Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 28 Heinä 2007 11:15
• Vastaa 

Elikkäs mun 5kk penska on keksinyt uuden jutun. Hirmu viisas koira tuntuu olevan ja oppii helposti ja tottelee yleensä, mutta nyt sen päähän on tullut ihan uuden uutukainen tooooosi "hauska leikki". Kun ollaan ulkona (Tessa vapaana melkeen aina), niin hän päättää että ei anna ottaa itseään kiinni, siis että kun on aika esim mennä kotiovesta sisään ni hän päättääkin lähteä juoksee rundii nurmikolle ja ehkä vielä käy vähän tönäisemässäkin mua niin että koskettaa, mutta niin nopee että en saa kiinni.
Ensin vihastuin hurjasti ja yritin napata kiinni, mutta eihän se onnistu ku nopea tuo jo on..
Nyt sitten olen alkanut tekee niin että menen vain kotiin ja katson ikkunasta (niin ettei pentu huomaa) sen puuhia, ei mene todellakaan kauaakaan ennen kuin kakara on oven takana istumassa ja odottamassa että mamma tulis avaa oven.
Tänään viellä pyysin poikystävää (kuulostaa varmaan naurettavalta) vähän murisee ikkunasta, pellästyi tuo koira kyllä sitä ja hätääntyikin ehkä hieman..

Mutta mikä siis on oikea toimintatapa? Mitä sinä tekisit?
Pentu on muuten todella rauhallinen, mutta joskus hän saa näitä hormokohtauksia, ja ei siis aina kun ollaan ulkona, vain ehkä kerran päivässä tms..

• Lähetetty: 28 Heinä 2007 11:36
• Vastaa 

Nyt sitten olen alkanut tekee niin että menen vain kotiin ja katson ikkunasta (niin ettei pentu huomaa) sen puuhia, ei mene todellakaan kauaakaan ennen kuin kakara on oven takana istumassa ja odottamassa että mamma tulis avaa oven

Tää on varmaan just se oikea toimintatapa, kun teillä pystyy turvallisesti noin tekemään. Meillä taas Kisu 10 kk on keksinyt viime viikkoina saman leikin. Meillä ei oo omaa pihaa, vaan yleensä aina rannalla, kun käydään Kisua uittamassa niin se alottaa tuon. Siellä kun ei oikeen voi tehdä noin, että lähtee vaan pois ja jättää koiran sinne... Mites tuossa pitäisi toimia. Poispäin oon kävellyt ja yrittänyt mennä pusikon taa piiloon tmv. mutta ei se oo tuosta hätääntynyt eikä lähtenyt perään, saattanut esim. mennä rauhassa takasin uimaan itsekseen.

• Lähetetty: 28 Heinä 2007 21:15
• Vastaa 

Huomaako Kisu aina lähtösi? Kiki teki tuota myös joskus, mutta kokeilin sitten niin että sanoin ensin jotain tyyliin "nyt mamma lähtee, hei vaan sitten", jolloin koira kääntyy katsomaan ja sitten lähden juoksemaan pois päin ja hyppään jonnekin kuusen taakse piiloon. Ainakin Kiki lähtee siinä vaiheessa hirmu kyytiä perään .

• Lähetetty: 29 Heinä 2007 19:14
• Vastaa 

Oon yrittänyt noinkin, että sanon, että lähden nyt ja heippa. Mutta joskus se katsoo ja joskus ei kuuntele ollenkaan... siltikään se ei tule perään.

• Lähetetty: 30 Heinä 2007 13:25 Muokkasi: Dori
• Vastaa 

Heh. Murrosikäinen koira siis. Meillä on myös.

Koikkeri-pojun murkkuoireet alkoi reilu kuukausi sitten. Se on nyt 9kk:n ikäinen ja kokeilee kaikkea. Mutta mistäpä sitä tietää mitä saa tehdä elämässä, jos ei joskus kokeile. Mitäpä, jos onkin vaihtoehtona tehdä mitä itse haluaa ja on tähän asti vain totellut omaa tyhmyyttään? Tokihan sellainen täytyy tarkistaa!
"Mitä mahtaakaan tapahtua, jos kiipeän sohvalle? Tai kuskin syliin ajon aikana? Mitä, jos kiipeää UUDESTAAN sohvalle? Onkohan sittenkään pakko mennä luokse, kun kutsutaan? Voihan sitä myös juosta karkuun, kun pyydetään odottamaan! Voihan?" Että tällaista meidän elämä tällä hetkellä.

Hirveä herkkis tämä murkku myös on. Loukkaantuu verisesti toruista. Luppakorvat yltää maahan asti ja silmissä on pohjattoman surullinen katse. "Kukaan ei rakasta mua täällä. " Oikein pokka pettää, kun katsoo sen surullista näytelmää.

Pelot on yksi murkkuikään kuuluva juttu. Meillä niitä on ilmestynyt. Kaikki pelottaa ja kaikelle pitää murista. Välillä koira murisee ihan huvikseen, kun on oppinut moista ääntä pitämään.
Varovainen saa kuitenkin olla ettei jää traumoja. Mökillä ollessa appiukko kävi metsässä hakemassa aineksia vihtaan. Palatessaan mökille vihta kainalossa, koira murisi hurjasti, koska ei hämärässä tunnistanut lähestyvää ihmistä, jolla oli epäilyttävä möhkäle(vihta) kainalossa. Miehen kanssa sitten yllytettiin, että "Mene katsomaan, kuka tulee!" Koira lähti matkaan hurjasti muristen ja haukahti tulijalle turvallisen etäisyyden päästä. Appiukkopa haukahti piloillaan takaisin. Koira-parka pelästyi aivan valtavasti. Hetki sitten hurjana vahtina esiintynyt poika paineli mökin taakse kuin ohjus ja ulisi kauhusta koko matkan. Että siinä meillä vahtikoira.
Tapauksesta jäi kuitenkin sille pelkoja, joita sitten lievitettiin leikkimällä ja ruokkimalla koira siinä kohdassa, jossa se oli pelästynyt. Vieläkin se epäilee siitä suunnasta lähestyviä ihmisiä, mutta uskaltaa jo liikkua muuten ilman pelkoa. Appiukkokin oppi, että mörköikäisellä koiralla ei huumori riitä siihen, että sille haukkuu pimeässä. ;)

• Lähetetty: 30 Heinä 2007 13:35
• Vastaa 

Aatu teki tuota ihan samaa, kun alkoi aikuistumaan... oliskohan ollut joku 8-10 kk ikää silloin. Se oikein härnäsi sillä, ettei anna ottaa kiinni. Olen pitänyt tapana kun tullaan sisään istuttaa koira ulko-ovelle, menen itse ensin sisään ja kutsun sitten koiran sanalla "sisälle". Tämähän toimi alunperin niin, että koira tuli sisälle; tässä vaiheessa se kuitenkin muuttui käskyksi "juokse karkuun ja niin prkleesti"... siinä sitten koiran perään, kun tuossa on tie ihan vieressä -hittolainen ja kyllä sapetti!

Mutta tosiaan tuo on ihan oikea tapa toimia. Eli ei saa ryhtyä jahtaamaan koiraa, sillä se on kaikista mukavin leikki. Itse vaan pois ja noita piiloutumisjuttua paljon. Voi vaikka jollain alueella (pellot, aukeat, metsät...) tarkoituksella piiloutua "tavallisen" lenkin ohella puskiin. Tuolla tyylillä tuo Aatunkin karkailu saatiin kuriin. Ja tietty ennakointi on valttia eli jos tietää että koira meinaa karata tietyissä tilanteissa, niin pitää sitten kytkettynä

• Lähetetty: 30 Heinä 2007 17:41
• Vastaa 

meille kanssa tuo tuttu ongelma, josta aletaan pikku hiljaa päästä eroon

meillä kanssa ensin kokeiltiin tuota että juoksen piiloon, mutta tuntu että koirasta sitten vasta parhaimmat bileet alkokin ku emäntä ei ollut paikalla ;)

mutta sitten treenailtiin,että kaveri otti koiran liinaan ja anto sen juoksennella. ja mie sitten aina kutsuin luokse,jos ei tullut menin ja toruin ja kutsuin uudestaan. meillä ainaki tuosta alkaa edistystä tulemaan, nyt kun oon vapaana pitänyt ( silleen että ei tarvitse kutsua luokse, että ei takapakkia tule) niih tulee aina itsestään luokse. Oon silloin aina koiraa vähän aikaan pitänyt kiinni ja taas laskenut irti

• Lähetetty: 1 Elo 2007 12:40 Muokkasi: Dori
• Vastaa 

Parhaiten tehoaa pois ajaminen. Murkkuikäinen koira luulee olevansa kovinkin itsenäinen, muttei kuitenkaan kestä sitä, että lauma uhkaa jättää sen yksin.

Meillä tää murkku jättäytyy välillä lenkillä reilusti jälkeen. Olen yleensä lähtenyt yhtäkkiä juoksemaan, jolloin koira tulee kyllä vauhdilla perässä. Vihellykset toimivat myös yleensä hyvin.
Kerran kuitenkin kutsuin koiraa. En saanut minkäänlaista reaktiota. Kutsuin uudestaan varmistuakseni, että koira kuuli kutsuni niin etäältä. Kuulihan se. Ei vaan välittänyt. Päätin kokeilla pois ajamista. Painelin koiran luo vihaisen oloisena. Murisin sille kiukkuisena jotain, et "En tarvitse tollasta koiraa, joka ei tottele! Sopii etsiä toinen porukka, jos ei maistu tämän lauman mukana kulkea!" Koira perääntyi ihmeissään ja minä paiskasin vielä hihnankin maahan vaikuttaakseni oikein kyllästyneeltä ja vihaiselta. Sitten käännyin tyynen rauhallisena ympäri ja jatkoin vanhan seropini kanssa matkaa.

Hyvin nopeasti vierelle ilmestyi pieni, punavalkoinen luppakorva leveä hymyntapainen koirankasvoillaan ja killitti minua silmiin. "Mitä sä nyt tollai? NÄIN kiltti poika kuitenkin olen! Leikkiä vaan laskin!" Ja tiiviisti seurasi loppumatkan melkein kuono kiinni pohkeessa ja imi itseensä kaikki kehut, joita sille suitsutin.
Ei se sitten ollutkaan niin itsenäinen, että olisi laumasta halunnut lähteä. Rohkeus ja itsenäisyys karisivat samantien, kun annettiin lupa kokeilla omillaan selviytymistä. ;D
Välillä meillä tulee tilanne, että pitää muistuttaa koiraa lauman suomista eduista. Kyllä ne siellä hormonien mylläämässä päässä aina jonkin aikaa säilyvät.

• Lähetetty: 1 Elo 2007 16:05
• Vastaa 

riippuu tietenkin koiran luonteesta, Meillä toinen koira tulee aina kun Sitä " houkuttelee " jollain herkulla.nyt olenkin tehnyt niin että pihalla huutelen sitä vähän väliä luokseni ja palkkaan aina kun tulee.
Eli tällöin koira ei aavist amilloin jää kiinni. Jos ei nami ole suuri suosikki niin vinkulelu, tai vetolelukin käy. kunhan koira saa suuren palkkion siitä että tuli luokse. Ja ihan hyvä olisi tehnä niin, että kun koira tulee huudosta luokse, laitat sen kiinni, ja päästät taas vapaaksi. kehut ja namit taas hyvä antaa. tällöinkään koira ei tiedä milloin jää kiinni.
Toinen koirani tykkää olla mutaojissa, pelloilla lenkkeilessämme, Se jää aina ojaan vaikka muut menee. Koira on kumminkin oppinut sen että huudan Moikka, jonka jälkeen lähden käveleemään pois. Koiralle tulee jossainvaiheessa "paniikki " tultuaan luokse se saa suuret kehut..

Lenkeillä kannattaa mennä piiloon aina kun koira menee sinust aliian kauas, tai ei tule kun huudat, ja jos mahdollist avoit kääntyä täysin toiseen suuntaan ja olla välittämättä koirasta, tietysti suuret kehut tähänkin. onnea harjoitteluum

• Lähetetty: 5 Maalis 2010 19:48 Muokkasi: Cira
• Vastaa 

Moikka!

Meillä niin kiltti ja tottelevainen narttu n.8kk näytti tänään uusia puolia itsestään.
Aloin leikkaamaan neidin kynsiä niin neiti murisi hampaat irvissä ja teki varoitusnäykkäyksiä kun tartuin tassuun.
Tappelua, JÄÄTÄVÄÄ ärinää, huutoa ja hammasta jatkui 10min kunnes ymmärsi antaa periksi. Ihoa ei onneksi rikki purrut.. En kehdannut periksikään antaa..

Säikähdin kyllä todenteolla kun 30kg sakemannisekoitus ärisi ja antoi hammasta..

Olikohan uhmakohtaus siinä vai jatkuuko tuo myöhemminkin? Kynsienleikkaus on meillä ollut aina se "kulmakivi".

Ei koskaan ole tehnyt tuollaista.. Kiltteyden perikuvana sitä pitänyt.. o.O Hjälp!

Muuten ei tyttö testaa.. Jotain pientä "jos en nyt istukkaan" kokeiluja on ollut...

• Lähetetty: 5 Maalis 2010 20:19
• Vastaa 

^Hyvä ettet antanut periksi. Cira on nyt tullut siihen ikään että alkaa vähän testailla rajojaan ja todellinen luonne alkaa tulla esille. Vaikka koira saattaa vaikuttaa uhkaavalta, sinun tulee pysytellä rauhallisena mutta tiukkana ja näyttää koiralle että uhittelu ei ole sallittua - MISSÄÄN TILANTEESSA. Ahdistuneena koiralla on kuitenkin oikeus puolustautua eli täysin väkisillä ei kannata toimenpiteitä tehdä. Uhittelusta voit laittaa vaikka muutamaksi minutiksi jäähylle toiseen huoneeseen.

Leikkaatko kynnet yksin? Meillä leikataan niin, että avokki syöttää samalla namuja ja minä leikkelen, muuten ei onnistu. Eli jos saat jonkun itsellesi apuriksi niin kokeile tuota tyyliä, aluksi ihan pari kynttä vaan ja sitten isot kehut päälle jos onnistuu. Seuravaana päivänä taas pari kynttä jne.

Meillä oli juuri tuossa 8kk-10kk iässä pahimmat taistelut, joita varmaan pahensi se, että koira oli just tullu meille ja me vähän kans säikähdettiin joitakin sen reaktioita. Sai siitä vaan itsevarmuutta ja lisäpontta uhitella. Mutta sitten otettiin asenne että tuollaista ei hyväksytä ja alettiin käyttää mm. huomioimattomuutta niin siitä se sitten pikku hiljaa alko hiipumaan ja nykyään on kiltti ku herran enkeli.

• Lähetetty: 5 Maalis 2010 20:29
• Vastaa 

^ kiitos lohduttavista sanoista, täällä ollaan vieläkin ihan ulalla... Minun oma tuollalailla tekkee..

Toivottavasti jää nuo rähinät kynsienleikkaukseen...Helpolla kai päästään jos näin..?
Osasi nimittäin olla neiti pelottavan näköinen

Väkisin en jatkanut leikkaamista, kannukset sain leikattua, tämän jälkeen odotin että koira antoi itse periksi. Hetken kuluttua edelleen tassua kädessä pitäen esitin itse olevani valmis ja palkkasin.. Höynäyttettävä otus..

Toivottavasti on olemasssa oikeasti koirien murkkuikä.. Ei kai tuo pielessä voi olla kun muuten niin tottelevainen ja hieno koira

• Lähetetty: 5 Maalis 2010 23:14
• Vastaa 

Jos kynsien leikkaus ei aina oo tollasta räjähdystä saanu aikaan niin voi toivoa, että ei päättäny tavaks ottaa.

Minen kyllä periks antas. Oon maannu koiran päällä, laittanu kuonokoppaa ja sitonu sängynjalkaan, mutta kynnet leikataan kerta aloitettiinkin. Jäähy on ihan ok, jos sen jälkeen jatketaan ja nakataan vaikkapa sitten se koppa päähän mikäli jäähy ei auta.

Namilahjontakin on sallittua, suositeltavaakin, jos koira selvästi pelkää. Tuo tapaus, jonka päällä makasin on nykyään varsin helppo. Namit oottaa nenän eessä, jollon omistaja selviää operaatiosta yksinkin.

Täytyy nyt tähän vielä kehua, että oma otukseni innolla oottaa manikyyriä ja tarjoilee tassua. Osaa sekin lahopää sentään jotain

• Lähetetty: 6 Maalis 2010 10:37
• Vastaa 

Jemina: Minen kyllä periks antas. Oon maannu koiran päällä, laittanu kuonokoppaa ja sitonu sängynjalkaan, mutta kynnet leikataan kerta aloitettiinkin. Jäähy on ihan ok, jos sen jälkeen jatketaan ja nakataan vaikkapa sitten se koppa päähän mikäli jäähy ei auta.
Voi tietty toimia joillekin, mutta en suosittelis tälläistä tyyliä kenellekään. Miksi koira pitäis väkisillä pakottaa tekemään jotain kun siitä voi tehdä mukavaakin? Pakottaminen voi vaan ryhdittää pelkoaggressioiden syntyä.
Se nyt vaan on yhden tämmösen positiivisen vahvistamisen kannattajan mielipide.

• Lähetetty: 6 Maalis 2010 14:09
• Vastaa 

Tämähän tehdään-asenne on ihan hyvä kaveri, mutta menin luultavasti jossain vaiheessa hanen kanssa siinä liian pitkälle, kun piti ottaa koko kynsienleikkuun harjoittelu alusta. Herra pelkäsi kynsileikkureita niin, että en saanut sitä enää kiinni, jos edes ajattelin sitä hirvitys vehjettä saati se kädessä lähestyin. Otettiin ensin niin, että naksuttelin ja palkkasin ihan pelkästään siitä, että antaa pitää tassua tiukasti kädessä ja siitä sitten avon kanssa kaksin pystyi jo vähittelen leikatakkin niitä kynsiä.

• Lähetetty: 7 Maalis 2010 00:58
• Vastaa 

Kuten sanoin. Aralle lahjonta on parempi vaihtoehto, mutta selvästi tahallaan kettuileva ei tarvii muuta, kun periksantamattomuutta.

• Lähetetty: 7 Maalis 2010 11:36
• Vastaa 

^ pointti tuli selväksi kyllä itselle vaan oli ainakin tosi hankala arvioida kumpi oli kysymyksessä, välillä mennyt ihan metsään vaikka on luullut tuntevansa koiran, mutta oppiihan sitä onneksi kantapäänkin kautta. Nakilla ja lihapullalla saa aina vähempi tuhoa aikaan, jos on epävarma.

• Lähetetty: 7 Maalis 2010 17:28 Muokkasi: Jemina
• Vastaa 

Lähinnä meinasin Neppikselle, mutta uupui tuo lainaus.

Mutta tuo koiran lukeminen on kyllä välillä suorastaan mahotonta. Donna on kyllä niin ufo tapaus. Kynsienleikkuunkin suhteen. Kukaan vaan voi olla niin kaheli, että siitä tykkäis

• Lähetetty: 7 Maalis 2010 17:57
• Vastaa 

Sepä siinä onkin kun koskaan ei voi tietää varmaksi. Jos itse ajattelee koiran "kettuilevan" niin se käytös voi johtuakin pelosta, ahdistavasta tilanteesta ja koira vaan koittaa puolustautua. Silloin pakottaminen ja mahdolliset muut seuraukset (esim. se kuonokopan laitto) voi johtaa siihen, että ensi kerralla koira antaa leikata nätisti, koska haluaa välttyä noilta seuraamuksilta. Ja se ei tee hyvää omistajan ja koiran väliselle luottamus-suhteelle.
Ei sillä ettenkö olis itte koskaan pakottanu koiraani mihinkään, mutta yritän päästä pois siitä inhottavasta tavasta, koska oon saanu paljon parempia tuloksia eri keinoin mm. nameilla lahjomalla. Se vaan vaatii paljon päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä, pakottaminenhan on se helpompi ja nopeampi keino sillon kun ei yksinkertasesti itellä riitä hermot opettaa ja totuttaa koiraa.

• Lähetetty: 7 Maalis 2010 18:28
• Vastaa 

Siksipä jokainen toivottavasti miettiikin kahdesti mitä tekee. Ja tuntee koiransa. Toivoa toki saa. Mutta se nyt on selvä, että hyvästä kannattaa lähteä liikkeelle. Itelläni tapana ensin hyvällä, jos ei kelpaa niin sitten pahalla. Koira sai kuitenkin valita. Meillä kyllä luojan kiitos kynsienleikkuut sujunu aina ongelmitta. Sen suurempia lahjomisia tai uhkailuja ei oo kaivattu.

Aloittajalla ei ilmeisesti kuitenkaan ole aijemmin ollut ongelmia kynsienleikkuun kanssa(tai ei maininnut asiasta), jollon jatkaisin kynsienleikkuuta vastusteluista huolimatta, jos sen olin aloittanutkin.

• Lähetetty: 7 Maalis 2010 19:17
• Vastaa 

Minusta hyvä ohjenuora on "jos ei hyvällä, niin sitten niin kauan hyvällä, että se toimii hyvällä".
Varsinkin murkkuiässä, joka on kriittisintä aikaa hyvän luottamussuhteen luomisessa. Kuten butter aikasemmin sanoi, tuo Tämähän tehdään -asenne voi koitua kohtaloksi, mutta positiivisella vahvistamisella ei voi mennä koskaan pieleen.
Kynsienleikkuussa on voinut tapahtua vaikkapa edellisellä leikkaus kerralla jonkin käännekohta, jota Ciran omistaja ei oo edes huomannut. Jokin (kipu, ääni tms.) joka aiheutti Cirassa pelkoa ja hermostuneisuutta seuraavalla kerralla. Ei se välttämättä liity edes koko murkkuikään. Eikä edes koko kynsienleikkuuseen. Sen takia suosittelisin alottamaan koko kynsienleikkuuprosessin ihan alusta.
Sakset otetaan esille --> palkka, sakset koskee tassua--> palkka, yksi kynsi leikataan--> palkka jne. päivittäistä harjoittelua.

• Lähetetty: 7 Maalis 2010 19:26
• Vastaa 

Niin ja ei oo tarkotus olla mikään kukkahattutäti. Tottakai koiran kans tulee niitä tilanteita jollon se ei saa itte valita ja on pakko toimia, mutta kun tämän ei välttämättä tarvi olla semmonen tilanne.

• Lähetetty: 7 Maalis 2010 21:20
• Vastaa 

Hyvä, jos jollain pinna riittää ainaiseen lahjontaan, omani ei ainankaan. Hoidan ennemmin niinkin yksinkertaisen asian, kuin kynsienleikkuu alta pois joskus väkistekkin.

Mutta tuo on kyllä ihan hyvä huomio, että edellisellä kerralla on voinu käydä jotain, jota omistaja ei itte huomannu. Vaikka aika nyrkkisääntö kynsienleikkauksen suhteen on ei tuu verta -ei voi sattuu ja sillä pohjalla aika pitkälti toimitaan niin rottien, kuin koirien kanssa.

• Lähetetty: 8 Maalis 2010 08:10
• Vastaa 

Kaapolla on kanssa menossa jonkin asteinen mörköikä.
Viikonloppuna käytiin veljeni luona. Kaapo alkoi murista ja haukkua kaikkia ihmisiä siellä heti autosta ulos tultuaan. Yritin ensin olla mukamas noteeraamatta sen touhuja ja juttelin vaan ihmisten kanssa, mutta kun ei se päästänyt veljeä edes lähelle ja jatkoi kukkoilua, niin kyllä kova komentaminen sai sitten pojan lopettamaan, ja sitten olikin kaikki ihmiset jo hyviä kavereita.

Harmittaa hieman meidän piti mennä ensi viikonloppuna mätsäreihin, mutta tuo ärinä olisi sitä ennen saatava pois, eli tällä viikolla juostaan kyllästymiseen asti jossain missä paljon ihmisiä.
Vihainen se ei ole, mutta epävarma uusista ihmisistä. Asutaan niin syrjässä että päivittäistä "ihmiskontaktia" on lähettävä hakemaan 20 kilometrin päästä...

• Lähetetty: 18 Maalis 2010 16:41 Muokkasi: Cira
• Vastaa 

Kuulumisia.

Leikattiin Ciran kynnet tänään ja neiti yritti ensin luikkia pakosalle, mutta yllättävän nopeasti antautui.
Ekan tassun kanssa tapeltiin (yritti vetää pois), mutta loput tassut makasi kivasti paikoillaan ja olin ihan äimäkällä lyöty.

Kai se viimekertainen poikkesi jotenkin edellisistä tai neiti vain uhmaili/mörköili/pelkäsi jostain syystä
Olen tosi tyytyväinen kun en luovuttanut edellisellä kerralla.. Meni näemmä jakeluun, että kynnet leikataan halusi se tai ei.

Je je!!