Vastaa 

Shaya sanoikin jo kaikki mitä olisin saattanut itsekin tässä vastata

• Lähetetty: 12 Syys 2007 15:19
• Vastaa 

Tuossa on vaan se huonopuoli, että se joka haluaa koirasta eroon voi ajatella että "ihan sama jättää koira laatikossa tähän tielle, kyllä ne rekkurescuen porukat sen löytää" tai "kyllä minä voin ottaa koiranpennun, kun se on iso voin viedä sen tuonne tarhalle, kyllä ne siellä auttaa" tai "ei minun kannata leikkuuttaa omaa kissaani, koska voin aina viedä nuo pennut löytöeläinkodille".

Minä ainakin kannattaisin tiukempaa lakia ja rangaistuksia.