Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 19 Syys 2008 15:02 Muokkasi: thoub
• Vastaa 

oletteko ajatelleet häkitystä? kuonokopassa on se, että koira saa sen melko helposti vetkuteltua pois päästään. minullakin kokemusta todella pahasti eroahdistuneesta koirasta, josta jouduttiin sitten luopumaan, kun ei se sopeutunut normaalin elämänrytmiin ollenkaan. kaikki keinot kyllä kokeiltiin, ja tuhoa teki vaikka oli toinen koira seurana. onneksi nykyinen ei ole koskaan (huom. edes pentuna) tuhonnut mitään. *koputtaa puuta*

• Lähetetty: 19 Syys 2008 19:02
• Vastaa 

Häkki ois ihan jees, mutta maksaa yli 200 euroa se kaikkein isoin... Toisaalta, Hiiri on myös äänekäs ahdistuessaan, joten häkissä se saattas ruveta ulvomaan, eikä sekään ole hyvä.

Kuonokoppa jäi sitten ostamatta. Ei tuolle suippokuonolle sopinu mikään niistä. Ostin sit sellasta jotain sitrusainetta, jota suihkutan portaisiin. Se kuulemma saattaa auttaa pitämään koiran kaukana portaista.

Lueskelin alkupään viestejä, ja enpä muistanutkaan, kuinka hankalaa meillä Kisunkin kanssa oli. Onneksi siitä on tullut sentään selväpäinen. Jospa Hiirestäki joskus...

• Lähetetty: 22 Syys 2008 08:57
• Vastaa 

Tsemppiä teille Iso koira, isot tuhot..

Minä olen käyttänyt nyt videota apuna, eli kouluun lähtiessäni olen jättänyt kameran päälle ja samalla se latautuu. Tosin akku loppuu n. puolen tunnin päästä, mutta ehtii kuitenkin kuvata sen oleellisen: eli Sysi tulee ovelle kun lähden, kuuntelee, hyppää pöydälle (tämä nimenomainen pöytä on sallittu meillä ja tyhmyyttäni opetin Sysin hyppäämään sille, jotta voisi katsella maisemia koulupäivän aikana eikä ois niin tylsää...) ja pöydältä se katselee kun katoan yhä kauemmas. Sitten pikkuhiljaa se alkaa ulvoa kuin susi. Kuuntelee aina välillä ja taas ulvoo. Mutta ulvomista ei onneksi kestä kuin 5 minuuttia, jonka jälkeen menee takaisin luun/kongin/nukkumapaikan pariin ja on rauhallisesti loppupäivän. (Naapuri sanoi ettei ulvo kuin vain aamulla).
Jännä juttu on vain se, että kun olen naapurin luona vaikka koko yönkin, ei huoneesta kuulu mitään.. Sysi tietää, milloin olen kaukana ja kauan, ja milloin olen vain alakerrassa tai saunassa. Viimekin yönä oli 19.00-08.00 kämpässäni yksin, kun olen naapurissa.
Kannattaa kokeilla tuota videointia/äänitystäkin. Oletko kokeillut piilottaa luun esim. muovipussiin, jonka laitat pahvilaatikon sisään? Tekemistä riittää vähän pidemmäksi aikaa.
Voisitte kokeilla myös eristää Hiiren kun olette kotona, johonkin esim. vessaan, ja pitää siellä niin kauan kunnes on aivan rauhallinen. Näin oppisi, että yksinolo loppuu, kun on rauhassa ja hiljaa. Käytättekö perushuomioimattomuutta? Entä jos kokeilisitte, että Hiiri ei saa ollenkaan tervehtiä eli joka kerta kun tervehtii, menette takaisin ulos ja tulette kotiin vasta, kun on hiljaa ja rauhassa?
En tiedä, hankala tilanne..

• Lähetetty: 22 Syys 2008 09:59
• Vastaa 

Eräs tuttu aitais kaikki alueet, mihin koiralla EI ollut lupaa mennä. Hän itse istuu häkissä tietokoneen kera =) Eipä koira pääse jyrsiin sähköjohtoja.

• Lähetetty: 22 Syys 2008 12:56 Muokkasi: Saana
• Vastaa 

Perushuomioimattomuus on totta kai käytössä aina.

Tänään on nyt jätetty kunnon lihallinen luu sekä useampia isoja koirankeksejä Hiirelle ja Kisulle myös purtavaa. Portaat on suihkutettu sitruunaaineella ja kaikki ovet tavalliseen tapaan tilkitty kiinni. Kauhulla odotan, jos ei ole tuo iso luukaan auttanut... Yleensä sellaista se jaksaa purra monta tuntia kerrallaan ja useana päivänä.

• Lähetetty: 22 Syys 2008 18:01
• Vastaa 

Täältä tulee lohdutuksen sanoja täystuhojen kanssa eläville :

Meidän Manta oli pentuna ihan järkyttävä. Se ei tehnyt pahojaan pelkästään yksin, vaan myös ihmisten läsnäollessa, provosoidakseen. Kieltämisistä, eristämisistä ja ties mistä rangaistustavoista se vain innostui ja silmissä paloi tuhannen voltin haaste (sama katse sillä on edelleen - se tuhat volttia, mutta onneksi nykyään kanavoi sitä oikeammin). Kolme kännykkää syötiin paloiksi. Kaksi nahkasohvaa, joiden käsinojat revittiin tuhannen päreiksi, mattoja lukematon määrä, kunnes tajusin että mattoja yksinkertaisesti EI pistetä lattialle niin kauan kuin tuo jatkuu. Ja gyproc-seiniä syötiin jauhoksi rakennusmuoviin saakka isoilta alueilta. Keittiön pirttikaluston kaikki jalat on pureskeltuja. Pöydiltä, tiskipöydältä, keittiön työtasoilta lähti kaikki. Siis ihan kaikki. Ruokailuvälinelaatikossamme on lukematon määrä juustohöyliä ja teräviä leipäveitsiä (!), joiden muoviset varret on nakerrettu puoleen väliin pois. Suorastaan ihme, ettei veitsistä koskaan tullut mitään haavaa. Hedelmäkoreja meni monia. Monta mp3-soitinta. Puuportaat. Tiilinen takkakin sai tuta hampaat. Yleensä muistimme nostella kaikki nuo pienet tavarat pois, mutta nuo mainitsemani ovat sitten unohtuneilta kerroilta.

Ja aina oli luita, lukematon määrä. Oli kongia, maitotölkkiä täynnä nappulaa. Rustoluuta. Putkiluuta. Revittäviä leluja. Vinkuvia leluja. Isoja leluja. Pieniä leluja. Nekin tuhottii kaikki, vaan kun ei riittänyt. Kokeiltiin myös sitä, ettei jätetty yhtikäs mitään. Ei apua.

Ainoastaan kengät pysyivät lähes tulkoon koskemattomina, ihme ja kumma. Noo... menihän muutama pari rantasandaaleita, mutta sitä ei paljon voi laskeakaan.
Haukkumisesta ja ääntelystä ei ollut mitään ongelmaa näin omakotitalossa asuessa ja sitä ei kyllä ole esiintynytkään.

Manta oli juuri sellainen tapaus, jonka moni olisi myynyt eteenpäin kiertoon pitovaikeuksien takia. Kovin monen hermo ei sitä olisi kestänyt. Sehän myös puri koko ajan lahkeita, varpaita, hyökki hihoihin ja tuijotti tuhannella voltillaan haastavasti. Kunnon matsia kaipasi koko ajan. Mutta kun mehän emme antaneet periksi. En koskaan halunnut helppoa hauvaa. Tiesin mihin ryhdyin ja tyynesti totesin, että olkoon koti revitty ja riepoteltu, ostan hienompia huonekaluja ja mattoja vasta sitten joskus... ja ne gyproc-seinät paikataan joskus kun ehditään.

Yhden ikävuoden jälkeen tapahtui muutos. Koira kasvoi aikuiseksi. Se vain yksinkertaisesti lopetti tuhoamisen pikkuhiljaa. Nyt meillä voi olla lattialla matot, sohvatyynyt sohvilla, kengät esillä. Mikään, minkä teimme, ei auttanut Mantan tuhoviettiin. Ainoastaan aika. Sitä olisi ollut melko mahdotonta uskoa ensimmäisinä kuukausina. Nyt on meillä on sitten jo Pontus-pentukin Mantan seurana, se on miljoona-tsiljoona kertaa helpompi tapaus. Olemme käyneet läpi sellaisen helvetin, että tämän jälkeen ei mikään tunnu miltään. Vaan oli se sen arvoistakin!

• Lähetetty: 24 Syys 2008 21:03
• Vastaa 

Nyt on sitten muovit pistetty pois ja pennut saa kulkea vapaasti alakerrassa. Huusholli on pysynyt kasassa maaliskuusta tähän päivään.
Jäin kerran kattomaan ikkunasta mitä ipanat tekkee, kun lähdetään. Annan lähtiessä aina näkkärit, mitä jäävät järsimään. Näkkärit oli syöty ja hyppäsivät pyllyt vastakkain sohvalle ja pistivät simmut kiinni. Olivat niin söpöjä, että ihan tippa meinas linssiin livahtaa.
Eli aika se tais meilläkin tepsiä ja oli niistä muoveistakin jotain apua.

• Lähetetty: 24 Syys 2008 23:50
• Vastaa 

Lumipallukka: Oletko kokeillut piilottaa luun esim. muovipussiin, jonka laitat pahvilaatikon sisään?

Voiko tuossa syntyä muovipussinpalaseen tukehtumisvaaraa, kun repii sitä pussia? Ennemmin laittaisin vaikka nuhjaantuneeseen ja risaiseen tyynyliinaan ja sitten pahvilaatikkoon?

Ainaenkeli: Olemme käyneet läpi sellaisen helvetin, että tämän jälkeen ei mikään tunnu miltään. Vaan oli se sen arvoistakin!

AkuNapu: Näkkärit oli syöty ja hyppäsivät pyllyt vastakkain sohvalle ja pistivät simmut kiinni. Olivat niin söpöjä, että ihan tippa meinas linssiin livahtaa.

Ihanaa että joillain on tapahtunut kunnon onnistumisia, ja tuhoamiset olisivat siihen loppuneet.

Saana: Portaat on suihkutettu sitruunaaineella ja kaikki ovet tavalliseen tapaan tilkitty kiinni. Kauhulla odotan, jos ei ole tuo iso luukaan auttanut... Yleensä sellaista se jaksaa purra monta tuntia kerrallaan ja useana päivänä.

Hitsit, kyllä joutuu kovan väännön tekemään.. toivottavasti tepsisi ja toimisi, mielenkiinto säilyisi..

• Lähetetty: 25 Syys 2008 11:37
• Vastaa 

Joo, totta, muovipussi ei ole ehkä paras. Sysille vaan olen antanut muovipussin, kun se ei revi sitä vaan kaivaa luun sieltä. Jotain älyjuttuja vois laittaa, joissa kestää vähän aikaa ennen kuin saa sen herkun. Esim. itse laitan luun kattilaan ja kansi kiinni, kun on eräs käytöstä poistunut kattila. Sitten vielä se kattila jonkin korin alle tai laatikon sisään..;)
Entä oletteko kokeilleet, tuhoaako koira jos kämpässä on esim. tuntematon ihminen? Eli tuntematon on huomioimatta koiria, mahdollisimman huomaamaton ja tarkkailee niitä. Heti, kun tuhoaminen alkaa, hän säikäyttää koiran/koirat esim. heittää rämisevän tölkin tai jonkin muun mitä koirat säikähtää kunnolla ja on kuin ei mitään olis tapahtunut. Kun koirat on nätisti ja esim. nukkuvat, antaa niille vaikkapa luun järsittäväksi tai silittelee.
Ystäväni koira haukkuu heti, kun ystävä lähtee. Siihen ei ole tehonnut huomioimattomuus, se haukkuu vaikka koko päivän ja myös tuhoaa. Joten sen kanssa teimme niin, että ystävä lähti oikein suurieleisesti ja minä jäin nurkan taakse piiloon, kun koira haukahti heitin sen viereen rämisevän metallikorin. Sitten laitoimme luun pöydälle ja kun yritti luvatta ottaa, taas sama homma. Muutaman toiston jälkeen koira on nyt oppinut olemaan ihan hiljaa ja kiltisti yksin, eikä varasta pöydiltä enää, vaikka ihmisiä ei olekaan huoneessa (katsoimme ikkunasta). Sille piti käyttää vähän rajumpia keinoja, mutta mikään muu ei tuntunut tehoavan...

• Lähetetty: 25 Syys 2008 11:38
• Vastaa 

Niin ja luottamus minuun ei koiralta kärsinyt, koska aluksi ei edes tajunnut että minä heitin sitä. Tervehtii edelleenkin ihan iloisesti ja ei pelkää mitään äkkinäisiä liikkeitä. Kun oli kiltisti, kutsuin luo ja silitin. Ei se edes tajunnut, että minä sitä säikyttelin Se olisi tarkoituksenakin, että säikäytys tulee ikään kuin tyhjästä juuri oikealla hetkellä.

• Lähetetty: 25 Syys 2008 16:45 Muokkasi: Huge
• Vastaa 

Herranjumala mitä koiria teillä on (no ei vitsivitsi). Meidän mummoska koira oli pentuajan eristetty apukeittiöön, jossa se söi mm. kaapin ovea, listoja ja repi tietysti sanomalehtiä. Plus hyppi monen metrin korkeudelle ja repi pyykit, jos sattui olemaan kuivumassa oskarinoksalla. Se oli ihan käsittämätöntä, miten se ne pyykit siellä sai.

No, pikkuhiljaa se pääsi koko taloon. Ei enää ikinä tehnyt mitään, muutako repi omalta tuoliltaan pyyhkeen. Pyyhe oli siis ns. suojaamassa tuolia. Aina se sen repi. Kun se otettiin pois, loppu kaikki ja heti.

Topi taas ei ole (kopkopkop) ikinä (vielä) tehnyt yhtään mitään, siis yksin ollessaan. Ihan pentuna pissasi pari kertaa, mutta ei muuta. Herrahan ei ole vielä kun 11kk, että mistä sitä tietää, mutta todella helpolla olen tässä asiassa päässyt, luojan kiitos ja kumarrus

• Lähetetty: 26 Syys 2008 13:15
• Vastaa 

Huge: oskarinoksalla

Mikä ihme on oskarinoksa?

• Lähetetty: 26 Syys 2008 13:34
• Vastaa 

Susanna:

http://www.oskari-tuote.fi/tuotteet/index.php?grou p=00000014&mag_nr=8

Tuossa taitaa olla se alkuperäinen
Kaipa noistakin kaikenlaisia kopioita on.

• Lähetetty: 26 Syys 2008 14:57
• Vastaa 

Ai katsos joo, heti tunnistin kun kuvan näin. En ole koskaan ennen kuullut tuolla nimellä kutsuttavan..

• Lähetetty: 26 Syys 2008 16:18
• Vastaa 

Heh, ehkä se on joku vanhanaikanen nimitys

• Lähetetty: 18 Loka 2008 14:10
• Vastaa 

Nyt on Hiirelle ostettu häkki. Se tosin on tuommonen nylonhäkki, kaikkein isointa kokoa (jotain 122*80*80). Oli tarjouksessa 69 euroa. Ensi viikon oon kotosalla ja opetan sitä pikkuhiljaa olemaan siinä enemmän ja enemmän. Toivottavasti tuo nyt auttais eikä se hajottas sitäki...

Kokemuksia koiran häkittämisestä yksinolon ajaksi? Miten on mennyt? Onko auttanut vai onko tullut uusia ongelmia?

• Lähetetty: 18 Loka 2008 17:43
• Vastaa 

Ei oo omakohtaista kokemusta, eikä muutakaan, mutta ainakin jostain olen lukenut, että monilla on toiminut.

• Lähetetty: 21 Marras 2008 11:47
• Vastaa 

Mulla ollu pentu reilun pari viikkoo ja kaks soittoo ainakin jo tullu isännöitsijälle ulinasta. Oon aina ennen pidemmäks ajaks lähtöö käyttäny ulkona ja antanu ulkoilun päätteeks ruoan. Luulin jo, että ulina loppu, mutta kaveri yläkerrasta sano että ulisee kuulemma joka päivä koko päivän. Itse en ole kuullut kuin kerran jotain ihan vaivaista vikinää tullessani oven taakse, mutta kyllä se vissiin aika tauotta ulisee. Ulinaa oli heti kun sain sen, ja melko pian sen piti olla jo 8h+ yksin. Otin sen 2kk ikäsenä. Paikkoja se ei tuhoo, vaan vikisee, ulvoo ja haukkuukin.

Koskaan en oo tullu sen luokse sillon kun se vikisee tms., ja oon alottanu nyt naksuttimellakin ehdollistamaan siihen että hiljasuus palkitaan. Ja nyt lähti just vielä D.A.P. panta tilaukseen, saan sen varmaan maanantaina. Saa nähdä auttaako yhtään. Joulukuun alussa on koiran eka rokotus, niin pitää samalla eläinlääkäriltä kysästä lääkkeistä. Taidan käydä tässä kohta isännöitsijälle kertomassa että asia on hoidossa.

• Lähetetty: 21 Marras 2008 12:02
• Vastaa 

Oletko kokeillut jo kaikkia normaaleja keinoja, mitä aina ehdotetaan eli jätetty oikein maukas oikea lihainen luu (jos vaan maha kestää), piiloteltu herkkuja ympäri kämppää, että menisi aikaa kun etsii niitä, aktivointileluja, radio päälle (ei auttanut meillä aikoinaan, mutta joku koitti neuvoa näin)...

pysytkö harjoittelemaan lyhkäsempiä yksinoloja vaikka viikonloppusin niin, että ravaat ees takasin ovesta ulos ja sisään etkä kiinnitä koiraan huomiota yhtään.. Välillä oot kauemmin poiw välillä vaan käväset pois ym. Opetat tosiin sanoen koiraan, että on ihan normaalia, että ihmiset ramppaa ;)

• Lähetetty: 21 Marras 2008 13:51
• Vastaa 

Pilkko on kova pilkkomaan.. Muuta yksinoloongelmaa sillä ei ole. Tai no, aluksi haukkui kyllä yksinjäädessään (siis jos jäi ihan yksin ilman Sysiä) mutta nykyään ei hauku enää vaikka jää yksin. Mutta tuhoaa.. Niinpä olen joutunut pitämään sitä portaikossa koulupäivän ajan. Ahdasta on, muttei tuhottavaa.. Koska vuokrakämpän lattiassa on 5 reikää..Nuoski teki ensimmäisen ja siitä se pentu keksi laajentaa

• Lähetetty: 21 Marras 2008 14:31
• Vastaa 

Hei. Oletko kokeillut feromonipantaa??? Ellet ni kannattaa yrittää. Eihän se ilmainen ole mutta itse nyt totesin tehon. Itselläni 13,5v serobi, jolle tuossa n 2,5 v sitten annettiin elinaikaa 2 kk, hemangiosarkooma eli verisyöpä, pahinta laatua-lähettää heti etäispesäkkeitä kaikkialle sisäelimiin. Kasvain onneksi pernassa ja se poistettiin. No kun siitä selvittiin niin, että pieneläinklinikalla sanottiin että lottovoitto tuli ja huokaisin helpotuksesta, niin eikö mennyt puoli vuotta kun kitalaessa huomattiin pikkusormen kokoinen patti, ensin sanottiin että ei hätiä-papilloomaviruksen aiheuttama syylä, kun vastustuskyky puuttuu, kun se perna vietiin. Patologilta (kahdelta suomesta ja 4 englannista tulos-epiteelikarsinooma-tappaa vielä varmemmin kuin hemagiosarkooma. Leviää kaikkialle suuonteloihin kymmenessä päivässä-noh siitä on 1,5v eikä levinnyt mihinkään. Poissa on sarkoomat ja suusyövät Kaikkea mahdollista on ollut kohta 3 vuotta-juostu siellä ja täällä, ainoa hieno juttu mikä on, niin kukaan eläinlääkärikään ei ymmärrä mihin syövät ''katosivat'' kuin pieru saharaan. Nyt sitten ajattelin että pieneläinklinikalla käynti saaa loppua ja mennään yksityiselle (vaan sen vuoksi että herra on jo niin vanha, että se opiskelijan puolituntinen-kuumemittari persiiseen ym turhat toimenpiteeet jäisi pois, olemme omalta osaltamme kouluttaneet heitä mielestämmme riittävästi-joten hain eläinlääkäriä ja löysinkin-kokosin kaikki vanha paperit (10cm) ja mentiin uuteen paikkaan-siellä oli feromonihaihdutin odotustilassa ja kas-eihän se siellä jipiitä huutanut, mutta oli suurinpiirtein niin että no jaa.Antaas kattoo. Poissa oli riuhtominen etuovelle ym läähätys tärina jne. Ihan eri käytös kuin missän muualla aiemmin, ja niissä ei feromonihaihdutinta ole ollut. Eli olen itse suhtautunut noihi feromonijuttuihin lähinnä rahastuksena- mutta meidän poika oli muina miehinä, ei nyt niin että olisi ollut ihan rauhallinen, mutta selkeästi muina koirina edelliseen verrattuna. Muuten kiva reissu mutta nyt löytyi diabetes ja gushingin tautia epäillään ja pissatulehdus ja ehkä vielä munuaisten vajaatoiminta. Joten nyt insuliinia aamuin illoin. Hirveä metsästys mitä saa antaa diabetes/munuaispotilaalle ruuaksi. Emäntä on istunut viikon yötäpäivää internetissä ja tehnyt ruoka keitoksia-tietoja on erittain vaikea ellei jopa mahdoton löytää. Mutta herralla nyt pissitulehdukseen sulfakuuri ja diabetekseen insuliini- taudit talttuu, ja herra on oma ''pomottava'' itsensä . Eikä pidetä väkisin elossa. Pointtina on se että niin kauan kuin silmistä ''pomotuksesta'' ja naamasta näkyy että nauttii elämästään ,niin kaikki mahdollinen tehdään, mutta rääkätä ei päivääkään. Mutta jos olisin lekureita uskonut, olisi jätkäpoika ollut mullan alla ihan tirhaan jo kohta kolme vuotta sitten. Ja menen vaikka ''kädettömien'' pissittäjäksi rautatieasemalle että herra saa parhaan hodon japarhaat muonat ja lääkkeet.
Tuli tässä nyt ylimääräistäkin ,mutta meillä se lekuripelko oli karmeaa, ja nyt tuolla ''feromonipaikassa'' ei ole moksiskaan. Toivoo Oskari 13vuotta ja 7 kuukautta

• Lähetetty: 21 Marras 2008 16:42
• Vastaa 

En kyllä suosittele mitään lääkkeitä noin _nuorelle_ koiralle ! Kaikki muu ensin käyttöön!

• Lähetetty: 21 Marras 2008 17:28
• Vastaa 

Huge: En kyllä suosittele mitään lääkkeitä noin _nuorelle_ koiralle ! Kaikki muu ensin käyttöön!

Eihän nuo feromoni jutut mitään "lääkkeitä" ole vai?

• Lähetetty: 21 Marras 2008 17:58
• Vastaa 

En minäkään lääkkeeksi rinnastaisi. Täältä ainankin lisätietoja moisesta kapistuksesta:
http://www.koira.fi/user_files/files/esitteet/repa isyliuska_DAP_Panta.pdf

• Lähetetty: 21 Marras 2008 20:21
• Vastaa 

Aleksi R: Joulukuun alussa on koiran eka rokotus, niin pitää samalla eläinlääkäriltä kysästä lääkkeistä.

Tarkoitin kyllä tätä..

• Lähetetty: 21 Marras 2008 21:39
• Vastaa 

Tuo ei silmiini osunutkaan. Tosiaan aivan suotta noin nuoren kanssa, kuten Huge jo sanoikin. Pennun kanssa on vielä paljon tehtävissä, kun tiettyä käytöstapaa ei ole muokkautunut. Lääkkeet on itselleni niitä viimeisiä keinoja. Jos jotakin pennulle haluaa koittaa niin nuo feromonit on oiva valinta.

• Lähetetty: 22 Marras 2008 13:28
• Vastaa 

Kai sitä silti voi eläinlääkäriltä kysyä. Tuskin se antaakaan liian nuorelle liian hepposista syistä. Mulla vaan hankala kun on 3-vuorotyö niin oon poissa joskus öisinkin niin se huutaa sit yöllä ja kerrostalo tosiaan. Valituksia tullu. Mutta ensin toki kaikki muu käyttöön. Panta siis tulossa ja lihainen luu tai useampi jää aina sekä jotain muuta virikettä. Ei välillä kyl syö eikä juo oikein kun on yksin.

• Lähetetty: 22 Marras 2008 14:22
• Vastaa 

Aleksi R: Ei välillä kyl syö eikä juo oikein kun on yksin.

meillä on muuten aivan sama juttu.. vaikka jättäis luun/sian korvan tai vaikka maitotölkin namuilla täytettynä, ei meidän ukko koske niihin lainkaan sinä aikana kun on yksin. ei edes käy juomassa ellei vesikuppia siirrä eteiseen.
kun tulee kotiin, heti herkku suuhun ja sitten sitä voikin syödä hirveellä himolla
ei kyllä tosin tuhoakkaan mitään, eikä ulise/pidä elämää, joten ei siis siinä ongelmaa.
meillä saa yksin ollessaan olla vapaasti koko asunnossa, mutta luulen, ettei äijä poistu eteisestä mihinkään.

• Lähetetty: 22 Marras 2008 19:09
• Vastaa 

Kannattaa ottaa ne luut ja muut pois heti, kun tulee kotiin, ja antaa vain silloin, kun jää yksin. Muuten voi tosiaan käydä noin, että yksinolon aikana ei maistu mikään.

Meillä ei häkkikään toiminut. Hiiri tuli rautojen välistä jotenkin ihmeen kaupalla läpi, ja nyt on nenä vereslihalla, kun raudat ovat raapineet. Nyt on viikon verran pidetty molempia koiria pikkueteisessä, ja siellä ovat ihme kyllä pysyneet! Naapuri sanoi, että ei ole enää kuulunut meteliä päivisin, jippii! Listoja on vähän eteisestä maisteltu, mutta muuten on ollut tuhovapaa viikko. Ja sisäpissat ja -kakatkin on nyt historiaa, kun ei se noin pieneen tilaan viitsi kai niitä tehdä. Kunpa tää toimis pitkään!

• Lähetetty: 22 Marras 2008 20:14
• Vastaa 

^ Ihana kuulla hyviä uutisia ja pidetään peukkuja, että on pysyvää