Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 6 Tammi 2007 20:18
• Vastaa 

hei
minulla on seka rotuinen koira
mutta on eräs asia miten saisin vetämisen loppumaan
voisitteko auttaa minua
kiitos jo etukäteen

• Lähetetty: 6 Tammi 2007 20:46
• Vastaa 

Hirmusen paljon voisi auttaa asiassa neuvomista jos kertoisit vaikkapa minkä ikäinen koirasi on,pentu vaiko jo vanhempi?
Vetääkö joka tilanteessa,vaiko vaan joissain tilanteissa?
Mitä keinoja olette jo yrittäneet tuohon vetämisen estämiseen?

Tuosta olisi hyvä lähteä liikenteeseen

• Lähetetty: 6 Tammi 2007 22:10
• Vastaa 

Semmosta keinoa me käytetään pikkupennulla, että aina kun hinha kiristyy niin pysähdytään. Matka jatkuu heti, kun pentu tulee vähän lähemmäs ja hihna löystyy. En vielä oikein osaa sanoa tuloksista, kun tuo aika harvoin vetää muutenkin, paremminkin kävelee perässä.

• Lähetetty: 6 Tammi 2007 23:07
• Vastaa 

Jaa,a. Täällä ollaan myös kaikki mahdolliset keinot kokeiltu ja turhiksi havaittu. Tehokkain keino Rockyn kanssa tähän mennessä on ollut kuonopanta, mutta en suosittele sitä ensimmäiseksi keinoksi.

Kannattaa tosiaan kokeilla sitä, että aina, HUOM! AINA kun hihna kiristyy, silloin vauhti pysähtyy. ja liikkeelle lähdetään vasta kun hihna on löysänä. Toimii kuulemma vanhemmankin koiran "uudelleenopetamisessa", tästä ei omakohtaista kokemusta. (Ei hermo kestänyt pysähtyä joka p#rkeleen askeleen jälkeen). EI TOIMI KAHTA KOIRAA ULKOILUTTAESSA; et pääse eteenpäin ollenkaan!

Sitten olis sellasta hihnakikkailua, eli talutushihna koiran mahan alta ympäri, eli kun koira vetää, talutushihna kiristääkin mahan kohdalta. Omakohtaisia kokemuksia sen verran, että toimii ajoittain, heti kun Rocky tottuu tähän "mahalenkkiin", niin johan alkaa veto taas.

Sit olis kaikkia vedonestovaljaita, en ole kokeillut.

• Lähetetty: 7 Tammi 2007 00:04
• Vastaa 

Vedonestovaljaita en suosittele käytettäväksi.
Lyhyt karvaisilla koirilla ajan mittaan saattavat hiertää ihon rikki ja pitempi karvaisillakin katkaisee turkkia/saattaa vetää takkuun pahastikkin.

Meillä ei neitiin tehonnut pysähtely millään lailla. Ja sitä tehtiin kauan!
Huomattavasti tehokkaampi oli yhdistelmä kuonopanta ja äkkikäännökset

• Lähetetty: 10 Tammi 2007 13:22
• Vastaa 

Täällä samainen juttu. Koirakoulussa alettu nytten käymään , jahka nuo perusasiat oppisi , myös kävelemään kunnolla tuolla ulkona. Meillä aluksi ihan tavallinen panta , ostettiin uusi. Pannasta saa joko normaalin pannan tai kuristavan pannan. Panta ei hyödytä yhtään , vaikka on kuristavalla , tuntuu että vetää entistä enemmän.
Nyttemmin saatiin koiralle tädiltäni kuristava panta [ketju] , ei enää vedä niin paljoa ulkona. Käytän itse tuota ketjua aina kun lenkkeilen koirani kanssa , tällöin ei niin hirveesti vedä.
Mutta miten saisin vetämisen loppumaan tavallisella pannalla? Tähän kun ei tehoa mikään , ei pysähtyminen tai kääntyminen ympäri.

• Lähetetty: 10 Tammi 2007 14:40
• Vastaa 

Meillä loppui vetäminen kun vaihdoin pannan tavallisiin valjaisiin. Olen kuullut että panta voi aiheuttaa koiralle niska/kaula vammoja jos kiskoo kauheasti, eikä se korinakaan kauhean mukavalta kuulosta mikä lähtee kiskovasta koirasta kun panta painaa kurkkuun. Kaverin koira rupesi kiskomaan kahtakauheammin kun laittoivat valjaat sille, että toinen kikka toimii toiselle ja toinen toiselle.

• Lähetetty: 10 Tammi 2007 16:25
• Vastaa 

Oletko kokeillut opettaa namujen kanssa kulkemaan vierellä? Toimii hihnan kanssa ja ilman. Ehdollista koira namujen avulla kulkemaan vierellä; hoe jatkuvasti seuraaseuraaseuraa tai vierellävierellä tms.ja aina kun hiukankin on sinnepäin; äkkiä namu suuhun. Seuraava askel on lisätä taukoja namujen antamiseen, sitten vain pidennetään taukoja. Jos on pentu, niin kannatta hiukan leikkiä pahin puhti ensin pois. Älä kuitenkaan totaalisesti väsytä, sitten ei enää kiinnosta mikään... Namujen teho paranee jos on hiuka nälkä... Ja kylmällä ilmalla ei tarvitse otta hanskoja pois jos antaa esim. maksapasteijaa suoraan tuubista. Samalla ehdollistamisella olen opettanut koiria odottamaan, yms. noin viidessä minuutissa. Mutta muista pitää aluksi koulutusjaksot lyhyinä; muuten mielenkiinto lopahtaa ja hermo menee kummallakin.

• Lähetetty: 10 Tammi 2007 21:22
• Vastaa 

Kyllä tässä kohtaa on kärsivällisyys parasta. Aina kun hihna menee kireällä niin stoppi kulkemiselle. Ei se koiran iästä ole kiinni vaan vanhempikin koira sen suht äkkiä oppii. Lätsämme sen oppi kuin itsestään mutta sama metodi toiminut vanhemmillekin koirille suhteellisen helpolla.

• Lähetetty: 14 Tammi 2007 13:36
• Vastaa 

Kyllähän siinä hermot menee jos on mukamas kiire jonnekin ja siinä sit opettaa koirallekin jotain..itelläkin monta kertaa. Tarvii varata aikaa ja rauhassa mennä. Aina stop kun hihna kiristyy, iso kehu ja/tai namupala kun koira tekee oikein. Koulutushetki pidetään tarpeeksi lyhyenä, ettei tuu kyllästymistä, mutta sitä toistetaan taas vähän ajan päästä. Me kun nimenomaan kehutaan aina kun Hiski vetää ja vetäähän se halutessaan hyvinkin..mutta se onkin toinen juttu, sillä se liittyy pulkalla vedättämiseen. Nyt satoi luntakin ja se ihme tarvii käyttää hyväkseen..ei kun ulos ja pulkka Hiskin perään! Suosittelen muuten kaikille, joiden koiralla on tarpeeks kokoa ja vaan tykkää vetää, eikä pelkää perässä tulevaa pulkkaa...

• Lähetetty: 16 Tammi 2007 19:46 Muokkasi: norppa
• Vastaa 

Sain meidän koiran lopettamaan vetämisen kun käännyin joka kerta sanomatta sanaakaan koiran vetäessä aina toiseen suuntaan ja kävelin muutaman metrin ''väärään'' suuntaan. Ja taas lähdettiin oikeeseen suuntaan kun käveli nätisti. Aluksi jouduin kääntymään muutaman metrin välein, mutta pikku hiljaa koirani hiffasi jutun idean (jos vetää ei päääsekkään minne haluaa vaan joutuu päinvastaiseen suuntaan) ja käveleekin nykyisin mallikkaasti Koirallani oli aina valjaat harjoittelussa, kun näytti vain vetävän enemmän kaulapannassa

• Lähetetty: 14 Helmi 2007 15:46
• Vastaa 

Meillä saatiin vetäminen loppumaan, kun joka kerta kun hihna kiristyi, käskettiin koira sivulle istumaan ja tiukasti "ei vedä" --> sitten vasta liikkeelle omistajan aloitteesta. Kärsivällisyyttä ja aikaahan se vaati, mutta kyllä se on sen arvoistakin, on paljon mukavampaa kulkea koiran kanssa, joka ei vedä, kuin koiran kanssa, joka vetää. ;]]

• Lähetetty: 14 Helmi 2007 17:27
• Vastaa 

Meillä koissut saa lenkillä ollessa vetää vähän...sillain,että kulkevat edessä hihna suhteellisen kireällä,mutta ylenmääräiseen riuhtomiseen kyllä puututaan.
Toki ne tarvittaessa sivulla seuratakin ossaa,ainakin toinen näistä

• Lähetetty: 17 Helmi 2007 12:11
• Vastaa 

Jutta sekarotuiseni oli aikoinaan intopiukeena vetämässä jokaisella hihnalenkillä. Eikä siihen saanut silloin mitään kontaktiakaan lenkin aikana. Nykyään lenkit kuljetaan hihna löysällä kuitenkin edellä kulkien mitä pidän todella tärkeänä koska Jutta on luonteeltaan kova pyrkyri, joka helposti ottaa määräysvallan "laumassamme". Jutta opetettiin olemaan vetämättä juuri tuolla pysähtymis/passiivisuus tekniikalla. Eli sääntönä oli, että hihnan kiristyessä emäntä muuttui passiiviseksi tylsimykseksi, jonka sai elämään löysäämällä hihnaa ja ottamalla kontaktia. Tämä ei sinällään ole vaikea toteuttaa mikäli pystyy pysymään johdonmukaisena ja varaa riittävästi aikaa ettei turhautumisen vaaraa tule.

Jetiä opetin kaukaa viisaana jo pentuna kulkemaan hihnassa kunnolla, mutta kuinka ollakaan ongelmia alkoi ilmetä vuoden iän lähestyessä. En tiedä vaikuttiko lopulta ikäkausi vai se, ettei me tarpeeksi useasti loppuen lopuksi kuljettukaan ihmisten ilmoilla. Ehkä molempia. Jokatapauksessa Jeti rupesi kiskomaan hihnassa höyryveturin lailla ja räyhääminenkin astui mukaan kuvaan hyvin pian. Jälkiviisaana voin ajatella, että tätä ongelmaa tuskin meillä olisi tullut, jos olisin osannut ajoissa puuttua näihin pieniin eleisiin ja käytöksen muutoksiin, mutta jälkeenpäinhän on aina hyvä jossitella.

Jetin tapauksessa hihnassa vetämättä opettelun aloitin pistämällä koiran valjaisiin ja hihnan sidoin vyötäröllä olevaan vyöhöni kiinni etten kiristäisi tarpeettomasti hihnaa. Alkuun aloitimme ihan sisällä niin, että kuljimme ja heti kun hihna kiristyi pysähdyin ja odotin. Koiran edes vähänkään vilkaistessa minua naksautin kädessäni olevaa naksutinta ja palkkasin(Jeti on siis ehdollistettu naksuttimen ääneen.) Näitä harjoituksia vedin sisällä päivittäin. Sitten siirryimme ulos kotipihalle ja seuraavaksi lenkille, missä tosin tekniikka on joutunut kovalle koetukselle Jetin räyhäämisen takia. Itse räyhäämiseen on kokeiltu monta konstia ja lopulta ainut toimiva keino oli räminäpurkki. Tästä räminäpurkki jutusta löytyy blogin puolelta juttua enemmän.

Koirat on yksilöitä ja Jetille ei tuo pysähtely lenkeillä auttanut se korotti vain vinkumisäänen desibelitasoa. Pieni muutos - naksutin auttoi asiaa ja ympäristöönkin sain alkuun kiinnittää enemmän huomiota kuin Jutan tapauksessa. Nykyään lenkkeillä ei vedetä kuin joskus ani harvoin jonkun superhajun perään. Eikä räyhääminenkään ole enää ongelma - kiitos räminäpurkin, joka muuten on osaltaan auttanut Jetin hihnakäyttäytymiseen vetämisenkin osalta. Edelleen Jeti on aika jännittynyt vastaantulevia nelijalkaisia ohitellessa, mutta hihnassa ei temmota eikä räyhätä.

• Lähetetty: 25 Maalis 2007 19:57
• Vastaa 

Meillä uusi tulokas hoksasi parissa päivässä tuon vetämättömyyden idean lähes kokonaan, mutta se onkin varmaan nero tms.. Eli perjantaina koiruus meille muutti, jo nyt kuljemme lenkit lähestulkoon kokonaan vetämättä. Vastaantulijoiden kohdalla vedetään, ja koirat aiheuttaakin rähinäkohtauksen, mutta nuo asiat ovat työn alla..

Ja keinona meillä oli ainoastaan pysähtyminen. Aina, kun koira vetää, tulee stoppi. Vastaavasti taas välittömästi narun löystyessä eteenpäin. Itse vielä kehuin aina, kun naru löystyi, ja päästiin taas eteenpäin. Alkuun stopattiin vähintään joka toinen askel, mutta edistyminen on kyllä ollutkin sitten nopeaa. En itsekään uskonut, että näin uskomattoman äkkiä auttaisi, mutta näin on. Ja kyseessähän on siis vuoden ikäinen koira, eli kyllä muutkin kuin pikkupennut oppivat.

• Lähetetty: 25 Maalis 2007 21:12
• Vastaa 

Pysähtyminen on hyvä keino!
Itse vielä naksuttelen jos koira ei hoksaa löysätä narua itse. Sitten palkkaan kun koira reakoi naksutteluun!

Nämä ohjeet on kirjasta Kiskomatta paras! (Turid Rugaas)
on muuten tosi lainattu kirja kirjastossa...

• Lähetetty: 26 Maalis 2007 00:17 Muokkasi: Kristiina
• Vastaa 

Kuonopanta minun piti ottaa käyttöön, mutta se tehosikin yllättävän nopeasti. Eikä sitä enään juurikaan tarvitse käyttää. On varalta taskussa mukana, jos Eppu unohtaa oppimansa
Ja vastaantulevat ihmiset + koirat saavat nyt mennä ohi ilman vetämistä. Tähän tepsi kuonopannan lisäksi se, että kiinnitin koiran huomion itseeni ja samalla jatkoimme matkaa. Eppu tietää, että taskussa on namia Annoin aina namin, kun ohitettava kohde oli tarpeeksi kaukana.
Mielestäni meillä koira oppi vetämään, kun sitä kuljetettiin flexillä. Ja moni muukin on ollut samaa mieltä, kun olen asiasta keskustellut koiraharrastajien- ja muiden koiran omistajien kanssa. Useat sanovat, ettei sitä olisi koskaan pitänyt edes keksiä Mutta tässäkin asiassa toinen tykkää flexistä ja toinen ei.
Se on siitä huono kapistus, ettei koira opi tietämään mihin asti milloinkin pääsee tai saa mennä. Kun välillä saa juosta kauempana ja sitten välillä taas ei. ( Oma mielipide )

Jos käytät flexiä niin kokeile tavallisella remmillä ja namia taskuun+ aina palkka, kun koira tekee oikeen. Ja näitä yllä jo kerrottuja keinoja kannattaa kokeilla, niistä se apu SAATTAA löytyä. Eli stoppi, kun hihna kiristyy ja matka jatkuu vasta sitten, kun hihna on löysällä ja nämä äkki käännökset ovat myös kokeilemisen arvoisia. Kaikkea tällaista pehmeää kouluttamista kannattaa kokeilla.

Ja kyllä minä ennemmin kokeilen halpaa kuonopantaa, kuin kuristavaa kalliimpaa pantaa. Kuonopanta maksoi 5,90 € koko 3
Minun mielipide tästä kuonopannasta on, ettei se ole niin paha, kuin saattaa kuulostaa. Sehän ei ole mikään koppa ja koira voi ottaa kuonopannan ollessa paikallaan esim: pallon suuhun.
Ja, kun muistaa, ettei itse ala riuhtomaan / repimään hihnasta niin mitään vahinkojakaan ei tule.

Tässä linkki, jossa on HYVÄ KUVA KUONOPANNASTA
http://www.rockwells.net/netstore/images/V23001-7% 20action.jpg
Poistakaa vain tämä, jos se menee mielestänne mainostamisen puolelle. Mikä ei ole tarkoitus.

• Lähetetty: 26 Maalis 2007 15:21
• Vastaa 

Meillä otettiin toissapäivänä käyttöön vedonestovaljaat , joissa menee narut koiran kainalosta. Aina kun koira vetää , narut kiristuu ja tuntuu pahalta. Koira ei pätkääkää vedä ku tietää että muuten narut kiristyy. Pannan kanssa vouhottaa , mutta vastahan nuo valjaat sille tajuttiin laittaa.

• Lähetetty: 27 Maalis 2007 15:17
• Vastaa 

Aina kun koira vetää , narut kiristuu ja tuntuu pahalta. Koira ei pätkääkää vedä ku tietää että muuten narut kiristyy.

Nimenomaan. Ja kivulla opettaminen on ..ööh?

Meillä on myös yksi vetävä tapaus, johon ei tunnu mikään tepsivän. On aloitettu pysähtelyllä, pysähtyy kyllä ja saattaa istahtaakin odottamaan, mutta heti kun jatketaan jatkuu vetäminenkin. Otettiin lisäksi suunnanvaihtoja. Sama juttu. Kokeiltiin nahkapantaa, leveämpää kangaspantaa, puolikiristävää, kiristävää, valjaita kahtakin eri sorttia, ei mitään apua. Tokossa harjoitellaan seuraamista, ja sekin toimii. En vain halua seurattaa koiraa tavallisella remmilenkillä, jolloin sen pitää mielestäni saada nuuskutella rauhassa. Tällä hetkellä käytössä on juurikin kuonpanta. Kuonarin lisäksi edelleen tehdään pysähtymis/luoksetuloharjoituksia joka lenkillä, vuosi tässä on nyt vierähtänyt, mutta toisinaan koira vetää edelleenkin. Ei toki enää aina.

• Lähetetty: 2 Touko 2007 15:54
• Vastaa 

Tämä sopii kaikenikäisille(mun tietääkseni...)
Eli; Kun koiraa vetää, pysähdy niin pitkäks ajaks ennen kuin se lopettaa vetämisen. Lopulta koira oppii, että vetämällä ei pääse minnekkään, ja lopetta vetämisen. Tää on yksinkertainen, ja helppo tapa kouluttaa koiraa. ONNEA KOULUTUKSEEN!!

• Lähetetty: 13 Kesä 2007 10:17
• Vastaa 

Ihanaa,muillakin samoja ongelmia! meillä kanssa vuoden ikäinen neiti vetää kuin järjetön!on kokeiltu kaikenmoisia pantoja,valjaita,pysähtymistä ,suunnanvaihtoa jne..Nyt viimeisenä keinona kuonopanta,tosin sen käyttö tuottaa aikalailla ongelmia nimittäin kun koira saa aivan mielettömät hepulit kun sen laittaa sille päähän..vaikka kuinka olen sitä herkuin ym..nätisti siihenyrittänyt totuttaa,mutta ei millään!miten te muut olette ylipäänsä saaneet koiran tottumaan kuonopantaan? multa pääsee kohta itku kun mikään ei toimi!!!

• Lähetetty: 13 Kesä 2007 18:21
• Vastaa 

Silloin kun meille tuli kuonopanta ajankohtaiseksi edellisen seropin kanssa oli koiralla jo ikää, 5+ ja eihän tuokaan sitten tykännyt yhtään kp:sta. Aina joka lenkillä hirveät hepulit ja ulos lähtiessäkään ei olisi antanut laitta. Minä vaan en antanut muuta mahdollisuutta kuin alistua kohtaloon. Ulos ei lähdetty ennen kuin panta oli päässä, jos Tino alkoi rimpuilemaan laitto vaiheessa otin pannan pois ja seisoin hihnan kanssa paikoillani odottaen että kaveri rauhoittuu ja taas pantaa päähän laittamaan. Pari päivää meni siihen että antoin nätisti laittaa, ulos ei menty ilman kp:ta joten äkkiä se rauhoittui. Samaten ulkona en kiinnittänyt mitään huomiota rimpuiluun yms. temppuihin. Ainoastaan estin Tinoa laittamasta päätään maahan että pääsee pantaa hieromaan. Eli pakotin koiran pantaa pitämään mutta missään vaiheessa en satuttanut pannalla koiraa. Hihna lyhyellä ja koira vieressä käveltiin aluksi mutta ei mennyt viikkoakaan kun Tino tottui pantaan ja käveli nätisti temppuilematta. En tehnyt pannasta numeroa mutta en antanut vaihtoehtoa koiralle. Joko näin tai ei ollenkaan ja se tepsi meitin jääräpäähän.

• Lähetetty: 5 Heinä 2007 00:29
• Vastaa 

Meillä käytetään niinkin yksinkertaista niksiä, kuin että naru kierretään myöskin alavatsan puolelle ympäri (kiristäväksi lenkiksi) ja kun koira kiskoo, se tuntuu mukavasti aroissa paikoissa, etenkin uroksilla. ;)

• Lähetetty: 5 Heinä 2007 18:13
• Vastaa 

Kuonopanta, ei apua, vedonestovaljaat, pieni apu, pysähtely, ei mitää hyötyä!naru mahan alla, autto hetken, sit ei taas mitään hyötyä!Hahaa, kastraatio, jo vain autto!Ei tartte enää valjaita käyttää!Pannalla mennää eikä vedä!

• Lähetetty: 6 Heinä 2007 10:43
• Vastaa 

Patella oli pienestä asti panta, sitte ku sille alko tulemaan voimaa lisää, nii vetäminen alkoi. Ostin muutama kuukausi sitten vedonestovaljaat, ja hyvin toimii.. Kätevän näköistä kun toinen koira tulee vastaan, ja olis kiva mennä mut valjaat estää, se on vaan sellasta paikallaan tepsuttamista. Valjaista vaan menee kainalot joskus rikki, et välillä pidetään pantaa. Nyt ollaan oltu muutama viikko pannalla ja viikon verran kokeiltu sitä, että kun vetäminen alkaa, nykäisen vähän taakse päin, sanon ei ja käsken istua... Se tuottaa tulosta, koko ajan päästään pitempi matka ennen kuin taas saa istua

• Lähetetty: 13 Marras 2007 23:03
• Vastaa 

Meillä myös oli/on vetäminen ongelmana. Kaikenlaista kokeiltu; pysähtyminen, suunnanvaihto, lyhyt ja napakka nykäisy hihnasta jne. Koirakoulua käytiin tossa hetki sitten ja viimeisellä kerralla kouluttaja ehdotti kuristuskaulapannan hommaamista ja aina kun vetää niin taas lyhyt ja napakka nykäisy. No hommasin kuristuspannan ja tein töitä ton nykäisytekniikan kanssa. Vähän auttoi muttei tarpeeksi. Vaihdoin sitten nykäisyn pysähtymiseksi ja nyt ollaan jo voiton puolella vetämisessä.. Eli omalla kohdalla tavallisen pannan vaihto kuristuspantaan auttoi huomattavasti!Ennen en kuvitellutkaan että olisin kokonaan kuristavan hommannut mutta lenkillä käyminen on nyt paljon mukavampaa ja eipä enää kättäkää särje..;D

• Lähetetty: 14 Marras 2007 18:50
• Vastaa 

Ja täällä taas yks kiskova tapaus. Kohta 5kk vanha lapinkoira/sakupentu. Tota pysähtymistekniikkaa ollaan käytetty ihan 8viikkosesta asti, ja nyt tuntuu että hermot repee kun ei minkään näköstä edistystä tapahdu. Tähän mennessä varmaan 20 metriä ennätys mitä on kävelty vetämättä. Hienosti aina löysää remmin kun huomaa, että pysähdyn, mutta ei millään aivoon uppoo että ei tarttis heti kokeilla uudestaan josko nyt pääsis vetämällä eteenpäin. Kolmen askeleen välein pysähdytään. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan... Että tällasia meidän lenkit Ärsyttää vaan kun joka paikassa sanotaan, että hyvin nopeesti oppii oleen vetämättä ku aina pysähdytään kun vetää, mutta kun ei niin ei. Makupalalla seurattaminen onnistuu niin kauan, kun makupaloja riittää, mutta heti jos tulee vähänkin taukoa ei enää kiinosta. Tuntuu välillä siltä että aargh, pelastakaa mut tältä älykääpiöltä... :P

• Lähetetty: 15 Marras 2007 12:47
• Vastaa 

Entäs jos koitatkin nyt aina vaihtaa suuntaa, kun hihna kiristyy??? Mitä tuossa aikaisemminkin ehdotettiin... Sulla voisi kärsivällisyys riittää siihenkin kun oot kerran tuota pysähtymistäkin jaksanut

Mulla siihen alkoi mennä jossain välissä hermot, mutta nyt tuntuu että jätkä on vähän alkanut tajuamaan. Kun hihna alkaa kiristymään niin se hidastaa... ainut poikkeus tässä on ne niiiiin ihanat hajut, jolloin Aatu saattaa oikein repäistä johonkin suuntaan. Siihen olen ärähtänyt ja napannut koiran omalle tontilleen... en tiiä onko oikea tapa toimia, mut kuitenkin.

Katsoittekko sitä uutta koira-sarjaa, jossa oli tuosta vetämisestä??? Siinä koiraa vietiin mm. niin että hihna on vyötäröllä ja juostiin toiseen suuntaan ja sit toiseen -koiran piti pysyä mukana. Sit kun pysähdyttiin niin hihnan piti jäädä löysälle. Tätä treeniä tekivät muutamia kertoja ja sen lisäksi pitivät välillä kotonakin hihnassa niin et koira joutui koko ajan seuraamaan omistajaa (olikohan et toi harjoitus vei aikaa 2 h päivässä). Sitä en kyllä osaa sanoa että kuinka hyvä metodi on, mut kyllä se koira tuntui oppivan homman jujun. Niin ja koira oppi myös menemään napsautuksesta istumaan, heh

• Lähetetty: 15 Marras 2007 13:11
• Vastaa 

heh! oon kattonu kans tota uutta sarjaa ja miettiny että auttaako toi hihnajuttu oikeesti niin paljon..? Se ykski koira rauhoittui ihan silmissä mutta mietin että tekeeköhän ne paljon muutaki jota ei sitten vain näytetä siinä jaksossa kun se on niin lyhyt..? Välillä pistää vihaksi ku se mies keskittyy enemmän niihin ihmisten välisiin suhteisiin ku siihen koiraan..

• Lähetetty: 16 Marras 2007 11:33
• Vastaa 

meillä kanssa homattiin Camolle kuristuspanta, kun tuli nää liukkaat kelit.
huomasin saman kuin Jonna, että kummasti elämä helpottui, ja lenkkeily maistuu taas
Camo ei toisin pannasta alkuun tykännyt, mutta nyt on pari päivää treenailtu ja homma on
valjennut kaverille, että ton pannan kanssa ei hihnassa riekuta turhia.
Ohikulkijoidenkin ohittaminen on nyt helpompaa, kun tolla pannalla saan helposti huomion itseeni,
yleensä meitin pojalta häviää nimittäin kuulo kun kiinnostavia sauvakävelijöitä tai muuten vaan hyvänhajuisia ihmisiä vastaan tulee