Sekarotuiset.net

• Lähetetty: 26 Helmi 2008 21:13
• Vastaa 

Ihmettelen vain, miksei koira joskus tee asioita, mitkä se taatusti osaa. Tekee ikään kuin "tahallaan väärin".
Niinkuin äsken kentällä: Nuoski oli ensin tosi nätisti, teki kaiken mallikkaasti, ja sitten kiinnostus alkoi lopahtaa kun tehtiin vaan samoja tuttuja juttuja ja alkoi temppuilemaan, kävi maahan kun käskin istua jne. Piti käydä monta kertaa korjaamassa..
On se kumma, kun koira osaa ja tahallaan pottuilee..Siltä ainakin usein vaikuttaa. Tai sitten menee toosi hitaasti esim. maahan, vilkuilee samalla taivaalle tai minne lie ja asettuu maahan.
En aio kilpailla, mutta silti haluaisin ja vaadin, että liikkeet tehdään täsmällisesti. Onko sinänsä järkeä huvin vuoksi vain pompottaa koiraa?

Onkos muilla jotain tokohuolia? Minä otan aina vain niin itseeni, jos jokin menee pieleen.. Toisaalta kehun ja palkitsen kyllä, kun onnistuu, mutta jos yksikin isompi virhe sattuu, on koko päivä pilalla, niin minun kuin hetken koirankin. Vaikka kehun, se ei kuulosta enää iloiselta..

• Lähetetty: 27 Helmi 2008 11:55
• Vastaa 

Sitä se elämä koiran kanssa on, joskus tuntuu että koira se meitä kouluttaa, eikä päinvastoin.

• Lähetetty: 27 Helmi 2008 12:21
• Vastaa 

Lumipallukka sanoi: Niinkuin äsken kentällä: Nuoski oli ensin tosi nätisti, teki kaiken mallikkaasti, ja sitten kiinnostus alkoi lopahtaa kun tehtiin vaan samoja tuttuja juttuja ja alkoi temppuilemaan, kävi maahan kun käskin istua jne. Piti käydä monta kertaa korjaamassa..
Kuinka pitkää harjoitusta teet? Kannattaa lopettaa silloin, kun koiralla on vielä motivaatiota tehdä, eikä sitten yrittää vängällä saada sitä tekemään kun kiinnostus lopahtaa, koska seuraavat kerrat ovat aina sitten vaikeampia... Itselläni on todella vaikea koira motivoida ja juodun tekemään tosi lyhyitä harjotteita mahtipalkalla ja hyvällä mielellä tai muuten koira haistattaa pitkät.. Ja sullehan oli tullut se pentukin aika vasta? Voisko se vanhempi koirasi reagoida siihen pentuun tuolla tavalla temppuilemalla?
Mielestäni koiralta voi vaatia onnistumista liikkeessä, jonka se varmasti osaa, mutta sinuna keskittyisin nyt helpohkoihin harjoitteisiin, jotka sun on helppo palkata hyvällä mielellä ja lopettaa niin, että sulle ja ennen kaikkea koiralle jää hyvä mielikuva treenistä Kyllä se siitä suttaantuu;)

• Lähetetty: 27 Helmi 2008 13:29
• Vastaa 

Lumipallukka: Nuoski oli ensin tosi nätisti, teki kaiken mallikkaasti, ja sitten kiinnostus alkoi lopahtaa kun tehtiin vaan samoja tuttuja juttuja ja alkoi temppuilemaan

Liikaa toistoja koiran mielestä, ei jaksa enään kiinnostaa. Kannattaa ottaa vain muutama toisto peräkkäin ja lopettaa tietyn liikkeen harjoittelu, ja muutenkin koko treeni, onnistuneeseen suoritukseen.

• Lähetetty: 27 Helmi 2008 14:28
• Vastaa 

Joo, kiitti Niinhän se kannattaisi tehdä, mutta kun yleensä mulla olis motivaatiota pomottaa koiraa vaikka koko päivä, mutta koiralla motivaatio pilkunviilaukseen lopahtaa jo ensimmäisen vartin sisällä ja himmenee vain siitä eteenpäin.. Treenit kestää yleensä tunnin. Joskus koira on koko ajan mukana hommassa ja se myös näkyy, toisinaan vaikuttaa vanhalta raihnaiselta koiralta, joka tuskin jaksaa liikkua..
Ja sekin on totta, että pentu on vaikuttanut Nuoskiin.. Se on hieman mustis (no jotkut sanoo, että koira ei voi olla mustis, mutta minusta voi. Tajuaahan koira, milloin toinen saa namia ja huomiota, ja se ei.)
Siitä ei ole kyse, että ei osaisi liikkeitä, osaa kyllä mahtavasti silloin kun haluaa.. Juoksusta istuminen, seisominen ja maahanmeno sujuu ja olen niitä harjoitellut. Myös muut tokoliikkeet on hallussa. Ainut, mitä se ei kunnolla osaa, on maasta istumaannousu tai seisominen. Osaa käsimerkeillä sen, mutta ei käskyillä paitsi joskus. Oikeestaan mulla palokin pinna silloin, kun käskin useasti nousemaan istumaan maasta ja makasi vain, sen jälkeen ei suostunut tekemään enää mitään, edes niitä ihan helpoimpia juttuja.. Jotenkin se vaan menee lukkoon, jos suutun sille, ja sen jälkeen haluaisi vain "painua maan rakoon" eli olla paikallaolossa mahdollisimman kyyryssä..
Ei olis pitäny kouluttaa, kun olin jo valmiiksi hermona..
Edellisellä kerralla taas ohjaaja kysyi, milloin kisataan, koska "koira on jo melkein kisavalmis". No, jos olisi nähnyt eilisen kerran, olisi ollut ihan toista mieltä.. Tekeehän se hyvin silloin, kun kumpikin on motivoitunut. Ja toistoja inhoaa, esim. maahan-istu-maahan-istu-maahan.. Vaikka sais miten hyvää palkkaa, ei tavallaan tykkää liian helpoista ja yksitoikkoisista jutuista. Aina pitäs jotain uutta opettaa tai antaa ajattelun ja pähkäilyn aihetta ja siitä kehua ja palkata eikä torua, jos ei hoksaa. Niin se parhaiten sujuisi..
Kyllähän tuo Nuoski-piski aina perustottelevainen on, ei ole koskaan poikennut muiden luo luoksetulossa tai vapaissa liikkeissä, mutta hidastelu on joskus sen/minun ongelma. Ja aluksi sitä kiinnosti vain toiset koirat ja käytin kyllä aika paljon pakotteita.. Eli en alusta asti tehnyt tokosta kivaa mahtavaa juttua, vaan osittain pakkopullaa.. Vähän silleen, että jos ei tee kunnolla innolla, niin sitten pakolla..
Sysin kanssa taas pyrin, että en käytä pakotteita tokossa. Se onkin hyvin motivoitunut, ja pitää koko ajan kontaktia. Mutta se taas sitten luoksetulossa koirarykelmän läpi poikkesi koiran luo. (se koira kyllä "hyökkäsi" Sysiä päin, mutta silti harmitti suunnattomasti, koska luoksetulo on ollut Sysillä niin hyvä.. Ja muutenkin treenit on sen kanssa mennyt ihanasti, tuntui että kaikki meni pilalle kun se poikkesi leikkimään vierustoverin luo kesken hyvin alkaneen luoksetulon..)
Eli eilen meni kummankin koiran kanssa ihan surkeesti.. Alkoi hyvin, loppui huonosti. Lopussa kuitenkin yritin leikkiä niiden kanssa, ettei jäisi paha maku treeneistä..

• Lähetetty: 27 Helmi 2008 16:57
• Vastaa 

Mulle tulee mieleen just toi, että liian paljon toistoja. Ja sitten se, että jos sä torut sitä pieleen menneestä suorituksesta, ni se tuo sitä epävarmuutta ja sitä myöten liikkeiden suorittamisen hitautta. Eli treenit lyhyemmiksi, pieleen menneet suoritukset huomioimatta, paljon kehuja ja hyvät palkat. Ei se ole niin vakavaa, noin mä ajattelisin

• Lähetetty: 28 Helmi 2008 08:28
• Vastaa 

Jeps, noin varmaan kannattas tehdä;) Silloin, kun on hyvä mieli, teenkin niin, ja kummasti ei niitä virheitäkään tule paljon ollenkaan. Se on siis motivaatiosta ja itseluottamuksesta kiinni, ei osaamisesta.. Jospa seuraava kerta olis "unelmakerta". Lenkillä mikään ei ole niin vakavaa ja siksi lenkillä koirat tekeekin ihan hyvin. (välillä tokoillaan). Koirien ohitukset ym. sujuu jo pennultakin aika mallikkaasti. Pitää treenata vielä luoksetuloa pennun kanssa ihan tosissaan ja isomman häiriön alla vapaa-ajallakin.

• Lähetetty: 28 Helmi 2008 20:56
• Vastaa 

Kyllä miullekkin tuli heti ekana mieleen, että teet liikaa toistoja niin koira kyllästyy. Tai jos palkka ei oo tarpeeks maukas tai mielenkiintoinen, niin ei kiinnosta tehdä. Koira varmasti kyllä äänensävystäs huomaa, että nyt omistajalta palo pinna. Ja sillon sekään ei varmasti enää jaksa kiinnostua, kun kehut ovat epäaitoja. Ja, jos omistajaa ei kiinnosta tai sitä ei huvita pinna palaneena tehdä asioita kunnolla niin ei varmasti kyllä koiraakaan enää. Kuten tuolla jo sanottiinkin niin lopeta, kun koira on vielä kiinnostunut. Ja, kun itsekkin vielä olet. Se on selvää, että virheitä sattuu niin omistajalle, kuin koirallekkin. Ei niistä kuitenkaan kannata hermostua vaan yrittää uudelleen. Mutta niitä uusia yrityksiäkin kuitenkin rajallisesti.

Jos koira osaa käsimerkkien avulla niin käytä käsiäsi. Niitäkin kannattaa pikkuhiljaa jättää pois, ettei kerrasta. Mikäli niistä käsimerkeistä eroon haluat. Ja ei kannata pitää ihan hirmuista välimatkaa, kun senkin vaikeuttaa asiaa. Ja sitä matkaakin kannattaa kasvattaa pikkuhiljaa.

Ja sit tälleen vähän niin, kun lohdukkeena tuosta omasta koirastani Okei sen kanssa on tehty varmasti kaikki maailman virheet mitä vaan ikinä pystyy. Eikä ole kunnolla osattu kouluttaa eikä yritettykkään. Onneks vanhempikin koira oppii uusia temppuja niin kaikkee on sit vähän paikkailtu tälleen jälkijunassa, kun itekkin viisastunu.

Tällä ei niinkään oo ongelmana se, että tekee tahallaan jotain muuta vaan se, ettei kuuntele. Lähes päivittäin se vaatii kaksoiskäskyjä tai useampi. Ensimmäisellä käskyllä ehkä lotkauttaa korvaansa, toisella tajuaa jo, että vaadittiin jotain ja sit kolmannella tekee. Kyllä joskus riittää yksikin käsky, mutta harvemmin kuitenkaan tekee mitään salaman nopeasti. Välillä tuntuu et toi koira ois ihan omissa maailmoissa. Ja kyllä sil on paha tapa myös esittää kuuroa sun muuta, vaikka ei kyllä kuulossakaan pitäs vikaa olla. Ite myös oon hölmönä käyttäny noita käsimerkkejä ja tottakai nekin on sit koiran päähän jämähtäny. Käytän kyl muutenkin käsiä ihan liikaa, että onks ihmekkään et ne on koiran koulutuksessakin mukana. Niitten kanssa saattaa tehdäkkin ensimmäisellä kerralla jopa nopeastikkin, mut se vaatii sit sen että koira ei tee mitään omaa hölmöä vaan keskittyy kuuntelemaan mitä miulla on sille sanottavana.

Tää on kyl vähän kaksjakonen, kun on karhukoiraa ja kultastanoutajaa ja sen kyllä huomaa. Itekseen nysvää pusikossa haistellen jälkiä muusta maailman menosta mitään tajuamatta. Mut sit taas joskus innostuu hirveesti tekemään kanssani jotain kivaa ja, kun namit on mukani ni ai vitsit on kun on kivaa onnistua ja saada herkkuja.

Varmasti sekin ois meillä auttanu, kun ois heti pennusta asti tienny mitä tekee, mutta kaikkee ei voi osata. Ja etenkin, kun on vielä eka koira niin. Joskus sitä kyllä miettii, että millanenhan koira tuosta ois tullu jonkun muun luona. Se nyt tuskimpa kuitenkaan koskaan tulee selviämään. Tästä otuksesta ei kyllä tokokoiraa sais tekemälläkään

Mut miusta teillä menee kyl hirmu hyvin, kun vertaa vaikka meihin Kun tajuatte vaan lopettaa ajoissa. Kyllä sitä joskus suuttuu se on selvä, mut ei pidä aina mennä niin pitkälle että hermo menee. Tääkin, kun haistelee jotain puskaa ja kutsuu luo ja lopulta menettää hermonsa ja alkaa karjumaan niin ei kyllä varmasti tule. Mut eikös se koira koita rauhotella skitsahtanutta omistajaa pysymällä vähän kauempana. Vaik se kieltämättä tossa vaiheessa vaan alkaa raivostuttamaan lisää.

Oisin kyllä varmaan selvinny vähän helpommalla, kun oisin tehny vähän fiksumman koiravalinnan enkä hätäsenä ottaa sitä ensimmäistä. Mut kakarana sitä nyt ei paljon tullu ajatelleeks. Luojan kiitos ihminen kuitenkin oppii virheistään. Ehkäpä seuraavalla kerralla sit onnestaa paremmin.

Ja kyllä tää Donna on ihana, vaikka onkin vähän omaa laatuaan, sitä en kiellä. Koskaan en pois vaihtas, vaikka helpompaa vaihdossa tarjottas. Ihanuudesta huolimatta en kyllä välttämättä toista Donnaa hankkis, vaikka ehkä nyt sitä vois tehdä toisin vähän sitä sun tätä

• Lähetetty: 29 Helmi 2008 16:33
• Vastaa 

Kiitti
Onneks en enää ole vihainen ja tuntuu nyt ihan typerältä, miten menetin hermoni.
Se on totta, että virheitä saattaa tehdä ekan oman koiran kohdalla hirmuisesti. Mulla on ehkä suurin virhe ollut just tuo liika tiukkapipoisuus ja "minun silmilleni ei hypitä"-asenne. Se on tavallaan mennyt mulla yli, ja tulkitsen kaiken silmille hyppimiseksi, vaikka tuskin Nuoski on koskaan yrittänytkään johtajalta pallia viedä. Toisaalta en usko, että sen kanssa olis pelkällä makkarakoulutuksellakaan selvinnyt, sen verran on itsepäinen ja luonteekas. Mutta palkita ja motvoida ois pitäny enemmän. Rajojem asettaminen ei tarkota, että pitäs olla tyranni
Meillä oli aluks luoksetulo ihan p.......ä. Mutta sitten tietoisesti lähdin korjaamaan sitä (korjaustyö kesken, heh).
Aloin kutsua vain, kun koira kuunteli muutenkin ja kun tuli, annoin namia tai leikin. Opetin kunnolla "laukkaa", "ravia" ja "käynti" käskyt. Kun koira osasi ne hyvin, jätin paikoilleen ja käskin laukkaa luokse, ja palkkasin hyvin leikillä. Nykyään tosiaan TULEE laukkaa kun sanon laukkaa. Ja myös laukkaa vetäessä, koska siinäkin olen lisännyt motivointia. Vetäminenkään ei ole kuitenkaan vapaaehtoista, minkä koira onkin saanut todeta aiemmin kurjasti. Aiemmin vetämismotivaatiokaan ei ollut kovin hyvä, koska vain käskytin koko ajan ja vedätin pitkiä matkoja. Mutta palkkaus on auttanut.
Aiemmin siis tuli kentällä lampsien luo, kylläkin täsmällisesti, mutta hitaasti. (hitaasti, mutta varmasti)
Arjessa taas tuli myös hitaasti, kauempaa nopeasti mutta usein sain käskeä pari kolme kertaa kuvaamallasi tavalla. Enkä usko, että johtajuus on ollut ongelma; ongelma olen ollut minä itse. Kun kerta koira vihdoin tuli, toruin sitä hitaasta tulemisesta ja otettiin uudestaan. Tai kävin pakolla hakemassa. Enkä palkannut kuin Hyvä-sanalla hyvästä luoksetulosta. Ja kutsuin silloin, kuin nuuski tms.
Nykyään en kutsu koko aikaa ja hyvästä tulosta saa aina leikin tai kehun tai palkan. Usein myös käsken tulla käyntiä tai ravia, jolloin koira luonnollisesti haluaisi tehdä "kielletyn", eli tulla laukkaa
Sitten kun sanonkin Laukka, koira on että JESS, se kiva juttu. Myös ravi on oikein, jos niin käsken ja siitä saa yhtälailla palkinnon, samoin käynti. Näin koiralle on tullut lisää ulottuvuuksia ja mielenkiintoa luoksetuloon, se on skarppina luoksetulossa, koska ei tiedä, käskenkö kesken laukan maahan tai pysähdyksestä laukkaan.
Mutta silti luoksetulo ei ole vahvin käsky. Jos koira näkee jäniksen, en ala kutsumaan sitä heti, vaan kiellän tai annan pysähdyskäskyn. Täten se saa katsoa jänistä, sen ei tarvitse kääntää sille selkäänsä. Sen jälkeen voin kutsua luokse.
Kiitos neuvoista, pitää vielä yrittää Jospa tuon itsepäisen sian (eli herkkuperson) saisi innostuneemmaksi ja itselle lisää itsehillintää. Pitäisi ekana lakata ajattelemasta, mitä muut ajattelee. Mikään muu ei oikeestaan hävetä, paitsi jos koira tekee väärin/ei tottele.

• Lähetetty: 29 Helmi 2008 18:14 Muokkasi: Jemina
• Vastaa 

Kyllä ne hermot menee täälläkin vähän turhankin usein. Asiaa ei yhtään paranna se, että pinnani noin yleisesti ottaenkin on lyhyempi, kuin lyhyt. Onneks ne nyt kuitenki tuon koiran kanssa on vähän pidentyny. Ja, jos hermot menee niin pyrin olemaan sanomatta mitään. Pistän hihnaan, jos on irti ja sit tallustellaan vaan.

Meillä taas toi asenne on ollu vähän toisenlainen. Lähes kaikki on ollu ei-niin-nuukaa. Kotikoirahan se vaan on niin ei se oo niin pilkulleen. Tuskin sen kanssa tullaan mitään ihmeempää harrastamaan niin ihan sama ei oo niin tarkkaa. Kyl se nyt myöhemmin häiritsee joittenkin asioiden kohdalla, mut onneks sitä saanu nyt vähän paikkailtua noita asioita. Ei miulle edelleenkään oo hirmu nuukaa, mut jos nyt pentu tulis niin miettisin kaks kertaa miten tekisin, ettei sit kaikki oo ihan miten sattuu ja myöhemmin aattele, että jos olisin tehnyt toisin. Yleisesti ottaen nyt kuitenkin menee ihan hyvin käskyt, vaikka niitä tuplia vaatiikin useestikkin. Mut se mikä eniten kyrpii on koirien ohitus! Aarghh kaikki ois paljon helpompaa, kun oisin siihen heti panostanu ja puuttunu hömöilyyn. No eipä tietty oikeen välähtäny. Ois myös pentuna pitäny tavata erilaisissa tilanteissa erilaisia koiria, että ne ei ois niin helkkarin kiinnostavia ja/tai pelottavia. Voihan se olla, että siitäkin huolimatta ois menettäny korvansa ja silmänsä muiden koirien lähettyvillä, mut vaikee sanoo. Se ei selviä koskaan.

Tuon virheen kans oon tehny, etten palkinnu ja motivoinu tarpeeks enkä asettanu selviä rajoja. Olin vaan nimenomaan tyranni, kun hermot palo vaikka minkä takia. Mut ehkä se ei ollu paras yhdistelmä, kun kaks pentua koittaa kouluttaa toisiaan :P Voi vaan sielun silmin kuvitella millasta sekin on ollu. Onneks sitä nyt kuitenkin osaa ja tajuaa vähän paremmin edes. Vaikka joissain tilanteissa se kyllä onkin jo liian myöhästä.

Tuota johtaja-asiaa oon kans miettiny. Tää on kyl ihan jumalaton kovapäinen junttura, mut silti nössö. Toisinaan tuntuu, että nousee johtajan pallille, mut toisaalta taas tuntuu vajoovan maan rakoon palleineen. Riippuu niin paljon tilanteesta. Kaksjakonenko muka ei kai sentän

Luoksetulo meillä on kumminkin ihan suht hyvä, jos vaan ei jotain häiriöntekijöitä ole, kuten muita koiria. Kissoja, jos tulee niin sillon ei kyllä pidättele mikään. Rusakoiden kanssa taas riippuu vähän tilanteesta ja päivästä. Tuo on kyl hyvä, että oot saanu maahanmenoilla, istumisilla ja erilaisilla tyyleillä luoksetuloa mielenkiintoisammaks. Mut kyl tää on sellanen epeli, että jos rupeen käskyttämään kesken luoksetulon niin juoksee joko luo välittämättä mistään mitään. Tai pysähtyy ja katsoo, että no just joo, jos ei kelpaa ni en sit tuu. Nyt, kun tää on leikattukkin ja virtaa on, vaikka muille jakaa niin tuo luoksetulokin on välillä vähän muuttanut merkitystä. Se toisinaan tarkoittaa, että juokse niin kovaa, kuin kintuistasi pääset ja jarruttaa ei tarvitse. Jos taas ei jaksa jarruttaa niin juokse päi. Joka taas omalla tavallaan on melko huvittavaa.

Useestihan ihmiset tekee sen virheen, että koiran tultua karkureissulta tai hitaasti maata haistellen luo, toruvat. Itse koitan aina olla torumatta koiraa, vaikka se tulisikin karkureissultaan takaisin vasta omia aikojaan. Tai luoksetulo käskyn saadessakin viivästelee ja pysähtelee haistelemaan maata. Pääasia on kuitenkin, että tulee luokse! Eihän sitä tarvitse kehua tai palkata, jos kotiutuu karkureissulta tuntien päästä, muttei mielestäni toruakkaan. En minäkään tulis koskaan takas, jos olisin hyvät hajut löytäny ja jäisin niitä hetkeks haistelemaan ja sit tulisin luokse ja aina sais huutoja tai rukkasta. Ei se koira kuitenkaan ymmärrä sitä, että hyi hyi, kun olit tuhma lähtiessäsi jahtaamaan kissaa tunti sitten. Se yhdistäis sen torun siihen luoksetuloon, että se oli tuhmasti tehty. Ainankin näin uskois olevan useimpien koirien kohdalla. Kyllähän ne jotku sanoo, et kyllä se koira tajuu tehneensä väätin, kun tuolla pöydän alla makaa korvat luimussa! En silti usko, että se koira on tajunnu tehneensä väärin sillon jahdatessaan kissaa tunti sitten. Pikemminki raukkaparka yhdistää sen luoksetuloon ja kuvittelee, että takas tuleminen oli äärettömän pahasti tehty.

Se kyl auttaa asiaa paljon, kun ei ole järin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat. Ehkä oon vaan ite saanut niin paljon kommenttia laidasta laitaan tai vaan yleisesti ottaen niin siedättyny jo sille, että voin suoraan sanoa, että miulle on yks lysti mitä mieltä muut on. Kyllähän sitä välillä pistää vituttamaan, kun joku tulee vastaan ja sanoo, että ompas harvinaisen raivohullu rakki. Mut tiedän kyllä itekkin kuin sekopäiseltä se rähistessään näyttää. Ja onhan se mukavaakin, jos joskus joku kehuu kuinka hyvin koulutettu koira on. Lähinnä minuu kuitenkin huvittaa se, kun joskus joku kehuu maasta taivaaseen kuinka kiltti koira on ja kuinka olen hyvin kouluttanu koirani. Kun kumpikaan ei oikein pidä paikkaansa

• Lähetetty: 1 Maalis 2008 19:39
• Vastaa 

Oliks siinä muuten hovawarttia ja kultsua? Nimittäin tänään tuli vastaan semmonen sekotus, aika samannäkönen oli. Liekkö vaikka sisaruksia..?
Onneks eka koira on semmonen harjotuskappale.. Sen kanssa tulee kokeiltua kaikki virheet :P
Vastaantulijat on kyllä hassuja..saattaa just edellinen sanoa, että "onpa hyvinkäyttäytyvä" ja seuraavan suusta pääsee "koiraa ei saa kouluttaa! Pitää antaa nuuskia jos se haluaa. Kouluttamisella vielä pilaat koirasi!" Vaikee sitten suhtautua..
Pennun kanssa onneks en oo tehny niin paljoa virheitä, ja se näkyy siinä, että se tulee aina luottavaisena ja iloisena luo, vaikka kutsuisin ukkosen äänellä.
Ei kannata ohikulkijoista välittää..Ne vaan tulee ja menee. (vitsi, jos koiratkin tajuis sen ;)

Heh, kumpikin ollaan sitten tehty virheitä, vaikka toinen on ollut "hällä väliä" asenteella ja toinen "se on just eikä melkein"-asenteella.. Mulle ois voinu tällä asenteella sopia joku palveluskoiramaisempi, mutta ei puoliksi laumanvartija.. Nuoski kun tekisi niin verkkaan mielellään.. Itseasiassa sinun asenteellasi Nuoski olisi tyytyväisempi ja se olisi ollut sille hyväksi Vaihdetaanko koiria?

• Lähetetty: 1 Maalis 2008 21:30
• Vastaa 

Kultsua ja karhukoiraa Donnasta löytyy. Yllättävän paljon tuon kanssa kyllä on samannäköisiä, mut harva kuitenkaan on yhtä randomsekoitus Mut sisaruksiahan tällä on niin kokonaisia, kuin puolikkaita yhteensä 12 kipaletta, että ei ois mikään ihme, jos niihinkin törmäis. Osa oli kyllä ruskeita, liekö just toisen emän pennut. En itsekkään oo ihan varma miten ne nyt ikinä menikään.

Niimpä, toivotaan että mahdollinen tuleva koira on sit vähän vähemmän harjoituskappale. Onneks siulla ainankin on ollut

No ihmiset kyl vähän tuppaa olemaan. Niin eihän niistä tartteis välittää, jos koirakin tosiaan tajuis sen eikä tekis hirmusta numeroa niistä joka ikinen kerta. Luojan kiitos ihmiset ei tätä pahemmin kiinnosta. Mut ne koirat sun muut liikkuvat sit niidenkin edestä.

Ja miulle tällä asenteella ois voinu sopii joku vähän pehmeempi ja miellittymishalusempi eikä mikään luupää, joka tekee just niin, kun ite tahtoo. Ja käyttää aina kaikki omana hyötynään. Just eikä melkeen ois voinu tehdä tällekkin pentuna terää. Onneks nyt kuitenkin on saanu tota asennetta muuttumaan tyrannin ja hällä väliä välimuodoks joissakin asioissa Se välimuoto lienee useemmissa asioissa se paras vaihtoehto. Joo vaihdetaan vaan! vaihtelu vois virkistää mieltä

Mut eikös sitä sanota, että koira muistuttaa omistajaansa. Mut joskus se on aika hiton rasittavaa kattoo omaa peilikuvaansa! Ei sellanen pehmee toiminnanhalunen koira varmastikkaan ois ihan miulle sopiva ollu sillon muinoin eikä nytkään. En ainankaan nyt ottas moista, jos saisin valita. Ekaks koiraks ois kuitenkin voinu olla fiksumpi vaihtoehto joku helpompi ja pehmeempi tapaus. Mut hei ei se niin nuukaa!

• Lähetetty: 2 Maalis 2008 20:53
• Vastaa 

Siis hä..? Eiks Donna ollu uros..? Ensin luulin, että narttu, sitten sain käsityksen, että uros mutta siis kuitenkin narttu?
Kultainen karhukoira Uusi rotu.

Joo, koira muistuttaa omistajaansa, aivan Muistuttaa niin antamaan ruokaa, päästämään ulos kuin katsomaan peiliinkin. Ei ole aina kiva katsoa omaa koiraa, kun näkee siinä itsensä.. Tänään esim. Nuoskilla alko juoksut, juuri kun oltiin koirapuistossa. Lähettiin siis pois. Mutta sitä ennen se murisi niin kaverikoiralleen (narttu) kuin astumista yrittävälle uroksellekin. Olenkin miettinyt, että millon se kiima alkaa.. Aika varottamatta vaan alko. Oonkohan mäkin sitten aina tiettyyn aikaan kiukkunen kavereille

Seuraavasta koirasta tulee täydellinen..kunnes siitäkin alkaa huomata vikoja.. Mutta ilman vikoja koira ei olisi oma, eikä siihe kiintyis. Osaa paremmin arvostaa hyviä päiviä, kun huonojakin on

• Lähetetty: 2 Maalis 2008 23:08 Muokkasi: Jemina
• Vastaa 

Kyl tuo Donna varsin akkamainen on niin luonteeltaan, kuin nimeltään Kultainen karhukoira, hih. Tuopas on hauska. En ookkaan tuota vielä kesiny vääntä. Karjalankultainenkarhunoutajakoira tuli joskus väännettyä.

Ai Nuoskikin on narttu! Mie, kun niin varma olin, että kiltti poikahan siulla on No tällästä tää joskus on.

No nartuthan on vähän ailahtelevia luonteeltaan, että jotku virheet voidaankin nyt pistää sit sen piikkiin ihan huoletta kumpikin

Niimhän se vähän tuppaa olemaan, olet aivan oikeissa ja kukapa sitä nyt täydellinen olisikaan yrityksistä huolimatta. Mutta eihän sitä täydellinen tarvitsekkaan olla. Se ois jo melko pelottavaa. Ja täydellistäkin on aika hankala määritellä, kun jokaisella on siitäkin omat käsityksensä.

• Lähetetty: 4 Maalis 2008 03:30 Muokkasi: thoub
• Vastaa 

en nyt todellakaan sano tätä mitenkään henkilökohtaisesti kenellekään, mutta koiran kouluttamisessa tulisi mielestäni muistaa rotuominaisuudet. esimerkiksi jos koirassa on puolet itsenäistä laumanvartijarotua niin ehkä se ei koskaan tule olemaan tokokentän kirkkain tähti. jokainen koira on tietenkin yksilö, eikä koiraa voi tai pidä tuomita rotuominaisuuksien perusteella, onhan noita kaikenkarvaisia tokotähtiä nähty.

• Lähetetty: 4 Maalis 2008 16:25
• Vastaa 

Niin no.. Ihan hyvä pointti. Tuppaan vaan aina ajattelemaan sitä kultsupuolta: "sussa on kuule puolet miellyttämisenhalusta kultsua, kyllä sun pitäs tehä.." Ja tosiaan sitäkin, että kun kaikenrotuset VOI olla huippuja (tai sitten ei). No joo, ehkä pitäs antaa koiran olla koira ja ei niin ottaa nokkiinsa niistä virheistä.. Sillon, kun nipotan, tuntuu että koira oikein tahallaan tekee sitä enemmän virheitä..

• Lähetetty: 4 Maalis 2008 17:10 Muokkasi: Jemina
• Vastaa 

Kyllä miekin tuon oon huomioon ottanu, ehkä vähän turhankin hyvin, kun on ollu vähän turhankin paljon ei niin nuukaa -asenne. Mut se on selvää, että ei tästä kyllä mitään championia saa, vaikka haluiskin. Puolet on joo kultsua, mut se puolikas muuta on kuitenkin aika hiton paljon. Tässäkin, kun kuitenkin se itsenäinen metsästäjä.

Teilläkin on Nuoskin kanssa kumminkin perus asiat hallussa niin ei se loppu niin nuukaa oo. Muuta voi sit tehdä koiran ja oman mielensä mukaan ei niin tarkasti. Mut ei niin paljon pilkkua viilaten et hermo menee Ja kyllä ne rodut tottakai vaikuttaa paljonkin eikä joka koirasta tai rodusta niitä championeja saa.

Ja, jos se toko kiinnostaa niin onhan siulla se toinen hurtta niin, jos se ois innokkaampi? Ja kyllä siullakin on aikaa vielä useempi koira hankkia, jos sitä seuraavaa rotua sit miettis harrastusten näkökulmastakin mikäli niille löytyy kiinnostusta

• Lähetetty: 7 Maalis 2008 15:52
• Vastaa 

Niin..Kotikoiraksihan Nuoskin hankin, joten ei kai sen tarvii huippu ollakkaan Katsotaan, mitä tuosta pennusta saisi leivottua, toivottavasti mukavan kaverin, joka tottelisi kohtuuhyvin joka tilanteessa ja olisi innokas agissa ja tokossa. Vaikka en minä siitäkään aio mitään valiota tehdä, itsellä ei pokka riittäisi..

• Lähetetty: 23 Huhti 2008 10:05
• Vastaa 

Minusta sinä olet itse kuvannut syyt siihen, miksi koira ei tee toivotulla tavalla. Treenatkaa välillä myös jotain uutta liikettä, niin koira motivoituu uudestaan. Ei kukaan jaksa toistaa samoja vanhoja juttuja jotka jo osaa. Ja nämä jo osatut liikkeethan kuuluvat myös osaltaan myös muiden luokkien liikkeisiin. Sain käsityksen, että treenaat nyt alo-luokan liikkeitä, joten vaikeuta jo opittuja liikkeitä ja lisää niihin uusia asioita, toisin sanoen yllätä koira äläkä teekään jotain liikettä kuin kisoissa. Koulutusohjaajanne pitäisi myös ymmärtää, ettei tule jankata samoja liikkeitä vaan lisätä koko ajan vaikeusastetta.

• Lähetetty: 23 Huhti 2008 13:04
• Vastaa 

Jeps, tuo olisi hyvä tuo uusien juttujen opettaminen. Ajattelen esim. ruutua ruveta opettamaan. Ongelma on vain, että "perustokoliikket" on tosiaan kummallekin liiankin tuttua, mutta jotain omia temppuja ei kentällä kehtaa teettää.. Välillä kyllä teen "ihan omia juttuja" koiran kanssa, ja jostain syystä ne menee aina nappiin..
Varsinkin, kun on kyseessä syht, tuore juttu.. Tuo ei tosiaan siedä toistoja, mutta milläs niitä liikeitä sitten hiotaan, jos ei toistoilla?

• Lähetetty: 11 Touko 2008 23:14
• Vastaa 

Kun hiot jutuja niin ota väliin joku tosi helppo samankaltainen liike ja jatka taas hiomista..Millalla loppuu mielenkiinto just saman tien jos liian kauan tahkoo samaa asiaa, koko ajan seuraan sen vireystasoo/viitseliäisyyttä ja heti kun huomaan pikkusenki tylsistymistä, otan helpon asian väliin tai annan vapaata hetkex.. Jos millan kanssa ottaa liian vakavasti homman se lähtis lätkimään saman tien..

Silloin kun treenataan yksinään, Milla on vapaana joten se on sille vapaasta tahdosta treenausta.. pari tuntiakin saattaa vierähtää kun puolet ajasta leikitään.. Sen ollessa vapaana täytyy vaan olla tarkkana koko ajan ja lukea koiraa milloin loppuu koiralta fiilikset ja annan vapaa-käskyn.. Tämä siksi että jos en ennakoi sen kyllästymistä se lähtee omin päin paikalta, mikä sekään ei oo hyvä.. Treeneis sit ollaankin hihnas sekä vapaana..

Mulla oli aikanaan sellai armeija-kuri et kaikki levis käsiin ja puolisen vuotta oltiin sananmukaisesti vapaal treenaamisesta, sen ajan toivoin vaan et en pilannu koiraa lopullisesti (ekan koiran kanssa kun ne virheet tulee tehtyy).. se aika tehtiin kaikkea kivaa ja haettiin luottamusta uudelleen .. Sit kun alotettiin uudelleen niin varovasti pikkusen kerrallaa ja yli-ilosella asenteella..

Oma pääkin täytyy tyhjentää paskasta fiiliksestä.. eli yltiö-positiivinen asenne päälle ja treenaa.. koira kun vaistoo sata varmana milloin on hihnan toises pääs noustu aamulla väärällä jalalla ylös..Ja jos hermot alkaa kiristyy niin ottaa taukoo hetkex ja mieli kun on tasaantunu ni jatkaa taas.. Jonku (kuollaksenikaa en muista kenen) kouluttajan luennolla käsiteltiin näit asioita.. Sekin on tärkeetä tyhjätä pää ennakkoluuloista tyyliin: tänään se ei varmaa tee sitä ja tätä tai että ei varmasti tee tota..

Millan motivointiin on kans koitettu makupaloja laidasta laitaan, patukkaa, leluja, palloa ym ym.. pari päivää paastoa ennen treeniä oli ehkä onnistunein kokeilu pahimpina aikoina.. Nykyää mulla on jotain tosi hyvii makupaloja taskussa aina, mennään läheiselle kentälle hetkex treenaillee puoltosissaa ja sit palkax jatketaa lenkille..se on ollu ihan toimiva ratkaisu.. viime aikoina en ole töiden takia päässyt tokotreeneihin ni täytyny omatoimisesti..

ei ole meilläkään mitää tavoitteita, lähinnä katotaa kuinka pitkälle päästään sakemanni-rotikka/norjanharmaa-mixerillä (norjalaisen luonne on aika vahvasti tällä).. kun sitten seinä tulee vastaan ni tyytyväinen täytyy olla lopputulokseen Tässä VÄHÄN meikäläisen mietteitä....