Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 30 Kesä 2007 19:57
• Vastaa 

Siinä se kysymys olikin. Eli haluasin kuulla että miten itse vavistat asemaa ettei pääse syntymään sellaista tilannetta että koira alkaa hyppii silmille.
Meillä minä menen ensin ovesta ja Tessa saa tulla vasta sitten kun sanon että saa tulla. Ruokaa ei saa ottaa ennne kuin sanon että "ole hyvä".
Nuo nyt tulee ensimmäiseksi mieleen.
Mun pentu on nyt 4.5 kk ja vähän alkais näyttää siltä että vaikeuksia tulee muutaman kuukauden kuluttua kun Tessa alkaa koettelemaan...

• Lähetetty: 30 Kesä 2007 23:29
• Vastaa 

Meillä ei varsinaisesti joka kerta vaadita vaikka odottamista ruuan tai ovesta kulkemisen suhteen, mutta odottaa pitää jos niin sanotaan. Itse vahvistan johtajan asemaa niin, että jos sanon jotain, niin pidän huolen, että sitä myös totellaan, enkä todellakaan tarkoita, että kaikki keinot ovat sallittuja, liian usein koiran retuutus mielletään samaksi asiaksi, kuin johtajuus, sitähän se ei ole. Mutta jos sanon istu, koira myös istuu, muusta ei edes neuvotella.
Enemmän johtajuus mielestäni vaatii minun toimista, ei niinkään koiran. Minun tehtävä on suojella koiraa, sen ei tarvitse päristä kenellekkään, jos se pelkää vaikka jotain ihmistä tai koiraa, minä hoidan tilanteen, ei koira. Samoin johtajuutta mielestäni on se, että koiralle ollaan reiluja, siltä vaaditaan sopivasti ja aina niin, että sillä on mahdollisuus tehdä oikein, jos se tekee virheen, sille annetaan mahdollisuus se korjata, eikä sitä toruta, jos siltä on tullut vaatineeksi liikaa.
Jos koira hyppii silmille, niin omista kokemuksista parhaiten tilanteen hoitaa sillä, että kaikki elämä asetetaan koiralle luvan varaan, se tarvitsee minun suostumuksen kaikkeen. Muutaman kerran sakun tikkaamaksi joutuneena, voisin yleistää, että jos koira todella on dominoiva, eikä kiukuttelu johdu murrosiästä tai muista kokeiluista, on väkivalta se huonoin vaihtoehto. Rauhallinen ja äärimmäisen pitkäpinnainen johtajuus, myös silloin kun on hampaat vastassa, kertoo koiralle, että sinä olet niin paljon viisaampi ja voimakkaampi, ettei sinun tarvitse edes alentua tappelemaan paikastasi..

• Lähetetty: 1 Heinä 2007 11:55
• Vastaa 

^Meillä mennään samoilla linjoilla amen kanssa.

• Lähetetty: 5 Heinä 2007 00:24
• Vastaa 

Minä menen ovista ennen koiraa, koira syö vasta meidän jälkeen ja luvan kanssa, minä kuljen mistä haluan - koira väistää, minä teen aloitteen kaikkeen enkä piittaa ollenkaan koiran huomionhakuyrityksistä.

Tällä hetkellä meillä kyllä on menossa jääkausi, joten nämä säännöt ovat paljon hyisempiä tällä hetkellä ;)

• Lähetetty: 5 Heinä 2007 05:53
• Vastaa 

suosittelen lukemaan Anders Hallgrenin kirjaa " Tunne koirasi viestit". siellä todella paljon painavaa asiaa mm. tästä johtajuudesta. k.o henkilön muutkin kirjat ovat erittäin fiksuja, vaikka tokihan mielipiteitä on monia. meillä on päästy erittäin hyviin tuloksiin, kun oppii lukemaan koiraa ja koira sinua.

• Lähetetty: 6 Heinä 2007 10:39
• Vastaa 

Meillä Pate syö, kun sanoo "saa ottaa" ja kun tullaan ulkoa, Pate istuu eteisessä niin kauan, että talutushihna on irti ja on annettu lupa "saa mennä".
Jos Paten käsketään istua, jota se ei välttämättä halutessaan ekalla käskyllä tee, käskyä toistetaan niin kauan että se istuu..

Hyvin on oppinut, kuka/ketkä on pomoja...

• Lähetetty: 7 Heinä 2007 01:16
• Vastaa 

"suosittelen lukemaan Anders Hallgrenin kirjaa " Tunne koirasi viestit". siellä todella paljon painavaa asiaa mm. tästä johtajuudesta. k.o henkilön muutkin kirjat ovat erittäin fiksuja, vaikka tokihan mielipiteitä on monia. meillä on päästy erittäin hyviin tuloksiin, kun oppii lukemaan koiraa ja koira sinua."

Kerta tässä nyt mainostelemaan alettiin, niin sanompahan vaan että kannattaa lukea myös Vilanderin uusi Koirankorjauskirja , todella kätsä kapistus josta saa vinkkejä ja tietoa ihan arkipäivän elämään + kirjassa myös Pertin oma elämäntarina ja kokemuksia erilaisista koirista, hyvä peetsa (;

• Lähetetty: 9 Heinä 2007 13:12 Muokkasi: vanillah
• Vastaa 

Meillä minä taidan olla melkoinen tyranni kun en siedä lainkaan sitä että minua ei totella tai kuunnella. Niin kauan toistetaan asiaa että tulee pari onnistunutta suoritusta esim juuri tuon ovesta kulkemisen kanssa. Pennun kasvaessa isoksi pennuksi on pitänyt tehdä melko pienistäkin asioista omat säännöt, esim rivarimme ovelle vievä laatoitus on molemminpuolin kukkapenkitetty ja muutamaan otteeseen edellä kaahaava koira teki äkkipysähdyksen ja minä löysin itseni kukkapenkistä. Nykyään lähes aina pentu tulee joko vierellä tai takana sisälle. Eteisestä päästään pois vasta luvan kanssa. Syödään luvan kanssa ja kaikkien annettavien herkkujen eteen on tehtävä tempputai pari. Minua ei näykitä eikä minulle murista(leikit erikseen) .Lenkillä pentu yltyy joskus haukkumaan ja repimään hullun lailla hihnaa, yleensä riittää tiukka EI joka kerta kun hampaat tavoittelee hihnaa mutta välillä joudutaan ottamaan useampikin vierellä istumisharjoitus ennen kuin rauhoittuu...Joskus mietin olenko liian ankara noin nuorelle pennulle mutta sitten muistan tämän toisen puolen itsestäni joka lässyttää, mussuttaa ja pusuttelee pentua.=P Täytyyhän pennullakin olla alusta asti selvillä että mitä saa tehdä ja mitä ei.

(eli meidän pentu siis reilu 6kk)

Minun silmääni pisti tuttuni koiran käyttäytyminen. Tuttuni yritti saada pienikokoisen terrierin hyppäämään syliinsä mutta koska tämä ei totellut niin tuttuni otti koiran etutassuista kiinni ja nosti ne syliin niin koira irvisti ja murisi ihan tosissaan. Minä en tuollaista katsoisi ja sanoi sen vielä olevan tavallista.... en tiedä mitä omalta koiralta kuuluu sietää mutta minulle ei muristaisi tuon takia.

• Lähetetty: 29 Heinä 2007 02:51
• Vastaa 

Eipä sitä varsinaisesti tarvitse meillä vahvistaa...
Mä olen itse kovin varma johtajuudestani ja luulenpa, että se välittyy koirille asti. Pyrin olemaan ennenkaikkea rauhallinen, reilu ja luotettava johtaja.

Pääperiaatteita on, että minä teen kaikki aloitteet. Minä päätän milloin mitäkin tehdään enkä neuvottele koirien kanssa. Koirat kysyvät lupaa ennen syömistä, ulko-ovesta kulkemista, autoon tulemista ja sieltä poistumista, vapaaksi pääsyä etc. Hoitotoimenpiteistä ei myöskään neuvotella. Jokaiseen koiran aloitteeseen ei mennä mukaan. Minä myös esimerkiksi lopetan leikin silloin kun haluan.
Kaikki tämä tapahtuu kuitenkin melkein itsestään, joten piti oikein miettiä, mitä keinoja tulee johtajuuden tukemiseksi käytettyä.

Johtajuuteen kuuluu myös se, että koirat voivat luottaa minun kykyyni pitää niistä huolta ja tarvittaessa puolustaa niitä. Meidän laumassa seuraa kyllä tiukka palautus ruotuun, jos aletaan haastaa riitaa muiden koirien kanssa.
Minä en selätä enkä ravistele niskasta. Murahdus on lievin "jätä minut rauhaan-tyyppinen" pyyntö. Murahdus ja jalan polkaisu saa ulkona hötkyilevän koiran kiinnittämään välittömästi huomionsa minuun. Nopea kurinpalautus on kuonosta kiinni ja lyhytkestoinen nuhtelu. Törkeissä tapauksissa ajetaan pois laumasta hetkeksi. Todella tehokas keino äärimmäisessä tilanteessa. Onneksi näitä ei tarvita usein.

Minä jaan johtajana myös hyvää palautetta. Välillä mennään koiran aloitteisiin mukaan ja annetaan huomiota. Kosketaan paljon hyvällä; silitellään, rapsutellaan ja pusutellaan. Koikkeri-pojalla on tapana nukahtaa iltaisin syliin. Koirillekin annetaan hyväksyntää.
Koirilla on meillä oikeus myös ilmaista itseään. Minulle saa murahtaa, jos vahingossa esim. hoitotoimenpiteen yhteydessä satutan koiraa. Meillä ymmärretään eri murinoidenkin vivahteet. Seropi-neitokin on monesti huomauttanut minulle murahtamalla, että "Voisitko olla HIUKAN varovaisempi sen kamman kanssa! Se nipisti ikävästi."
Toivon ainakin, että olen/olemme koiriemme silmissä turvallisia ja reiluja johtajia.

Koikkeri-poikamme on juuri pahimmassa murrosiässä. Kaikki rajat kokeillaan läpi yksi kerrallaan. Vaan mistäpä niitä oppisi varmuudella tietämään, jos ei kerran koittaisi.

• Lähetetty: 4 Elo 2007 18:16
• Vastaa 

Enpä mitenkään vahvista...

• Lähetetty: 22 Loka 2007 20:09
• Vastaa 

meillä vanhempi terrieri on myös joskus aika kokeileva.. se on nyt 4 vuotias, haettu sieltä valkealan 'pentutehtaalta'. Joskus kun sitä ottaa niskasta kiinni, jos se rähisee esim vieraalle koiralle, se saattaa yrittää näykkäistä. Muuten sen kokeilevaisuutta ei oikein ole. Mutta, tuo saattaa johtua myös osittain siitä, että koira hermostuu nopeasti. Tuota edellemainittua en tietenkään anna tapahtua, vaan rankaisen koiraa, jolloin se näyttää anelevan anteeksipyyntöä. Nyt se on alkanut loppumaan.. Eikä ilman palkkaa suostu vieläkään temppuilemaan; istumaan ja makaamaan käskystä. Kyllä se loppujenlopuksi sen tekee, mutta ei ensimmäisellä käskyllä. Paikka-käskyn se tottelee heti ja yleensä luoksetulonkin.

toinen seropimme on todella kiltti eikä ikinä ole yrittänyt oikein yrittää viedä johtajuutta meiltä. Ainoa vika siinä on se, että se on kova haukkumaan vieraille ihmisille ja etenkin vieraille koirille. Kaikkea ollaan yritetty kokeilla, mutta ei ole hiljentynyt täysin vieläkään. Hieman hiljaisempi on kuin alkuajoista. Onko teillä mitään TEHOAVIA neuvoja? Pertti Vilanderille ollaan mietitty vietävän sitä, mutta hinnat nousevat liian korkeiksi meidän kukkarollemme.

Ja vielä kolmas, kummankin koiran yhteinen ongelma, jos pidän koiria esimerkiksi lähellä olevalla kentällä vapaina, ja jostain suunnasta kävelee esim ihminen yksin tai koiransa kanssa, niin koirani ryntäävät heti niiden kimppuun haukkumaan. Käskyt ei auta tässä tilanteessa (paikka, takaisin, luoksetulo..) miten saisin koulutettua ne paremmin?

Eli siis meiltä löytyy tämmöisiä pieniä ja arkoja ja vähemmän arkoja koiria kaksi kappaletta. Iänikuisia projekteja.

• Lähetetty: 22 Loka 2007 20:36
• Vastaa 

Terrieri
Meillä on viime aikoina ollut vähän samaa tottelemattomuutta, kun yhdessä ovat vapaana, saa tosissaan tehdä töitä, että saa molemmat kuulolle. Minä olen lisännyt yleistä tottelevaisuus harjoittelua, esim. molempien kanssa on harjoiteltu koirien ja ihmisten ohittamista vapaana, luoksetuloa häiriön alla, esim vieraat koirat ja ihmiset. Vapaana pidän tällä hetkellä vain yhtä kerrallaan, joskus, jos olen täysin varma, että paikalle ei yllättäen ketään tule, pidän molemmat irti, mutta aina jos on mahdollista että vastaan tulee ihmisiä tai koirakoita, toinen on kiinni ja toinen vapaana, tämä on auttanut ja korvat ei häviä, tiedä sitten onko tämä ikuinen ratkaisu, vai voiko noita joskus vielä samaan aikaan irti pitää..

• Lähetetty: 24 Loka 2007 21:15
• Vastaa 

ame meilläpäin ei löydy sellaisia koiria, jotka pystyisi ohittamaan koulutusmielellä. Ihmiset kääntyvät pois koiriensa kanssa ja vain katsovat paheksuen kuin jotain pahempaakin olisi koiramme, jotka vain riehuvat vastaantulevien koirien takia.

Sitten tuota vapaanapito, nuorempi koira on helpompi saada hallintaan ja kuulolle, kun se on saanut aluksi haukkua tarpeeksi koiralle/ihmiselle. Vanhempi terrieri ei lopeta ennenkuin on saanut häädettyä ihmisen/koiran näkökentältä pois. On saattanut jopa turvautua näykkäisemään. Minusta se on huonon koiran käytöstä, että ruvetaan näykkimään. Nuorempi koira on niin aivoton, että ottaa vanhemmasta kaikissa asioissa mallia ja on yrittänyt jopa itsekin näykkiä. Silloin suutuin koiralleni niin paljon (lue= 5 kertaa näykkäsi ihmistä ennenkuin sain lopetettua). Nykyään nuorempi ei näyki. Vapaana ei siis ole mahdollisuutta pitää jos ihmisiä/koiria näkökentällä, paitsi nuorempaa =)

ja tuo terrieri on valkealan 'pentutehtaalta' välillä niin helppo ja välillä niin äkäinen joskus toivoisin, että siitä tulisi ihan eri koira, mut en mä loppujen lopuksi sitä oikeasti haluisi.

• Lähetetty: 25 Loka 2007 11:39
• Vastaa 

Terrieri: Totta kai koirasi näykkää sinulle, jos otat sitä niskasta kiinni. Niskasta kiinni ottaminen tarkoittaa koiralle "hyökkään sinun kimppuusi" ja lisäksi se on tapahtunut tilanteessa, jossa koirasi on muutenkin kierroksilla. Tietysti koira puolustautuu tuollaisessa tilanteessa. Koiran täytyisi voida luottaa, ettei oma omistaja KOSKAAN eikä IKINÄ satuta sitä tai pelota sitä, jotta se voisi kunnioittaa omistajaansa oikeasti.

Vilanderin koriankorjauskirjassa on toki hyviäkin pointteja, mutta myös monia suoria virheitä ja epäkohtia. Kaikkea kannattaa lukea, mutta kaikkea ei kannata purematta niellä.

Mun ajatuksia:
En usko, että on olemassa mitään "johtajuutta", joka jollain on ja jollain ei ja jota koira koko ajan hakisi. Myöskään tieteellisesti tätä ei olla voitu todistaa, koska koiran ajatuksia kukaan ei osaa lukea. Koko johtajuus-ajattelu perustuu ainoastaan olettamuksille, ei faktatiedolle.

Se, etten usko "johtajuuteen", ei tarkoita, etteikö meillä tehdä niin kuin minä sanon. Mutta meillä totellaan, koska se on koiralle kannattavaa. Olen tuki ja turva, minuun kannattaa turvata, luottaa ja tehdä niin kuin pyydän. En vaadi koiraltani turhia, mutta jos jotain pitää tehdä ja se osataan, odotan niin kauan että se tehdään. Koira oppii helposti, että mitä nopeammin tottelee, sitä nopeammin pääsee jatkamaan eteenpäin.

Jos koira "vastustaa" komentojasi tai pakotteitasi, mieti, miksi? Oletko ollut niin looginen ja järkevä, että koiran kannattaa oman etunsa nimissä totella sinua ja luottaa sinun arviointikykyysi? Vai onko koiran kannalta ajateltuna turvallisempaa toimia toisin kuin sinä pyydät?

Meillä koira odottaa katsekontaktilla lupaa ruokakipolla, pois autosta, sänkyyn jne. Tämä ei tarkoita sitä, että tekisin sen ollakseni johtaja. Koira ei tee sitä myöskään siksi, että pomo sanoo. Se tekee niin, koska se on sille opetettu. Ja ne on sille opetettu, koska ulos autosta pääsy, ruoka ja sänkyyn tulo on loistavia palkitsemiskeinoja, joilla lisään koiran kontaktihakuisuutta ja kuuliaisuutta. Lisäksi tietyt rutiinit tuovat turvaa.

Ainiin. Villeissä susilaumoissa, jotka ovat aivan eri asia kuin kotikoiran ja ihmisen luoma symbioosi, lauman jäsenet ovat sukulaisia keskenään. "Arvojärjestys" perustuu lauman jäsenten ikään. Välienselvittelyä on todella harvoin, susi ei siis luonnostaan "pyri johtajaksi", mikäli lauman johtaja on hyvä hommassaan. Konflikteja on vain, jos lauma ei toimi ja konfliktien avulla lauma hajotetaan tai siitä lähtee yksi susi pois perustamaan omaa laumaansa. Yleensä tämä hoituu ihan ilman konflikteja, esim. laumasta pois pyrkivä susi saattaa kulkea laumassa ensimmäisenä muutamilla retkillään, ennen kuin vaihtaa maisemaa kokonaan. Tämän kirjoitan siksi, että tuo "johtajuusaseman tavoittelu" perustetaan usein susitutkimukselle, joka on kumottu uusien ja parempien tutkimusten valossa monet kerrat.

• Lähetetty: 16 Joulu 2007 21:31
• Vastaa 

No joo, en tiedä uskonko täysin johtajuuteen. Uskon enemmän koulutukseen, yhteistyöhön, rajoihin ja kiintymykseen. Sama se millä nimellä niitä kutsutaan.
Lapsena olin koiramme "pentu", se huolehti minusta, ei koskaan murahtanut/puraissut minua, pysyi mukanani, antoi riepottaa ja nukkua päällään, ja aivan pentuna jopa raahasin koiramme pennut pois ja imin sen nisistä maitoa itse..(n. 2-vuotiaana) No, se oli aika tunkkaisen makuista, oikein koiranmaitoa. Koira oli hyvin kärsivällinen ja kilttil, ja "totteli" minua, kun käskin sen tulla tikapuut ylös tai hypätä jostain. Se teki kaiken huvikseen ja tuli perässäni minne vain. Molemmat luotimme toisiimme. En turhia komennellut enkä ollut pomo, mutta silti pelasi hyvin. Koira huolehti minusta. No, nykyisinhän asetelma on toisinpäin ja uusi, oma koira. Edelleen se kiipeää tikapuut ja tekee mitä vain, mutta siksi että käsken ja se luottaa minuun ja tekee mitä käsken senkin uhalla, että se on vähän vaarallista. Liian vaarallista en vaadikaan.
Tärkein on se, että minun käskyjäni noudatetaan ja jos ei, niin siitä tulee seuraamuksia. Myös se, että minä saan tehdä koiralle ihan mitä vain eikä sillä ole vastaansanomista. Jos vahingossa esim. nostan sen huonosti ja sitä sattuu (40 kg), se ulahtaa. Hyvin harvoin se edes ulahtaa, se on kärsivällinen ja voimakas samoin kuin edellinen kouluttamaton koira.
Minä saan olla hieman äkkipikainenkin, jos koira tekee väärin eli tekee toisin kuin on opetettu. Sellaisesta en rankaise koskaan, mitä koiralle ei ole opetettu. Se ei säikähdä, vaikka heitän sen niskasta selälleen, vaan on hetken nöyrä, mutta toimintakyky säilyy, herää maan tasalle. En retuuta koiraa, mutta jos satun menettämään hermoni, koira ei pelkää silti, se alistuu mutta ei esim. juokse karkuun. Ruoan syö vasta kun annan luvan. Pöydiltä ei oteta minun kotonaollessani.
Toisten koirien luo ei mennä ilman lupaa. Samoin ihmiset, kiinnostavat paikat, uiminen, kaivaminen, ulos meneminen.
Mutta noita lupia jaan usein. Esim. jos koira katsoo vettä ihaillen, saatan sanoa, "mene uimaan" ja onnessaan juoksee uimaan. Toisin jos menee itse rantaan, käsken pois. Eli jos aloittaa toiminnon itse, se ei saakaan tehdä sitä, mutta malttamisesta, kärsivällisyydesta, tottelemisesta ja kontaktista seuraa aina jotain hyvää. Koirien luoksekin pääsee helpoiten kun tottelee nätisti. Kieltoa on uskottava! Jos jotain kiellän, sitä ei tehdä ennen kuin annan luvan. Joskus laitan esim. herkun tuolille ja menen pois ja katson ikkunasta niin ettei koira huomaa. Sitten annan herkun. Tai jätän lattialle ruokakipon ja sanot "et ota" ja lähden pois. Vasta kun annan luvan, sen saa ottaa. Joskus myös käyn nukkumaan ja jätän ruoan, jota ei saa syödä. Koira ei kyttää sitä tai odota käskyä, koska se luulee ettei ehkä koskaan saa ruokaa. Sitten, yhtäkkiä, annankin luvan. Tai sitten en. Jos käsken koiran odottaa pihassa, se odottaa niin kauan kunnes palaan.
Opittuja asioita on noudatettava. Ja siitä seuraa usein palkkaa. Sanon usein myös vihaisella äänellä, ja sitten palkkaankin esim. leikillä, yllätän.
Yllätykset on hyviä. Joskus vakoilen koiraa, se on aika tyhmä kun ei huomaa esim. kaupan edessä tuijottaa ovea ja ei huomaa kuinka vakoilen sitä sen selän takana. Ilme on näkemisen arvoinen kun ilmestynkin yhtäkkiä takaapäin xD
Minä pidän huolen, että koiralla riittää tekemistä ja monipuolisuutta kanssani. Toisaalta, vain jos se on kiltti. Jos on tottelematon, esim. menee jäniksen perään, ei tule vähään aikaan mitään kivaa. Varsinkin kiellot uskoo hyvin. Jäniksen peräänkään ei lähde, jos ehdin kieltää. Ajosta ei enää juokse takaisin, vasta hetken päästä. Se kun vaan menisi kaaliin, että ei tarvitse ollenkaan lähteä pupujen perään! En tajua, miten erottaa esim. kissan ja pupun, ja kissan perään ei lähde vaikka tulis miten yllättäen, mutta jäniksiä tarvii omistajankin kytätä jotta ehdin käskeä koiraa.. Eikös ne kummatkin luulis olevan "ihania saaliita..?"
Miten se muka erottaa, onko se jänis vai kissa mikä juoksee.. Ihan kuin ois vaan ottanut oikeudekseen tuon jänikset, jolle edes emäntä ei mahda mitään, kun "vietti vaan vie.." ja takasin tullaan syntiätehneen näkösenä..Jäljet ei kuitenkaan kiinnosta. Eikä kaukana olevan jäniksen perään juokse. Ihan kuin pottuilis vain.
Minusta johtajalla pitää olla koko ajan selkäytimessä tietynlainen ylpeys, Minä.. Pitää ikäänkuin olla hereillä, mitä koira saa tehdä ja mitä ei, milloin se pottuilee ja milloin ei. Semmonen Nokka pystyssä-asenne.. Ei tietysti konkreettisesti. Mitä enemmän vaatii, sen enempi koira tottelee. Jos ei vaadi mitään, koira tekee silloin kuin huvittaa.

• Lähetetty: 21 Helmi 2008 11:46
• Vastaa 

Mä en varsinaisesti usko mihinkään johtajuusteorioihin.
Kuitenkin.
Meillä mun sana on laki jota totellaan, joka ikisessä asiassa ja tilanteen mukaan vaihdellen. Mitään natsikuria en silti pidä kuin äärimmäisissä pakkotilanteissa, ja silloinkin niin että koiraan ei kuitenkaan satu. Noita tilanteita on ollut esim sellaset ohitustilanteet missä Lola on ihan kierroksilla ja menossa täysillä tappelemaan rähisevän vastaantulijan kanssa. Siinä vaiheessa ei auta mikään muu kun ronski ohiraahaaminen pannasta kiinni pitäen, koiralta on aivot ja korvat tipahtaneet joten yritä siinä sitten ottaa sen huomio jotenkin... Onneksi noitakin tilanteita sattuu suht harvoin, enimmäkseen ne on vaan niitä "tahdon mennä tutustumaan"-ohituksia

Aikalailla kukkahattutäti oon, tunnustan, mutta meillä kuitenkin määrään minä, määrätietoisesti ja komennellen mutta myös runsaasti kehuja ja kiitosta jakaen ;)

• Lähetetty: 21 Helmi 2008 12:49
• Vastaa 

Empä taida mitenkään sen kummemin vahvistaa sitä. Käsken, mitä käsken ja vaadin sen noudattamista. Mutta meillä ei olekkaan mitenkään sen kummemmin dominoivia nuo koirat, pikemminkin vain joskus vähän itsepäisiä.

Johtajuutta ja johtajuusongelmia tuputetaan joka välissä, liikaakin. Kaikki koirat eivät sitä vaadi ja tarvitse, joku jääkausi saattaa suistaa herkemmän koiran ihan pois radaltaan. Tietenkin on myös niitä äärimmäisen dominoivia koiria, joiden kanssa saa miettiä joka elettään ja vaatia sitä ehdotonta tottelemista, sekä olla huomioimatta koiraa liikoja ja korostaa sitä omaa olemustaan.

• Lähetetty: 21 Helmi 2008 15:26
• Vastaa 

Hmm, nyt on vähän metodit ehkä muuttuneet mulla. Pyrin tietoisesti olemaan kärsivällisempi ja lempeämpi.
Katson Nuoskilta ja muilta aikuisilta koirilta mallia, miten ne ovat pennulle "johtajia". Siis tervepäisiltä. Kyllä ne aika usein kellistää/murahtaa pennun eli saa sen alistumaan, jos se "hyppii silmille". Tosin, ainakin näennäisesti olen vahvempi johtaja pennulle, kuin toiset koirat, koska minua se ei pure, ei hypi, ei riehu, ei hauku minulle ymsyms. Mutta en usko, että asia todellisuudessa niin on. Se on vain niin, että ihminen antaa ruuan ja ihmisen kanssa ollaan eri lailla, ei voi esim. hurjasti riehua ja näykkiä. Koirat sietää paljon enemmän. Aina, kun pentu alistuu jos murisen/ärisen sille, silitän sitä vatsasta. En koskaan ikinä jatka ärisemistä kun pentu on alistunut. Toisaalta, en myöskään kehu ja ole "sillä siisti" asenteella vaan hetken olen ainakin vielä viileä.
Pentu ei saa juosta minkään perään sujona, esim. heittämäni namin/lelun. Sen on oppinut hyvin, ja ottaa kontaktia, jotta saisi kenties(yleensä) luvan. Muutenkin, helpompaa, kun ei tarvitse pohtia ja arvuutella, vaan on jäänyt jotain itsellekin selkäytimeen. Ei ole ihan tyhjästä aloitus enää, vaan jotain tietoa & kokemustakin, ja se näkyy mm. siinä, että koira tulee aina iloisesti luo, luottaa minuun ja hakee itse kontaktia. Sitä ei tarvitse komennella useinkaan ja ei epäröi.

• Lähetetty: 8 Maalis 2008 16:16
• Vastaa 

että koira tulee aina iloisesti luo

Mulla on sellainen käsitys tästä, että jos koira tulee iloisesti luo - se ei kunnioita ja jos tulee korvat takana mielinkielin - kunnioittaa

• Lähetetty: 8 Maalis 2008 17:21 Muokkasi: Huge
• Vastaa 

Hmm.. Yritän vahvistaa ainakin näillä keinoilla. Ulos kun lähdetään minä menen ovesta ensin, ja koira saa tulla kun pyydän. Pyrin, että en huomoi ja lääpi koko ajan (vaikeaa) Jos tulen esim. vessasta en huomioi iloista häntää heiluttavaa kaveria, en ota vessaan mukaan, vaikka kuinka yrittäisi vinkua. Yritän tehä selkeitä käskyjä. Ja silitän juuri niskasta ja kylkiluiden päältä, Fennelin kirjasta luin tuon silitys homman.. ja ja... on varmaan muutakin, mutta nyt ajatus pätkii pahasti...

• Lähetetty: 10 Maalis 2008 11:52
• Vastaa 

No hmm. Tuolla iloisesti tulemisella tarkoitin nopeasti tulemista. Että uskaltaa kumminkin tulla, vaikka millä äänellä kutsuisin. (uskaltaa kyllä Nuoskikin, mutta olen joskus rankaissut sitä kun on tullut luokse ja siksi on hidas kun olen vihainen)
Sysi kyllä tulee usein korvat luimussa luo, jos kutsun toista kertaa tai matalalla äänellä. Tarkoitus on kuitenkin, että tulisi ennakkoluulottomasti, nopeasti luo kutsusanasta. Jos ärähdän tms. älyää kyllä tulla luo, mutta se ei ole tokoluoksetulokäsky. Tuo pentu menee kyllä helposti "anteeks-anteeks" ilmeelle, jos sille sanoo vähänkin ankarammin -vaikka en ole koskaan satuttanut sitä mitenkään. Enkä aiokaan/haluakaan, ei ankaruudella johtajuutta ansaita.
Jos en ole vihainen, vaan kutsun iloisesti, Sysikin tulee nopeasti ja iloisesti häntä heiluen. Nykyään en kyllä enää namia kuljettele mukana, mutta se on kehuista ja silityksistäkin kumman mielissään
Pyrin myös, etten toista kutsua.

• Lähetetty: 20 Maalis 2008 15:27 Muokkasi: Flikka89
• Vastaa 

Meillä kyllä vähän tuntuu että isäntä on se johtaja, koira on kakkonen ja mä sit viimenen.
Eli minun kanssa kun esim ulkona on niin tahtoo viedä koira minua, joka on kyllä korjautumassa. Nyt näyttää jo paremmalle, mutta välillä tuppaa unohtumaa se johtaja kun on niin mukavaa ulkona ja paljon energiaa!
Sisällä on sitten toinen juttu, silloin on pitää isäntää ja minua '"johtajina" eikä sätkyile miten haluaa.

• Lähetetty: 20 Maalis 2008 19:02
• Vastaa 

itse ainakin mitä nyt tässä tulee mieleen ni palkkaa aina ensin vanhemman koiran, ja sitten vasta nuoremman, ulos/ sisällementäessä menen ensin, koirat vasta perästä. Tietenkin on se, että kun pyydän koiraa tekemään jotain, se tekee sen, jollei tee ei edes neuvotella, annan asian olla, ja kokeilen myöhemmin uudelleen, koiran on siis toteltava ekalla käskyllä. No minä päätän ketä koiraa mennään tervehtimään ja ketä ei. Jos käsken koiran olla jossain, kuten eteisessä, koira on siellä niinkauan kunnes annan luvan tulla. no tässä nyt joitakin.

• Lähetetty: 14 Kesä 2008 16:58 Muokkasi: Dori
• Vastaa 

AnnaFanni: Puhtaasti asiaa!

AnnaFanni: tuo "johtajuusaseman tavoittelu" perustetaan usein susitutkimukselle, joka on kumottu uusien ja parempien tutkimusten valossa monet kerrat.

Nuo tiedot perustuvatkin alkujaan Hitlerin ajan Saksaan. Kyseinen herra ( ) oli kovin kiinnostunut susista ja halusi tutkia niitä. Hän hankitutti eri puolilta Eurooppaa eri yksilöitä ja pisti ne 2 hehtaarin aidatulle alueelle havainnointia varten. Tällä pienellä pläntillä nämä toisilleen täysin vieraat yksilöt sitten ottivat yhteen jatkuvasti. Tästä Hitler päätteli, että suden luonto on hakea kaiken aikaa paikkaansa laumassa. Kukaan ei hetkeksikään pysähtynyt ajattelemaan, miten tilanteeseen vaikutti reviirin minimaalinen koko, jolla toisilleen tuntemattomat yksilöt eivät mahtuneet kunnolla edes ohittamaan toisiaan. Tai se, ettei kyseessä ollut edes varsinainen lauma muutoin kuin kokonsa puolesta, koska kaikki sudet oli otettu eri laumoista.
Tässä sitä alkukantaista susitutkimusta, johon vieläkin moni perustaa koirankoulutuksensa.
Miettikääs sitä.

Meijju: Mulla on sellainen käsitys tästä, että jos koira tulee iloisesti luo - se ei kunnioita ja jos tulee korvat takana mielinkielin - kunnioittaa

Miksei luoksetuleva koira kunnioittaisi, kun se kuitenkin tottelee?
On surullista nähdä noita kuvaamisasi korvat luimussa luokse tulevia tapauksia. Iloinen, vauhdilla omistajansa luo juokseva koira on paljon hienompi näky. Siinä näkyy tottelemisen HALU. Ei PAKKO.
Koira luimistaa korvansa, kun se rauhoittelee ohjaajaansa. Luepa Turid Rugaasin "Rauhoittavat signaalit" niin osa noista "kunnioittavista" eleistä avautuu sinulle.

Iloinen, ystävällinen käsky ja luja luottamus ja kunnioitus ohjaajaa kohtaan, tuo koiran kaikkein nopeimmin luokse.
Rankaisu karkaamisesta koiran jo tultua luokse, ankara ääni tai hihnaan kytkeminen aina luoksetulosta saa koiran rauhoittelemaan ja hidastelemaan.

Luottamus koiran ja omistajan välillä on avain siihen kunnioitukseen.
Luottamus on myös helppo särkeä, jos koiraa kohtelee epäreilusti, epäjohdonmukaisesti tai menettää hermonsa koiran kanssa. Menetettyä luottamusta on vaikea rakentaa uudelleen.

• Lähetetty: 19 Heinä 2008 22:28
• Vastaa 

Ihan asiaa Dori tosin joskus tuon luottamuksen voi menettää ihan yllättäen ja joskus siitä on turha piiskata itseään. Meillä kävi näin kun irtokoira pääsi yllättämään niin minut kuin koiranikin ( ei kyllä ehtinyt käydä pahasti, ehdin lopulta väliin ). Luottamus meni minun pystyvyyteeni suojella meitä toisilta koirilta ja näin ollen koirani alkoi rähistä kaikille vastaan tuleville koirille. Koirani on aika pehmeä ja muistaa huonot asiat todella pitkään. Nyt on apua saatu ja eteenpäin mennään Olisin tietty voinut reagoida vieläkin nopeammin kuin reagoin tuolloin, mutta jälkeen päin on turha itkeä Ja todellakin suosittelen, että pyrkii pitämään luottamuksen vahvana, sillä itse tajusin tuolloin kuinka helppo se on menettää ja miten vaikea saada takaisin. Vähän niin kuin laihdutus

• Lähetetty: 30 Heinä 2008 22:27
• Vastaa 

Dori:
Meijju: Mulla on sellainen käsitys tästä, että jos koira tulee iloisesti luo - se ei kunnioita ja jos tulee korvat takana mielinkielin - kunnioittaa

Miksei luoksetuleva koira kunnioittaisi, kun se kuitenkin tottelee?
On surullista nähdä noita kuvaamisasi korvat luimussa luokse tulevia tapauksia. Iloinen, vauhdilla omistajansa luo juokseva koira on paljon hienompi näky. Siinä näkyy tottelemisen HALU. Ei PAKKO.
Koira luimistaa korvansa, kun se rauhoittelee ohjaajaansa. Luepa Turid Rugaasin "Rauhoittavat signaalit" niin osa noista "kunnioittavista" eleistä avautuu sinulle.

Miksei luoksetuleva koira kunnioittaisi, kun se kuitenkin tottelee?
Kunnioittaminen ja totteleminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Totella voi vaikkei kunnioittaisikaan, mutta kunnioittaa ei voi tottelematta. Jos koira ei kunnioita, totellessaan se ajattelee usein "no jos mä nyt tän kerran", mutta jos koira aidosti kunnioittaa niin se tottelee aina ja varmasti, eikä mieti tuollaisia

Iloinen, vauhdilla omistajansa luo juokseva koira on paljon hienompi näky. Siinä näkyy tottelemisen HALU. Ei PAKKO.
Ai, ulkonäöstä ja näyttävyydestäkös tässä nyt olikin kysymys? Pakonomainen totteleminen ja kunnioittaminen tuskin liittyvän millään tapaa toisiinsa ja mielestäni korvat hieman taakse päin suuntautuen ja mielinkielin kunnioittaen tuleva koira ei ole pakotettu tulemaan luokse, ihan omasta vapaasta tahdostaan se haluaa tulla ja totella

Koira luimistaa korvansa, kun se rauhoittelee ohjaajaansa.
Koira suuntaa korvansa takaviistoon ja näin osoittaa kunnioitustaan. Tuohon rauhoitteluun en sano mitään, koska voihan hyvin olla että koira myös samalla rauhottelee omistajaa/ohjaajaa "ei mitään hätää, kyllä tiedän olevani alempi ja minä kyllä tottelen, rauhassa vaan".

• Lähetetty: 30 Heinä 2008 23:22
• Vastaa 

Meijju: Mulla on sellainen käsitys tästä, että jos koira tulee iloisesti luo - se ei kunnioita ja jos tulee korvat takana mielinkielin - kunnioittaa
Miulla tulee tästä lähinnä mieleen porkkanalla koulutettu koira vs. halolla koulutettu koira.

Iloisesti luoksetuleva koira tulee iloisin mielin ihanan ja rakkaan omistajansa luokse. Vaikka alunperin olisikin namin toivossa niin pikkuhiljaahan se jätetään pois ja sitten tullaan testailemaan, että saiskohan tälläkertaa. En näe syytä miksi nami eli palkinto pitäisi jättää kokonaan pois, kun sillä saadaan satunnaisinakin lisäintoa luoksetulemiseen. Ja, kun koira tulee luokse niin tekee se sen mielestäni ihan omasta tahdosta ja kunnioituksesta, kun ei halua jättää omistajaaksa tai tajuaa, että näin kaikilla on kivempi.

Ja mitä tuohon luimisteluun tulee. Niin se on juurikin niitä rauhoittavia signaaleja. Koira ei tule ollenkaan tai jää vähän matkan päähän rauhoittelemaan omistajaa. Ja tästäkös yleensä omistaja raivostuu vielä enemmän, kun koira on niin tottelematon. Onhan niitäkin tapauksia nähty, jotka tulevat mainitsemallasi luimistelutyylillä luokse. Ja kyllä vain, vaikka ko. koira ei olekkaan saanut halosta niin ei paljoa puutu. Se koira takuulla tulee sen takia, ettei omistaja joku päivä kaiva sitä halkoa takataskusta.

Noihin ylimeneviin kunnioituksiin ja johtajuuksiin en ota kantaa. Tässä kuitenkin maalaisjärjellä ja kokemuksen pohjalta raapustettu aatos. Jokainen toki saa itse valita kumpaan tyyliin tähtää.

• Lähetetty: 31 Heinä 2008 20:48
• Vastaa 

Ylempänä Jemina puhuu täyttä asiaa

Meillä tuota johtaja-asemaa ei ole paljon tarvinnut takoa päähän, kun niin lepsukka on muutenkin ollut. Mutta luvan kanssa ollaan syöty yms. pientä. Nyt sitten oon alkanu miettiin tota pomon paikkaa entisestään. (Ja juu, sitä olis pitäny miettiä enemmän jo alusta asti, vaikka koira lepposa onki) Nimittäin, Lilli on nyt parin päivän aikana karkaillut, hyppinyt pöydälle (juu-u, ruokapöydälle) sun muuta kivaa. En sitten tiiä, johtuuko tää kauan kaivatusta murkkuiästä vai just pelkästä silmille hyppimisestä. Oon siis alkanut kiinnittää enemmän huomiota tuohon "minä määrään tässä talossa" -asemaan.

Nykyään minä menen ovesta ensimmäisenä, sitten koira. Vapaaksi päästettäessä koira odottaa kunnes saa luvan lähteä juoksemaan yms.

Katoin tota "hännänheiluttajat" -sarjaa ja siinä on ollu nyt esillä se, että kun remmissä kävellään, mennään sinne mihin ihminen tahtoo mennä, ei toisinpäin. Eli siis voit tehdä äkkikäännöksiä, mutta koiran on myönnyttävä ja kuljettava perässä. Tuo on siis päivänselvä juttu, mutta enhän mä oo ennen tommosia miettinyt. Yksinkertaisestaki asiasta saa tosi fiksun.

• Lähetetty: 31 Heinä 2008 23:32 Muokkasi: Jemina
• Vastaa 

Tiunake: Meillä tuota johtaja-asemaa ei ole paljon tarvinnut takoa päähän
Eikä mielestäni tarvitsekkaan. Koiralle olemalla johdonmukainen, sen kunnioitus ja samalla se niin kuuluisa johtajan asema saavutetaan. Takomisesta ei ole mitään hyötyä.


Juuri tuollaiset pienet asiat vaikuttavat. "Saat ruoan palkaksi, kun ensin odotat kauniisti" "Minä haluan nyt kääntyä, enkä vastaanota vastaväitteitä" "Ei mitään kiirettä, koska minä astun ensiksi ovesta, sitten tulee sinun vuorosi"

Kun koira huomaa johdonmukaisuuden niin takuulla myös kokee helpommaksi olla ns. alamainen. Omistaja hoitaa kaiken, itse voi viettää leppoisaa koiran elämää ja heittää kintut kohti kattoa. Makoisaa namia, ihania rapsutuksia ja leikkejäkin saa, kun välillä tekee sitä mitä omistaja pyytää. Ja todellakin tämä kaikki tulisi tapahtua iloisin mielin. Siinä vaiheessa varmasti ollaan pisteessä johon jokainen haluaa pyrkiä tai tulisi pyrkiä. Kaiken tulisi muutenkin tapahtua iloisin mielin, makuhan siitä muunen menisi. Väkisin taottuna saadaan aikaan juurikin näitä omistajaa karttavia luimistelijoita. Kyllähän nekin voivat totella, mutta mikäli sen luulee olevan oikein niin olisi syytä epäillä omaa mielenterveyttä.


Ja vielä noista kirjoista. Niitä todellakin kannattaa lukea pienoisen suodattimen läpi. On hyviä vinkkejä, mutta myös vanhentuneita ajatuksia. Johtajuusasiat taitaa olla eniten huomiota herättäviä. Ne todellakin ovat yliarvostettuja.

• Lähetetty: 1 Elo 2008 16:26
• Vastaa 

Äh, taas väärä sananvalinta.
En mä siis oletakaan että pomon, johtajan paikka ansaitaan pieksimällä ja alistamalla.
Mä oon aina ollut sillä kaavalla, että:
Luottamus --> Kunnioitus --> Arvojärjestys ja mukava elämä yhteinen elämä

Tuon ohjelman vinkin näen hyödylliseksi myös hihnassa vetämistä ja katsekontaktia ajatellen.
Koira alkaa kysymään neuvoja; "Minne seuraavaksi?". Ja tämä taas osoittaa luottamuksen ja niin myös kunnioituksen.

Ja niin, tuo avun pyytäminen (katsekontakti) ei ole kaikille koirille ihan itsestäänselvyys, vaikka luontaista onkin.
Meillä on jouduttu sitä ihan treenaamaan, varsinkin pihalla ja lenkeillä.