Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 2 Loka 2009 11:10
• Vastaa 

Hei!

Olen uusi käyttäjä, ja saattaa olla, että asiasta on keskusteltu jo aiemminkin, mutta en kyllä itse löytänyt vielä tästä aiheesta mitään.

Elikkäs meillä on sellainen 10 viikkoa vanha seropi-tyttö, jonka kanssa lenkit ulkona menee muuten ihan hyvin, mutta pentu on hulluna purkkiin, tupakantumppeihin ja nuuskamälleihin! Ja nuo kaikkihan ovat koiralle myrkkyä. Yleensä ehditään kaivaa nämä suusta pois (vaikka neiti yrittää estellä sen minkä pystyy) ennen kuin nielee, mutta kerran on jo xylitolin takia jouduttu ensiavuksi työntämään hunajaa poskeen...

Pentua on kielletty sanalla "ei", niin kuin sitä kielletään kaikesta muustakin, mitä ei saa tehdä. Hyvin se sen sanan ymmärtää, mutta kun ei halua totella... On vaan liian hyvää purkkaa...

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten olette opettaneet pennun eroon moisista paheista?

• Lähetetty: 2 Loka 2009 12:02
• Vastaa 

Oletko ihan varma, että pentu ymmärtää Ei-sanan? Onko se sille opetettu, eikä vaan alusta asti hoettu ei-sanaa, kun tekee jotain kiellettyä?

Kokeile aluksi opettaa sille se ei-sana nyt varmuuden vuoksi. Laita koira hihnaan, ja lattialle esim. lautasen päällä tai ihan vaan lattialle joku herkku, semmonen minkä pentu varmasti haluaisi syödä. Heti kun koira yrittää ottaa namia lautaselta, murahdat kuuluvasti ja estät sen menemisen lautaselle. Kun yrittää taas uudestaan, niin taas murahdus. HETI, kun pentu vaikka istahtaa, ja katsoo sua palkkaat sen namilla (ei sillä kuitenkaan mikä on siinä lautasella) ja taas uusi harjoitus. Laitat taas näkyvästi yhden namin lisää lautaselle ja taas kun pentu yrittää ottaa murahdus, ja kun ei ota niin palkkaus. Kun se rupeaa hoksaamaan, että murahtaminen on kielto, voit vaihtaa sen Ei-sanaksi.

Toistoja kuitenkin paljon, että varmasti tulee selväksi, että murahdus=ei. Harjoittele tätä ensin sisällä, sitten ulkona. Ja kun homma rupeaa olemaan selvä pennulle, niin sitten lenkille testamaan. Tsemppiä!

• Lähetetty: 2 Loka 2009 12:29
• Vastaa 

Meillä kanssa oli sama ongelma, pienenpänä koira oli todella hullunu nuuskaan/tupakkaan (jäänyt kiinni siitä kun nuuskat oli unohtunut keittiön pöydällle ja tämä oli kiivennyt syömään ne :mad Opetettiin kanssa tuo ei juttu ja se on auttanu. Tosin nyt kun Aada on vanhemmaksi tullu 810kk) niin ei välitä yhtään nikotiinista/purkasta,varmaankin kun on tullut enemmän järkeä päähän

• Lähetetty: 2 Loka 2009 19:27
• Vastaa 

Kyllä pentu osaa ihan oikeasti sen "ei" käskyn. Ei olla tuollain aikaisemmin opetettu, miten Huge neuvo, mutta tänään sitten koitettiin, ja hyvinhän se meni . Hihnaa en tosin käyttänyt, en oikein ymmärrä, että mitä väliä sillä on. Tein jopa niin, että poistuin muka huoneesta (menin nurkan taakse niin, että Tessa luuli minun olevan muualla) ja katsoin, että kauanko käsky tehoaa. Ensimmäisellä kerralla meni noin 30 sekuntia, kun pennun itsehillintä petti ja otti namin. Tulin sitten takaisin huoneeseen ja kielsin uudelleen ja koira uskoi, ja sit taas sama. Odottelin nurkan takana minuutin, enempää en raaskinut, kun mun mielestä sekin on hurjan pitkä aika noin pieneltä pennulta (sanokaa, jos olette eri mieltä), ja sit palkitsin pennun.

Näyttää siis tosiaan siltä, että kerta kaikkiaan xylitoli ja nikotiini vain ovat koiran mielestä vastustamattoman hyviä. Olen miettinyt, että pitäisikö alkaa suihkepullon kanssa kulkemaan lenkillä ja tehostaa sillä ei-käskyä, aina kun havittelee purkkaa/nuuskaa/tupakkaa. Suihkepulloa käytetään vielä välillä sisällä, mutta nykyään riittää yleensä pelkkä käsky, ja joskus tarvitsee suihkepulloa vilauttaa, niin tulee koiralle selväksi, mikä olikaan taas homman nimi. Tuntuu vain niin vaikealta ottaa se pullo mukaan ulos... Ehkä ei pitäisi olla näin laiska ja moittia sitten koiraa, kun ei opi...

Vaan jospa meidän Tessalla menis kans nämä intohimot ohi ajan kanssa/iän myötä, niin kuin EiZan Aadalla. Vaikka toivottavasti ei tarvitse ihan 810 kk odottaa

• Lähetetty: 2 Loka 2009 19:34
• Vastaa 

Taaveli: Tuntuu vain niin vaikealta ottaa se pullo mukaan ulos...

Kannattaa ottaa joku pienempi purkki mitä on helpompi kantaa mukana. Näitä bliw:n (?) neste-saippua pulloja on suositeltu muualla ja itsellä on ollut sellainen hiusmuotoilutuote pullo jossa oli juoma-pullo tyyppinen korkki. Eihän sillä väliä ole mikä se on kunhan sopii hyvin mukaan on puhdas ja vesi roiskuu hyvin

• Lähetetty: 2 Loka 2009 20:34
• Vastaa 

Meilläkin Aksu tykkää purkasta. Kielto tepsii silloin kun purkka on vasta nuuskutteluasteella, mutta sitten jos Aksu kerkeää sen suuhunsa saada niin tulee mammalla kiire kaivamaan purkka suusta ulos... Irti-käskyä kun ei poika vielä osaa.

• Lähetetty: 2 Loka 2009 21:23
• Vastaa 

Taaveli: Hihnaa en tosin käyttänyt, en oikein ymmärrä, että mitä väliä sillä on.


Lähinnä siihen, että sillä pystyy hyvin estämään koiran menon herkun luo, ja ulkonakin on yleensä se hihna perässä, mutta toki harjoituksesta voi muokata omanlaisensa

Itse en kyllä käyttäisi suihkepulloa enää näillä keleillä. Kuono jäätyy vielä Miten olisi lenkille mukaan joku vinkulelu, ja kun nokka rupeaa haistelmaan purkkia sun muita, vinkautus ja sillä huomio itseesi ja kehu ja nami. Sitten vaikka sanot "mennään" ja jätät asian siihen...

• Lähetetty: 3 Loka 2009 10:54
• Vastaa 

Meillä oli kans yhessä vaiheessa tää purkka ongelma. Kaikki purkat mitä löyty piti maistaa. Kyllä se loppu ku aina vaan kaivaa sen sieltä suusta ulos. Ja kun vielä kaupingissa asutaan niin sitä purkkaa oli joka kadun kulmassa. Enää ei purkka kiinnosta. Onneksi

• Lähetetty: 12 Loka 2009 09:33
• Vastaa 

Ihan sellainen tilannepäivitys asiaan, että tupakan tumppeja Tessa ei ole syönyt enää viikkoon! Nyt kun vielä nuuskamällit ja purkat tohdittaisiin jättää rauhaan...

• Lähetetty: 12 Loka 2009 16:13
• Vastaa 

Ihanaa kun viikonlopun aikana oli ilmestynyt hirmuinen kasa nuuskamällejä oven eteen, hyiyök. :/ Onneksi ne on jäätynyt tuohon maahan kiinni niin ettei Aksu niitä suuhunsa saa, mutta ohi mennessä aina pyrkii hirveästi nuuskimaan niitä.

• Lähetetty: 24 Tammi 2010 18:33
• Vastaa 

Taaveli: Yleensä ehditään kaivaa nämä suusta pois (vaikka neiti yrittää estellä sen minkä pystyy) ennen kuin nielee, mutta kerran on jo xylitolin takia jouduttu ensiavuksi työntämään hunajaa poskeen...

Hieman asiasta poiketen, koiralle ei IKINÄ saa antaa hunajaa! Ainakaan pennulle. Se sisältää joitakin myrkyllisiä aineita, mitkä ovat vaarallisia alle 1- vuotiaille lapsille ja kaikille lemmikeille ym.

• Lähetetty: 25 Tammi 2010 17:22
• Vastaa 

^Enpä ollut kuullutkaan. Kerrottiin rokotuksen yhteydessä eläinlääkärissäkin miten oltiin toimittu, eilä ell sanonut mitään hunajan vaaroista... Pitääpä googletella asiaa.

Kerronpa tässä samalla, että meijän neiti sitten oppi tosiaan jättämään nuo purkat yms. rauhaan. Saattaa vielä joskus hyvin harvoin ottaa suuhunsa, mutta sylkäisee pois melkeinkä ennen kuin ehtii kieltääkään.

• Lähetetty: 25 Tammi 2010 18:08 Muokkasi: stuge
• Vastaa 

rlv: Hieman asiasta poiketen, koiralle ei IKINÄ saa antaa hunajaa! Ainakaan pennulle. Se sisältää joitakin myrkyllisiä aineita, mitkä ovat vaarallisia alle 1- vuotiaille lapsille ja kaikille lemmikeille ym.

Hunaja on kuumentamatonta elävää ravintoa, joten siinä saattaa esiintyä Clostridium botulinum bakteerin itiöitä. Näitä itiöitä tavataan suhteellisen yleisesti esimerkiksi maaperässä ja pölyssä. Imeväisikäisillä lapsilla ruoansulatuskanavaan päässeet itiöt voivat aiheuttaa sairastumisen, koska ruoansulatuskanavan ja suoliston normaalifloora ei ole vielä kehittynyt.

Hunajaa ei tämän vuoksi suositella alle 1-vuotiaille lapsille ja siksi hunajapakkauksissa on varoitusmerkintä: vain yli 1-vuotiaille.

Yli vuoden ikäisille lapsille ja aikuisille Clostridium botulinum bakteerin itiöt ovat vaarattomia ja he voivat käyttää hunajaa makeutusaineena päivittäin.

Myös odottava tai imettävä äiti voi huoletta käyttää hunajaa, sillä mahdolliset itiöt eivät kulkeudu äidin tai äidinmaidon kautta lapseen.
Lähde: http://www.hunaja.net/tietoa_hunajasta/miksi_vain_ yli_1-vuotiaille/

Mistään en ole ikinä kuullut tai edes lukenut sellaista että koirille ei hunajaa voisi antaa. Sitähän suositellaankin annettavaksi ensiavuksi jos koira on päässyt syömään xylitolia sisältäviä valmisteita.
Koirat saa noita erilaisia bakteerien itiöitä yms. ympäristöstään kunnon annoksen nenäänsä/suuhunsa joka päivä. Joten en näe hunajaa minkäänlaisena vaarana koiran terveydelle.

• Lähetetty: 26 Tammi 2010 20:19
• Vastaa 

Kiitos stuge, onpa kiva tietää, etten vahingossa myrkyttänyt koiraani Ja tosiaan tuli käytännössä todistettua, että ainakin meillä tuo hunajan antaminen ensiapuna toimi.